Tasa-arvo on tärkeää

Kuulen valitettavan usein, että sanotaan ettei naisten kanssa tule toimeen tai niiden kanssa kaikki on niin vaikeaa ja sanojat ovat itse naisia. Itsestäni voin sanoa, että olen aina tullut hyvin toimeen toisten naisten kanssa ja viihtynyt heidän seurassaan.

Vahvoja naisia

Minulle on hyvin luontaista tehdä työtä toisten naisten kanssa, koska olen elänyt lapsesta asti vahvojen naisten rinnalla. Lapsuuden kodissani oli seitsemän naista ja pappa joka oli kiltti taiteilijapersoona ja arvosti naisia. Pihamökissä asui papan äiti joka oli syntynyt 1885 ja hänen vanhin tyttärensä. Meidän kanssa asui myös äitini nuoremmat sisarukset jotka olivat teini-ikäisiä. Näin vanhempana olen vasta ajatellut ettei pappani tilanne ollut helppo elää vahvan äitinsä ja vahvan vaimonsa välissä. Ympärillä oli vielä likkalauma kaikkine kotkotuksineen, mutta koin aina, että pappani oli ylpeä naiskatraastaan. Olin noin viiden vanha, kun ensimmäistä kertaa törmäsin tasa-arvoon. Olin ollut rippijuhlissa ja kirkossa ja julistin kaikille, että minusta tulee myös pappi. Järkytyin suuresti, kun minulle sanottiin ettei minusta voi tulla pappia, koska olen tyttö. Mummuni yritti tätä vähän pehmentää ja sanoi, että ehkä se olisi jo minun aikuisuudessani mahdollista. Kuitenkin muista aina tämän tunteen, että minussa on joku vika mitä itse en tiennyt ja se estää minua toteuttamasta unelmaani. Tämän jälkeen olen suhtautunut kirkkoon aika varauksellisesti. Toinen kohta missä kuulin tasa-arvosta oli silloin, kun menin ensimmäistä kertaa äänestämään. Kysyin isovanhemmiltani neuvoa ketä pitäisi äänestää ja he sanoivat, että minun pitää itse muodostaa käsitys ketä pidän luottamuksen arvoisena. Loppukaneettina pappa kuitenkin neuvoi, että minun olisi hyvä naisena äänestää toista naista.

Meidän talon tytöt Hertta ja Pikkuleidi eivät tule yhtään toimeen keskenään. 

Ehkä kissojenkin maailmassa naisten on vaikea suvaita toisiaan, koska pojat viihtyvät 

oikein hyvin keskenään. Meillä on merkinantojärjestelmä minkä avulla estämme

likkoja törmäämästä toisiinsa ja se on pelittänyt oikein hyvin. Yhteen törmäyksessä 

karvat lenteli ja pelkäsimme, että kohta tarvitaan myös lääkäriä. 

Tasa-arvo on saavutettu  taistelemalla

Historiaan perehtyessäni tajuan miten lyhyessä ajassa naisen asema on parantunut huomattavasti. Tuo isomummuni oli yli kaksikymppinen, kun hän sai äänioikeuden, mutta sitä ennen äänestäminen ei ollut mahdollista, koska hän oli nainen ja köyhällistöön kuuluva. Noin sata vuotta sitten alkoivat naiset rikkomaan lasikattoja ja menivät yliopistoihin ja valmistuivat ammatteihin. Ensimmäiset suomalaiset naislääkärit eivät saaneet lääkärin oikeuksia vaan heidän piti tehdä työtä lääkäripuolisonsa alamaisena. Viimeisen sadan vuoden aikana on ollut lukemattomia kohtia missä on tarvittu vahvoja ja rohkeita naisia tekemään joku asia ensimmäistä kertaa. Tuntuu ikävältä, jos tasa-
arvoa pidetään niin itsestään selvänä ettei sen eteen tarvitse enää mitään tehdä. Pahinta on se, jos nainen itse vähättelee toista naista. Olen ihan liian usein kuullut naisen sanovan, että työnteko miesvaltaisessa paikassa on mukavampaa kuin naisten kanssa. Koen, että näin sanojat halveksivat itsekin omaa sukupuoltaan eivätkä ole varmoja omasta osaamisestaan. Uskoisin ettei kukaan mies sano, että hän ei viihdy työpaikassaan, koska se on niin miesvaltainen. Itse olen kokenut yritykseni alkuvaiheessa ettei nuorta naista arvostettu yrittäjänä yhtään. Saman ikäistä miestä jolla oli autokorjaamo pidettiin fiksuna ja yrittelijäänä, mutta samaa liikevaihtoa tuottava kauneushoitola oli vaan pilkan aihe. En olisi ikinä kehdannut mennä 1980-luvulla Hämeenlinnan yrittäjäyhdistykseen ja siksi aloinkin ajamaan meille omaa yrittäjänaisten yhdistystä..