Kerron nyt omia kokemuksiani meikinteosta ja siitä miten meikkaaminen on iän myötä muuttunut. Pelkästään suhtautuminen meikkaukseen ja ulkonäköön on ikääntyessä muuttunut ja uskoisin niin käyneen monelle muullekin.
Parikymppisenä oli ihan kivaa herätä hyvissä ajoin ennen työhön lähtöä käyttääkseen aikaa meikin tekoon. Silloin aamun tärkein juttu oli näyttää mahdollisimman hyvältä ulos mennessä. Jossain vaiheessa on suhde meikkaamiseen muuttunut ja se pitää tapahtua nopeasti ja helposti. Joskus jopa annoin periksi sille etten edes tehnyt koko meikkiä, vaan ainoastaan meikkivoiteen ja huulipunan. Sen huomasin virheratkaisuksi. Vanhemmiten näyttää helposti väsyneeltä ja entistä vanhemmalta ellei kaikki meikin osat ole kunnossa. Itseltäni menee aamuisin alle kymmenenminuuttia koko meikin tekoon. Sitä en oikein ymmärrä, että moni nainen voi käyttää hiustensa laittoon aamuisin puolituntia ja meikiksi sipaistaa vaan huulipuna. Kaunis kampaus ei mitenkään korvaa meikkiä, päinvastoin se voi korostaa kalpeutta ja rypistymistä. Mikään pakkohan ei kenenkään ole meikkiä käyttää, tai huolehtia ulkonäöstään. Koen vaan itse nykyelämän sellaisena, että ikääntyvän naisen pitää huolehtia entistä enemmän ulkonäöstään pysyäkseen uskottavana työssään ja tekemisissään.
Varma fakta meikeissä on se, että laatuun kannattaa panostaa. Olen nyt viimeisen puolenvuoden aikana kokeillut meikkituotteita näistä ns.halpasarjoista, joissa luomivärit ja huulipunat maksaa 3-4€. Niihin ei vanhemman naisen kannata sortua. Nyt joku nuorempi taatusti ajattelee, että puhun pötyä. Näin se ei ole, vaan meikkien vaatimukset muuttuu, kun iho alkaa veltostua ja rypistyä. Nuorempana ei huomaakkaan miten huonosti halvat meikit pysyy, kun iho on vielä sileä ja viitsii hyvinkin korjailla meikkiä monta kertaa päivässä. Itse en ehdi päivän aikana korjata meikkiä ollenkaan, sen pitää pysyä hyvänä koko pitkä työpäivä eli kello 9-21. Ainoastaan huulipunaa lisään ja jos minulla on joku iltakokous, tai teatteri sitten korjaan meikin ennen lähtöäni. Työni on myös sen verran fyysistä, että olen kasvot hiessä monta kertaa päivässä. Sekin lisää meikin vaatimuksia.
Suosin vesiliukoisia silmämeikkejä, koska jos meikinpoisto on hankalaa silmät helposti ärsyyntyy. Mineraalipigmenttimeikit ovat laadultaan selvästi parempia, kuin synteettiset meikit. Niiden pigmentti on huomattavasti pienirakeisempaa ja se levittyy ja pysyy paremmin. Mineraalipigmenttivärit ovat myös läpikuultavampia eikä liian kovia. Silmienrajaukseen kannattaa myös panostaa. Itse koen ettei silmäni näytä enää edes aukinaisilta ellen tee rajausta. Suosittelen lämpimästi, että kannattaa opetella tekemään rajaus. Sen avulla lähtee iästä pois lähes kymmenenvuotta. Muuta konstia sen oppimiseen ei ole, kuin harjoitella tekemistä sinnikkäästi. Se on hitain vaihe silmämeikissä, mutta tärkein. Rajauskynän laatu on tosi tärkeää, koska se ei saa levitä pitkin yläluomea. Eikä luomiväri saa karista alaluomelle, tai vajota luomivakoon ja ryppyihin parin tunnin päästä.
Huulipunassa rajaaminen tulee myös iänmyötä välttämättömäksi. Sotkuinen huulipuna tekee sotkuisen vaikutuksen koko naisesta. Mitä kuivempi huulipuna on sitä paremmin se pysyy, mutta itse inhoan kuivaa tunnetta huulilla. Käytänkin aina rajauskynää samalla, kun lisäänkin huulipunaa. Lempituotteeni on Younbloodin Lip Gloss huulikiille (38€), joka on hyvin hoitava ja värit eivät ole hyökkäävän kovia.
Loppukaneetiksi haluan vielä muistuttaa, että meikki on iloinen asia ja ei se niin vaarallista ole ellei se aina onnistu. Meikkaamista voi harjoitella ja pestä sitten pois, jos menee pieleen.
Parikymppisenä oli ihan kivaa herätä hyvissä ajoin ennen työhön lähtöä käyttääkseen aikaa meikin tekoon. Silloin aamun tärkein juttu oli näyttää mahdollisimman hyvältä ulos mennessä. Jossain vaiheessa on suhde meikkaamiseen muuttunut ja se pitää tapahtua nopeasti ja helposti. Joskus jopa annoin periksi sille etten edes tehnyt koko meikkiä, vaan ainoastaan meikkivoiteen ja huulipunan. Sen huomasin virheratkaisuksi. Vanhemmiten näyttää helposti väsyneeltä ja entistä vanhemmalta ellei kaikki meikin osat ole kunnossa. Itseltäni menee aamuisin alle kymmenenminuuttia koko meikin tekoon. Sitä en oikein ymmärrä, että moni nainen voi käyttää hiustensa laittoon aamuisin puolituntia ja meikiksi sipaistaa vaan huulipuna. Kaunis kampaus ei mitenkään korvaa meikkiä, päinvastoin se voi korostaa kalpeutta ja rypistymistä. Mikään pakkohan ei kenenkään ole meikkiä käyttää, tai huolehtia ulkonäöstään. Koen vaan itse nykyelämän sellaisena, että ikääntyvän naisen pitää huolehtia entistä enemmän ulkonäöstään pysyäkseen uskottavana työssään ja tekemisissään.
Varma fakta meikeissä on se, että laatuun kannattaa panostaa. Olen nyt viimeisen puolenvuoden aikana kokeillut meikkituotteita näistä ns.halpasarjoista, joissa luomivärit ja huulipunat maksaa 3-4€. Niihin ei vanhemman naisen kannata sortua. Nyt joku nuorempi taatusti ajattelee, että puhun pötyä. Näin se ei ole, vaan meikkien vaatimukset muuttuu, kun iho alkaa veltostua ja rypistyä. Nuorempana ei huomaakkaan miten huonosti halvat meikit pysyy, kun iho on vielä sileä ja viitsii hyvinkin korjailla meikkiä monta kertaa päivässä. Itse en ehdi päivän aikana korjata meikkiä ollenkaan, sen pitää pysyä hyvänä koko pitkä työpäivä eli kello 9-21. Ainoastaan huulipunaa lisään ja jos minulla on joku iltakokous, tai teatteri sitten korjaan meikin ennen lähtöäni. Työni on myös sen verran fyysistä, että olen kasvot hiessä monta kertaa päivässä. Sekin lisää meikin vaatimuksia.
Suosin vesiliukoisia silmämeikkejä, koska jos meikinpoisto on hankalaa silmät helposti ärsyyntyy. Mineraalipigmenttimeikit ovat laadultaan selvästi parempia, kuin synteettiset meikit. Niiden pigmentti on huomattavasti pienirakeisempaa ja se levittyy ja pysyy paremmin. Mineraalipigmenttivärit ovat myös läpikuultavampia eikä liian kovia. Silmienrajaukseen kannattaa myös panostaa. Itse koen ettei silmäni näytä enää edes aukinaisilta ellen tee rajausta. Suosittelen lämpimästi, että kannattaa opetella tekemään rajaus. Sen avulla lähtee iästä pois lähes kymmenenvuotta. Muuta konstia sen oppimiseen ei ole, kuin harjoitella tekemistä sinnikkäästi. Se on hitain vaihe silmämeikissä, mutta tärkein. Rajauskynän laatu on tosi tärkeää, koska se ei saa levitä pitkin yläluomea. Eikä luomiväri saa karista alaluomelle, tai vajota luomivakoon ja ryppyihin parin tunnin päästä.
Huulipunassa rajaaminen tulee myös iänmyötä välttämättömäksi. Sotkuinen huulipuna tekee sotkuisen vaikutuksen koko naisesta. Mitä kuivempi huulipuna on sitä paremmin se pysyy, mutta itse inhoan kuivaa tunnetta huulilla. Käytänkin aina rajauskynää samalla, kun lisäänkin huulipunaa. Lempituotteeni on Younbloodin Lip Gloss huulikiille (38€), joka on hyvin hoitava ja värit eivät ole hyökkäävän kovia.
Loppukaneetiksi haluan vielä muistuttaa, että meikki on iloinen asia ja ei se niin vaarallista ole ellei se aina onnistu. Meikkaamista voi harjoitella ja pestä sitten pois, jos menee pieleen.
Hyvä kirjoitus, kiitos siitä. Mutta missä vaiheessa kosmetologin työ on fyysisesti raskasta??
VastaaPoistaOn aika yleinen harha, että kosmetologin työ olisi kevyttä työtä. Tutkimusten mukaan kosmetologin työ on fyysisesti yhtä raskasta, kuin kirvesmiehentyö ja henkisesti se vastaa papin työtä.
VastaaPoistaEt varmaan ole ollut kovinkaan usein kasvohoidossa ellet ole huomannut miten paljon käsivoimaa tarvitaan tehdä 30-45 min.hieronta ja olla fyysisesti kiinni toisessa ihmisessä noin 1,5 t per kasvohoito. Tätä, kun tehdään 10-12 t päivässä, niin kuin yrittäjä tyypillisesti tekee tarvitaan rautainen kunto. Suurin syy kosmetologiopintojen keskenjättämiseen on juuri tämä työn raskaus ja ilmeisesti se tulee yllätyksenä vielä nykyäänkin opiskeluun lähtiessä.
Jokaisen uuden työntekijäni, tai työharjoittelijan kohdalla on ensiksi tullut vastaan se ettei fyysiset voimat kestä koko työpäivää ennen, kuin voimat karttuu. Tyypillinen syy kosmetologin ammatin vaihtoon on selkä- ja käsivaivat. Itse taidan olla ainoa tutuista oman ammattikuntani edustajista, joka ei vielä kärsi pahoista sormikulumista, hermopinteistä yms.
Ehkä pitäisikin kirjoittaa juttu ihan tästä aiheesta nuoria ammattiin hakeutuvia varten. En vaan ole aikoihin muistanut, että joku voi vielä pitää kosmetologin työtä fyysisesti kevyenä. Tähän, kun lisätään vielä se, että kosmetologi ei juurikaan pääse enää palkkatyöhön, vaan tekee työtä yrittäjänä niin ammatin fyysinen ja henkinen kuormittavuus on työterveyslaitoksen tutkimusten mukaan yksi raskaimmista naisten ammateista. Kuulin äskettäin, että eräs tuttu kollegani, joka teki aikuisena ammatinvaihdoksen sairaanhoitajasta kosmetologiyrittäjäksi lopetti yrityksensä viidenvuoden jälkeen ja palasi sairaalaan juuri siksi ettei hänen fysiikkansa kestänyt kosmetologin työtä.
Inkeri
Nyt ihan loukkaannuin tuosta kommentista, että onko kosmetologin työ raskasta. Jouduin itse lopettamaan kauneushoitolayritykseni kymmenisenvuotta sitten, koska selkäni ei työtä kestänyt. Vakuutusyhtiön avulla sain uudelleen koulutuksen ja tiedän monia kosmetologeja joille näin on tapahtunut.
VastaaPoistaNykyisin olen Inkerin asiakas ja ihmettelen kyllä hänen voimiaan, koska tehokas kasvohieronta monelle asiakkaalle päivän aikana ei ihan kaikilta onnistu kymmeniä vuosia peräkkäin. Ilmeisesti Inkeri on jo aikaisessa vaiheessa tiedostanut työnsä kuormittavuuden ja huoltanut terveyttään sen mukaan.
Vielä ihan hölmö henkilökohtainen kysymys Inkerille ja Marille eikä ole pakko vastata. Tavatessani entisiä kosmetologikollegoitani he kaikki tässä viisikymppisenä kertovat nukkuvansa käsitukien kanssa, tai ainakin käyttävänsä teippauksia ja tukia käsissään vapaahetkinään. Oletteko te kokeilleet ja pidättekö sitä hyvänä ratkaisuna?
Hille
Ei kantsi loukkaantua. Tuo kommenttihan oli selvä provo, tai sitten täydellistä tietämättömyyttä. Kosmetologin työn rasitus on varmaan samaa luokkaa, kuin hierojankin. Tai ehkei kommentoija ole koskaan ollut kunnollisessa kasvohoidossa:)
VastaaPoistaEi kannata loukkaantua. Ihmisillä on yleensä taipumus ajatella, että toiset pääsevät aina helpommalla työssään, kuin itse. Olen aina pitänyt kosmetologin työtä vähintään yhtä raskaana, kun kampaajankin ammattia.
VastaaPoistaNäistä kommenteista tuli mieleeni Inkun kirjoittama juttu yrittäjänaisten jäsenkirjeiseen. Otsikko oli muistaakseni Firman omistaja on bändin roudari, siinä tuli hyvin kerrottua yrittäjyyden arki. Kuluttaja näkee, vain pikkuosan siitä työstä mitä yrittäjä itse tekee. Kun liikkeet avataan kymmenen tienoissa on monella takana jo monen tunnin työ tavaroiden järjestelyissä, siivouksessa yms.ja se kaikki on raskasta fyysistä työtä. Tavarat eivät todellakaan hyppää itsekseen hyllyihin ja Inkun jutussa se nimenomaan tuli esiin miten välillä joutuu pinnistelemään voimansa äärimmilleen tavaralaatikoiden ja kantamusten kanssa. Aamuisin törmää moneen tuttuun yrittäjään Matkahuollossa, kun jokainen hakee tavaroitaan.
Tietysti ei kuluttajan pidä näitä asioita ajatellakaan, mutta yrityksestä haaveilevan kannattaa huomioida työn raskaus.
T.V
Kiitos hyvästä jutusta. Olen ottanut oppia näistä neuvoistasi ja harjoitellut syksyn aikana silmänrajausta ja luomivärejä. Käytössäni on tuo YB Gel liner galaxy rajaus ja nykyisin se menee jo rutiinilla.
VastaaPoistaOli kiva kuulla joulupöydässä sisariltani, että näytän kuulemma nuoremmalta ja he eivät turhia kehu. Kannatti harjoitella silmämeikin tekoa, kun niin pieni asia muutti ilmettä näkyvästi.
Ulrika
Olikohan tässä nyt bloggaajien ikioma provo? Ei kai kukaan epäile kosmetologin työn fyysistärasitusta. Tulipa vaan hyvä tilanne kerätä "irtopisteitä" omasta ahkeruudesta. On turha valittaa yrittäjän työn kovuutta, kun itsehän tiensä valinnut. Kyllä sitä työntekijäpuolellakin löytyy raskaita tehtäviä, mutta on pakko sinnitellä, jos aikoo työpaikkansa pitää
VastaaPoistaEt kai ole tosissas???
VastaaPoistaEn missään tapauksessa halua valittaa työni raskautta, koska pidän työstäni tosi paljon. Siinä olet myös oikeassa, että itsehän olen tieni valinnut. Ellen olisi tyytyväinen työhöni, niin olisin jo aikoja sitten vaihtanut ammattia. En kertonut kosmetologin työn fyysisestä rasituksesta valittaakseni, vaan tätä blogia lukee tosi moni nuori, joka haaveilee kosmetologin ammatista. Haluan, että heillä on oikeaa tietoa työstä ettei tule pettymyksiä.
VastaaPoistaJokaisessa työssä on hyvät puolet ja vähän huonommat puolet, mutta omassa työssäni on niin paljon hyviä puolia, että vähemmän hyvät unohtuu.
Inkeri