Hoitola toimii aivan normaalisti, vaikka itse olenkin lomalla 21.1-8.2.-16. Lähinnä nämä muutokset koskee tätä blogia. Olen kirjoittanut ajastuksella muutamia hoito-ohjejuttuja, joten uusia kirjoituksia tulee ainakin jonkin verran. Etukäteen en lupaa, että lomaillessani päivitän tätä blogia, mutta yleensähän olen niin tehnyt. Tästä sähköisestäpäiväkirjasta on tullut minulle niin tapa, että kirjoittaminen ei koskaan ole rasite vaan se on kivaa. Lomaillessa aivotoiminta varmaan vilkastuu ja tulee uusia elämyksiä, niin kirjoittamistakin on enemmän.
Oletettavasti juttuni tulee olemaan sotahistoria aiheisia, koska lähden Saigoniin Vietnamin sodan jalanjäljille. Matka on pitkäaikainen haave, koska lapsuuteni 60-luku oli täynnä uutisia Vietnamin sodasta, joka kesti melkein kaksikymmentävuotta. Luin eräästä oppaasta Vietnamin matkailuministerin toiveen, että ihmiset jo ymmärtäisivät Vietnamin olevan maa eikä sota. Niin taitaa olla, että ainakin meidän länsimaalaisten mieleen Vietnam tuo ensisijaisesti sodan, vaikka se loppui jo 1974. Tarkoitus on rauhallisella aikataululla kiertää Saigonin ja sen läheisyydessä olevat sotamuseot ja taistelukohteet. Näin etukäteen katsoessa näyttää, että vietnamilaiset ovat hyvinkin paljon museoineet ja tuoneet näytille sotaan liittyviä asioita. Se osoittaa, että sodasta on henkisesti toivuttu ja siitä voidaan puhua.Näinhän ei ole vieläkään meillä Suomessa, vaikka niistä on aikaa 70-vuotta.
Asiakkaat yleensä kyselevät miten kissojemme elämä järjestyy meidän lomamme aikana. Se järjestyy onneksi vielä ihan erinomaisesti, kun vanhempani asuvat paritalomme toisessa päässä. Vanhempani pitävät pari viikkoa kissakotia, kun heillä on omia kissoja kolme ja kulkuriykä ja meillä on kolme eli yhteensä seitsemän kissaa. Se ei ole mikään pieni määrä vessan siivousta ja ruokakuppien putsailua. Puhumattakaan siitä, että jokaista täytyy rapsuttaa, pitää sylissä ja pussailla. Vanhempani tulee vuorotellen meille päivätorkuille, että kissat pääsee rinnan päälle nukkumaan. Toinen jää kotiin tekemään samaa omien kissojensa kanssa. Onneksi on tällainen hoitosysteemi, koska meidän matkailu loppuisi siihen, jos kissoilla ei olisi hoitajaa omassa kodissa. Ikävä niitä tulee kovasti ja pitää joka päivä kysellä miten pärjäävät.
Palaan työpaikalle ma 8.2 ja siihen asti Mari hoitaa kaikki asiat. Nyt tuo helmikuu näytti jo aika täydeltä, joten tehkää ajanvaraus pian niin saatte sopivamman ajan.
Oletettavasti juttuni tulee olemaan sotahistoria aiheisia, koska lähden Saigoniin Vietnamin sodan jalanjäljille. Matka on pitkäaikainen haave, koska lapsuuteni 60-luku oli täynnä uutisia Vietnamin sodasta, joka kesti melkein kaksikymmentävuotta. Luin eräästä oppaasta Vietnamin matkailuministerin toiveen, että ihmiset jo ymmärtäisivät Vietnamin olevan maa eikä sota. Niin taitaa olla, että ainakin meidän länsimaalaisten mieleen Vietnam tuo ensisijaisesti sodan, vaikka se loppui jo 1974. Tarkoitus on rauhallisella aikataululla kiertää Saigonin ja sen läheisyydessä olevat sotamuseot ja taistelukohteet. Näin etukäteen katsoessa näyttää, että vietnamilaiset ovat hyvinkin paljon museoineet ja tuoneet näytille sotaan liittyviä asioita. Se osoittaa, että sodasta on henkisesti toivuttu ja siitä voidaan puhua.Näinhän ei ole vieläkään meillä Suomessa, vaikka niistä on aikaa 70-vuotta.
Asiakkaat yleensä kyselevät miten kissojemme elämä järjestyy meidän lomamme aikana. Se järjestyy onneksi vielä ihan erinomaisesti, kun vanhempani asuvat paritalomme toisessa päässä. Vanhempani pitävät pari viikkoa kissakotia, kun heillä on omia kissoja kolme ja kulkuriykä ja meillä on kolme eli yhteensä seitsemän kissaa. Se ei ole mikään pieni määrä vessan siivousta ja ruokakuppien putsailua. Puhumattakaan siitä, että jokaista täytyy rapsuttaa, pitää sylissä ja pussailla. Vanhempani tulee vuorotellen meille päivätorkuille, että kissat pääsee rinnan päälle nukkumaan. Toinen jää kotiin tekemään samaa omien kissojensa kanssa. Onneksi on tällainen hoitosysteemi, koska meidän matkailu loppuisi siihen, jos kissoilla ei olisi hoitajaa omassa kodissa. Ikävä niitä tulee kovasti ja pitää joka päivä kysellä miten pärjäävät.
Palaan työpaikalle ma 8.2 ja siihen asti Mari hoitaa kaikki asiat. Nyt tuo helmikuu näytti jo aika täydeltä, joten tehkää ajanvaraus pian niin saatte sopivamman ajan.
Hyvää ja antoisaa matkaa ja onpas kissoilla hyvät oltavat kun saavat olla omassa kodissa lomasi ajan.
VastaaPoistaHyvää lomaa! Mielelläni odotan kirjoituksia Vietnamista. Mitä muuten Ykälle kuuluu, onko uskaltanut jo ottaa oman reviirinsa sisältä?
VastaaPoista