perjantai 20. toukokuuta 2016

Hämeenlinnan Seudun Yrittäjänaiset 30v.

Tänään perjantaina on Hämeenlinnassa juhlat. Hämeenlinnan Seudun Yrittäjänaiset täyttää kolmekymmentävuotta. Juhlat alkaa Verkatehtaalla jo kello 17.15, joten me suljemme tänään jo kello 17.00. Tottakai Mari lähtee mukaan minulla henkiseksi tueksi, kun minulle on ilmoitettu, että minun on pakko tulla paikalle. Hiukan jännittää mitä tytöt ovat keksineet pääni menoksi.

Hämeenlinnan Seudun Yrittäjänaiset on minulle suorastaan rakas yhdistys. Olin sen puheenjohtajana 1987-1993 ja toisen kerran yhdeksänkymmentäluvun loppupuolella. Olin myös Yrittäjänaisten Keskusliitossa eli nykyisessä Suomen Yrittäjänaisissa hallituksessa yhteensä kaksitoistavuotta. Ensimmäisen kuusi vuotta 90-luvun alussa ja toisen kuusi 2000-luvun alkupuolella. Yrittäjyyden puolesta puhuminen on minulle itsestään selvyys ja sitouduin yhdistyksen toimintaan totaalisesti. Ensimmäisellä puheenjohtajakaudellani olin 26-vuotias ja en tiennyt mistään mitään, mutta intoa ja voimavaroja riitti. Toivottavasti määrä korvasi laadun ja onhan siinä niin käynnyt, kun yhdistys on vieläkin hyvissä voimissa.

Yhdistyksen alkuvuosia muistellessani tulee monia hauskoja asioita mieleeni. Silloin Hämeenlinnassa aloitettiin rakentamaan Moreenin eli Painokankaan teollisuusaluetta. Siitä oli aivan hulppeat suunnitelmat. Työpaikkoja piti tulla tuhansia ja pääkaupunkiseudulta ihmisten piti rynnätä sankoin joukoin Hämeenlinnaan asumaan. Oltiin kovin varmoja, että eurooppalaiset suuryhtiöt tekevät pääkonttorinsa meille. Muistan, kun elinkeinotoimenjohtaja kysyi minulta, että onko ammattitaitoni varmaan kunnossa, kun Hämeenlinnaan tulee vaativia uusia asukkaita. Piti kuulemma pystyä tarjoamaan hyvät palvelut, että kaupunkimme olisi vetovoimainen. Siksi varmaan olenkin pitänyt ammattitaitoni kunnossa, kun edelleen odotan tätä asiakasvirtaa Moreenin myötä. Samoihin aikoihin Hämeenlinna haaveili Pietari-Tukholma moottoritiestä, vai oliko se nyt junarata. Se oli jo 90-luvun alkua, kun Neuvostoliitto oli kaatunut ja Leningrad muuttunut Pietariksi. Hämeenlinnasta taas piti tulla suurkaupunki, kun rikkaat venäläiset ja ruotsalaiset suhaisivat Pietari-Hämeenlinna-Tukholma reittiä pitkin sankoin joukoin.

Hämeenlinna on pysynyt elinvoimaisena ilman näiden suunnitelmien toteutumista ja me pienyrittäjät olemme puurtaneet tänne verorahoja. Voisi sanoa, että 90% keskustan yrityksistä on naisten omistuksessa. Kaikki vaatekaupat ja muut pikkuliikkeet torin ympärillä ja kävelykadulla on naisten omistamia. Hämeenlinna todella tarvitsee näitä pienyrityksiä, että keskusta olisi edes tämän verran elävä, kun se nyt on. Kaupunkikuvan kannalta nämä pienet yhden hengen yritykset ovat vähintään yhtä tärkeitä, kuin joku teollisuusalue, mutta se valitettavan harvoin muistetaan. Yleensä hehkutetaan suuria teollisuusyrityksiä eikä muisteta, että se sitkeä puurtaja kauppaliikkeessään sietää kaupungin ylä-ja alamäet ja pitää palvelut kunnossa.

Nyt on juhlimisen aika ja on tosi kiva tavata tuttuja naisia ja pitää hauskaa heidän kanssaan. Virallisemman osuuden jälkeen siirrymme Suistolle ja vietämme rennon illan. 

3 kommenttia:

  1. Anonyymi09:30

    Inkeri ja Mari, olette juhla hetkenne ansainneet. Oikein mukavaa ja rentouttavaa iltaa teille.

    Päivi

    VastaaPoista
  2. Anonyymi10:11

    Onnea Hämeenlinnan Seudun yrittäjänaisille ja hauskaa juhlailtaa teille kahdelle. Kaikki kunnia ahkerille (pien)yrittäjille.

    Hauskaa muisteltavaa nuo suureelliset ajatuskuviot.

    Leena

    VastaaPoista
  3. Kiitos. Ihan hyvällä mielellä olemme juhliin lähdössä, vaikka hiukan jännittääkin mikä siellä minua odottaa:)

    Inkeri

    VastaaPoista