Kuka muistaa kakkumascaran?

Mietin joskus, että pitäisiköhän alkaa kirjoittamaan kirjaa kosmetiikan historiasta ja siitä mitä kehitystä on viidessäkymmenessä vuodessa tapahtunut. Sellaiset asiat mitkä oli itsestään selviä 60-luvulla ei nykykolmikymppiset tiedä olemassa olleenkaan.

Esimerkiksi ripsiväri ja silmämeikki on muuttunut meikkituotteiden puolesta totaalisesti. Vielä 50-60-luvuilla käytettiin niin rajuja koostumuksia silmämeikeissä ettei ihme, jos naiset herkistyi niille. Niistä ajoista on jäljellä enää vaan mielikuva siitä, että meikki on pahasta iholle. Itse aineet ovat olleet kaatopaikalla lähes neljäkymmentävuotta, mutta ihmisten mielessä istuu sitkeänä kuvitelma meikin haitallisuudesta. Äitini ikäluokka käytti nestemäistä sinistä, tai vihreää luomiväriä, mustaa nestemäistä rajausta ja irtoripsiä. Yleensä tuo rajaus jatkui ohimolle ja sinne tehtiin kaksi rajausviivaa. Niitä saattaa vieläkin nähdä yli kuusikymppisillä naisilla ja tulos ei ole ollenkaan kaunis.

Ripsivärejä oli minun kosmetologikouluaikoina vielä kahtalaatua. Oli kakkuripsiväriä ja uudempi tulokas oli nykyisin käytössä oleva roll on. Meikkiharjoituksissa suosittiin tätä kakkuripsiväriä, jota pidettiin parempana, mutta hitaampana laittaa. Itsekin käytin sitä pitkään ja äidilläni oli Arcancilin sinisessä rasiassa oleva kakkumascara. Kauheinta siinä oli, että värikakku kostutettiin yleensä syljellä. En ymmärrä mistä sekin tapa tuli, koska pahempaa pöpökasaa ei olekaan, kuin sylki. Näin jälkeenpäin ajatellen varmaan moni silmätulehdus sai alkunsa tuosta ripsiväristä. On siis suuri askel parempaan suuntaan käyttää roll on ripsiväriä joka ei ole kakkumascaran veroinen bakteeripesä. Tosin nykytietämyksellä suositellaan roll on ripsivärinkin vaihtamista uuteen kuukauden välein. Kuinka monella on käytössä yli kolmekuukautta vanha ripsiväri? Nyt se kannattaa kesän kunniaksi heittää roskiin ja ottaa käyttöön Youngbloodin hyvälaatuinen ripsiväri.