tiistai 15. marraskuuta 2016

Ei ole olemassa hyviä ja huonoja ihoja

Koen suurta ärtymystä, jos kuulen puhuttavan, että jonkun iho on huono, tai jonkun hyvä. Vielä useammin puhutaan huonosta ihosta, koska ihminen on taipuvainen pahan tahtoisuuteen ja on mukava nostaa esiin, joku negatiivinen asia. Vuosien varrella ole huomannut, että ihmisillä on aivan väärä käsitys omasta ihostaan. Suurin osa harmittelee huonoa ihoaan, vaikka minä en näe muuta, kuin lievää hoidon puutetta. Eniten minussa aiheuttaa ärtymistä joidenkin kehut omasta hyvästä ihostaan. En muista nähneeni ketään jonka kanssa olisin ollut samaa mieltä ihon hyvyydestä. Ilmeisesti he ovat ylpeitä siitä ettei heillä ole ollut finnejä teini-iässä, mutta sitten iho on jätetty täysin hoitamatta ja suojaamatta ja tuloksena on rutikuiva, ryppyinen auringon vaurioittama iho.

Ihotyyppi on periytyvä eikä ihminen itse voi sille mitään onko hänellä "hyvä" vai "huono" iho. Siksi minusta on hyvin rumaa mainita jonkun huonosta ihosta, koska se on samalla tavoin peritty ominaisuus, kuin ruumiin rakenne, silmien väri, tai hiusten kiharuus. Huonolla iholla tarkoitetaan aina rasvaista finni-ihoa. Ihan yhtä hankala ihotyyppi on atooppisen kuiva, tai allerginen iho, mutta niistä ei puhuta huonona ihona. Onneksi nuorempi polvi ei enää juurikaan käytä huono iho termiä. Se vaan kalskahti korvaani, kun eräs isoäiti kiitteli omaa ja perheensä hyvää ihoa. Hän suorastaan kehui pojanpoikaansa, joka oli niin fiksu, että ihmetteli koulukavereiden rupista ihoa ja huomasi oman ihonsa olevan parempi. Kyllähän minusta on hyvä, että teinipoika kiinnittää huomiota ihoonsa, mutta tuo oli niin törkeä tapa, että siihen olisi pitänyt aikuisten puuttua heti.

Toivoisinkin, että ne joilla ei ole koskaan ollut ihohuolia suhtautuisivat suurella hienotunteisuudella toisten iho-ongelmiin. Tuollaiset möläytykset rupisesta naamasta pitää pysäyttää heti alkuunsa. Sellaisesta voi joku saada ikuisen trauman, mutta myös tämä sanoja saa tyhmän leiman. Ehkei sitä siinä tilanteessa kukaan sanojalle kerro, mutta mieleen se jää ja se tyhmyys muistetaan. Sekin on hyvä huomioida, että teini-ikäisenä rasvainen iho on yleensä viisikymppisenä parhaimmillaan. Rasvaisessa ihossa on yksi solukerros enemmän, kuin kuivassa ihossa ja paksumpi iho rypistyy paljon hitaammin. Myös ihon oma talineritys pitää ihon pinnan pehmeämpänä ja estää kuivuuden rypistävää vaikutusta. Jokaisella ihotyypillä on hyvät ja huonot puolensa ja kaikki ihot saadaan huonoon kuntoon hoitamattomuudella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti