Tähän vuoden aikaan puhun lähes päivittäin asiakkaiden kanssa kaamosmasennuksesta, valon puutteesta ja alakuloisesta mielialasta. Hyvin moni asiakas on huolissaan omasta jaksamisestaan ja kokee vuoden ajan hankalaksi. Voi olla myös, että itse rekisteröin keskustelut tarkemmin, koska en pidä tästä vuoden ajasta.
Olen ilmeisesti tiedostanut jo aika nuorena, että syksy ja pimeys tekee minut alakuloiseksi. Ilmeisesti puhuin siitä aiheesta, koska sain jo kosmetologikouluaikana koulukavereiltani diagnoosin, että minulla on talvisotasyndrooma. Vuonna 1979, kun olin kosmetologikoulun toisella luokalla tuli Suomen talvisodasta kuluneeksi 40-vuotta. Se oli ensimmäistä kertaa päivämäärä jota uskalleettiin jo Suomessa puhua ja juhlistaa sitä. Siinä vaiheessa suhteet Neuvostoliittoon oli niin vakaat, että veteraaneista ja talvisodasta uskallettiin sanoa jo jotain positiivista. Siihen asti media oli vaan vaiennut, tai vähätellyt Suomen kunniakasta taistelua. Olin silloin kahdeksantoista ja ensimmäistä kertaa paneuduin Suomen sotavuosiin. Sitä ennen olin ollut kiinnostunut vaan Vietnamin ja Korean sodasta ja Kamputsean sisällissodasta. Ilmeisesti jankkasin talvisotaa sen verran taajaan luokkakavereilleni, että he keksivät taudin nimeltä talvisotasyndrooma.
Diagnoosi on seurannut minua kaiken ikää ja läheiseni nostavat välillä esiin, että hankkisin lääkityksen talvisotasyndroomaan. Yleensä he tarkoittavat sitä, että ovat kurkkuaan myöten täynnä harrastustani. Itse olen alkanut pitämään nimitystä hyvin sopivana siihen mitä koen syksyn tullen ja pimeänä vuoden aikana. Talvisota alkoi 30.11, kun Neuvostoliitto ennalta ilmoittamatta hyökkäsi Suomeen. Sitä kuitenkin edelsi neuvotteluvaihe joka on nimetty YH:n ajaksi. Se tarkoittaa Yhteisharjoituksia joihin koko Suomen armeija kutsuttiin. Meillä ei siis tehty virallista liikekannalle panoa, vaan armeija alkoi siirtymään lokakuun alussa rajan pintaan rakentamaan tukikohtia ja tutustumaan maastoon. Koko Suomi alkoi ennakoimaan sotaa ja voin kuvitella miten raskas ja pelottava vaihe se oli. Kirjoissa kerrotaan uuvuttavasta odotuksen tunteesta joka oli aistittavissa koko Suomessa. Talouselämä, teollisuus, armeija ja koko yhteiskunta alkoi varustautumaan sotaan ja esimerkiksi koulut eivät alkaneet syyskuun alussa ja väkeä evakoitiin kaupungeista maaseudulle.
Neuvostoliiton hyökkäys alkoi 30.11, kun heidän lentokoneet alkoivat pommittamaan kaupunkeja ja armeija hyökkäsi rajan yli Suomen puolelle. Suomi oli järkytyksen tilassa lähes koko joulukuun ja Neuvostoliiton armeija pääsi vyörymään rajan yli liian helposti. Vasta joulun koittaessa alkoi suomalaiset voittamaan taisteluita ja mieliala kohosi. Joulun aikoihin Suomi oli jo voittanut useita isoja yhteenottoja mikä tuli täytenä yllätyksenä Neuvostoliitolle ja muulle maailmalle. Talvisota loppui 13.3.1940 eli se kesti vain 105-päivää. Asetelma oli totaalisen kamala. Suurvalta isoilla asemäärillään hyökkää pienen huonosti varustautuneen armeijan kimppuun. Sääolosuhteet olivat pahimmat mahdolliset. Tuskin missään sodassa on ollut ilmaston ja sään merkitys, niin suuri kuin talvisodassa. Pakkasta oli jatkuvasti lähes neljäkymmentäastetta ja lunta oli paikoin erittäin paksulti. Pakkanen aiheutti paljon terveysongelmia ja kevyestikin haavoittuneet kuolivat pian elleivät päässeet suojaan kylmyydeltä. Huolimatta tästä kaikesta vastuksesta suomalaiset taistelivat ällistyttävän hyvin ja peliin pistettiin kaikki mahdollinen. Viimeisinä viikkoina suurin osa armeijaa selvisi muutamien tuntien yöunella. Rauhan ehdot olivat järkytys, mutta suomalaiset toipuivat yllättävän hyvin uuteen kevääseen. Maaliskuun puolessa välissä alkoi kevät koittamaan rauhan tilaan päässeelle kansalle ja vauriot korjattiin ja lähdettiin jatkamaan elämää.
En halua mitenkään vähätellä kaamosmasennusta, tai talvisotaa, mutta oma kokemukseni talvesta on juuri, kuin talvisota. Alan jo lokakuun alkupuolella hiukan pelkäämään tulevaa talvea ja varustaudun mielialaa kohottavalla puuhastelulla. Yleensä varaamme talvilomamatkan ja teatteri-ja konserttilippuja etukäteen, että talvea varten tulee kivoja katkoksia. Se on sitä YH:n aikaa jolloin varustan itseäni varsinaiseen talveen ja taisteluun. Marraskuu menee jotenkin horteessa ja sitten joulukuun alussa alkaa täydellä teholla joulutyöt. Meillä on joulukuu ja vuoden vaihde yleensä todella kiirettä ja siinä välillä kokee olevansa taistelun tuoksinassa. Tsemppaan itseäni aina ajatuksella, että minun ei sentään tarvitse mennä tankkeja vastaan paljain käsin neljänkymmenen asteen pakkasessa. Se on paha uhkakuva minulle ja kaikki sitä vähäisempi on vielä helppoa. Tammi-helmikuu menee jo helposti, kun joulu on ohitettu ja päivät pitenee. Sitten maaliskuun puolessa välissä koko sota on ohitse ja odotetaan jo kevättä ja pääsiäistä. Kun jaottelen talven tällä tavoin itselleni se helpottaa minun pimeän ajan alakuloa paljon. Yleensä lukemisenikin liittyy jotenkin tähän talven 1939 ajankohtaan jolloin toinen maailmansota alkoi koko Euroopassa. En mitenkään kehota toisia tähän tapaan kohtaamaan talvea. Tämä sopii minulle, mutta muiden varmaan kannattaa pohtia omaa selviytymisstrategiaansa.
Olen ilmeisesti tiedostanut jo aika nuorena, että syksy ja pimeys tekee minut alakuloiseksi. Ilmeisesti puhuin siitä aiheesta, koska sain jo kosmetologikouluaikana koulukavereiltani diagnoosin, että minulla on talvisotasyndrooma. Vuonna 1979, kun olin kosmetologikoulun toisella luokalla tuli Suomen talvisodasta kuluneeksi 40-vuotta. Se oli ensimmäistä kertaa päivämäärä jota uskalleettiin jo Suomessa puhua ja juhlistaa sitä. Siinä vaiheessa suhteet Neuvostoliittoon oli niin vakaat, että veteraaneista ja talvisodasta uskallettiin sanoa jo jotain positiivista. Siihen asti media oli vaan vaiennut, tai vähätellyt Suomen kunniakasta taistelua. Olin silloin kahdeksantoista ja ensimmäistä kertaa paneuduin Suomen sotavuosiin. Sitä ennen olin ollut kiinnostunut vaan Vietnamin ja Korean sodasta ja Kamputsean sisällissodasta. Ilmeisesti jankkasin talvisotaa sen verran taajaan luokkakavereilleni, että he keksivät taudin nimeltä talvisotasyndrooma.
Diagnoosi on seurannut minua kaiken ikää ja läheiseni nostavat välillä esiin, että hankkisin lääkityksen talvisotasyndroomaan. Yleensä he tarkoittavat sitä, että ovat kurkkuaan myöten täynnä harrastustani. Itse olen alkanut pitämään nimitystä hyvin sopivana siihen mitä koen syksyn tullen ja pimeänä vuoden aikana. Talvisota alkoi 30.11, kun Neuvostoliitto ennalta ilmoittamatta hyökkäsi Suomeen. Sitä kuitenkin edelsi neuvotteluvaihe joka on nimetty YH:n ajaksi. Se tarkoittaa Yhteisharjoituksia joihin koko Suomen armeija kutsuttiin. Meillä ei siis tehty virallista liikekannalle panoa, vaan armeija alkoi siirtymään lokakuun alussa rajan pintaan rakentamaan tukikohtia ja tutustumaan maastoon. Koko Suomi alkoi ennakoimaan sotaa ja voin kuvitella miten raskas ja pelottava vaihe se oli. Kirjoissa kerrotaan uuvuttavasta odotuksen tunteesta joka oli aistittavissa koko Suomessa. Talouselämä, teollisuus, armeija ja koko yhteiskunta alkoi varustautumaan sotaan ja esimerkiksi koulut eivät alkaneet syyskuun alussa ja väkeä evakoitiin kaupungeista maaseudulle.
Neuvostoliiton hyökkäys alkoi 30.11, kun heidän lentokoneet alkoivat pommittamaan kaupunkeja ja armeija hyökkäsi rajan yli Suomen puolelle. Suomi oli järkytyksen tilassa lähes koko joulukuun ja Neuvostoliiton armeija pääsi vyörymään rajan yli liian helposti. Vasta joulun koittaessa alkoi suomalaiset voittamaan taisteluita ja mieliala kohosi. Joulun aikoihin Suomi oli jo voittanut useita isoja yhteenottoja mikä tuli täytenä yllätyksenä Neuvostoliitolle ja muulle maailmalle. Talvisota loppui 13.3.1940 eli se kesti vain 105-päivää. Asetelma oli totaalisen kamala. Suurvalta isoilla asemäärillään hyökkää pienen huonosti varustautuneen armeijan kimppuun. Sääolosuhteet olivat pahimmat mahdolliset. Tuskin missään sodassa on ollut ilmaston ja sään merkitys, niin suuri kuin talvisodassa. Pakkasta oli jatkuvasti lähes neljäkymmentäastetta ja lunta oli paikoin erittäin paksulti. Pakkanen aiheutti paljon terveysongelmia ja kevyestikin haavoittuneet kuolivat pian elleivät päässeet suojaan kylmyydeltä. Huolimatta tästä kaikesta vastuksesta suomalaiset taistelivat ällistyttävän hyvin ja peliin pistettiin kaikki mahdollinen. Viimeisinä viikkoina suurin osa armeijaa selvisi muutamien tuntien yöunella. Rauhan ehdot olivat järkytys, mutta suomalaiset toipuivat yllättävän hyvin uuteen kevääseen. Maaliskuun puolessa välissä alkoi kevät koittamaan rauhan tilaan päässeelle kansalle ja vauriot korjattiin ja lähdettiin jatkamaan elämää.
En halua mitenkään vähätellä kaamosmasennusta, tai talvisotaa, mutta oma kokemukseni talvesta on juuri, kuin talvisota. Alan jo lokakuun alkupuolella hiukan pelkäämään tulevaa talvea ja varustaudun mielialaa kohottavalla puuhastelulla. Yleensä varaamme talvilomamatkan ja teatteri-ja konserttilippuja etukäteen, että talvea varten tulee kivoja katkoksia. Se on sitä YH:n aikaa jolloin varustan itseäni varsinaiseen talveen ja taisteluun. Marraskuu menee jotenkin horteessa ja sitten joulukuun alussa alkaa täydellä teholla joulutyöt. Meillä on joulukuu ja vuoden vaihde yleensä todella kiirettä ja siinä välillä kokee olevansa taistelun tuoksinassa. Tsemppaan itseäni aina ajatuksella, että minun ei sentään tarvitse mennä tankkeja vastaan paljain käsin neljänkymmenen asteen pakkasessa. Se on paha uhkakuva minulle ja kaikki sitä vähäisempi on vielä helppoa. Tammi-helmikuu menee jo helposti, kun joulu on ohitettu ja päivät pitenee. Sitten maaliskuun puolessa välissä koko sota on ohitse ja odotetaan jo kevättä ja pääsiäistä. Kun jaottelen talven tällä tavoin itselleni se helpottaa minun pimeän ajan alakuloa paljon. Yleensä lukemisenikin liittyy jotenkin tähän talven 1939 ajankohtaan jolloin toinen maailmansota alkoi koko Euroopassa. En mitenkään kehota toisia tähän tapaan kohtaamaan talvea. Tämä sopii minulle, mutta muiden varmaan kannattaa pohtia omaa selviytymisstrategiaansa.
Kommentit
Lähetä kommentti