Luin viikonloppuna Matti Vainion kirjan Onko kaikki farssia vain joka on pianisti ja professori Erik Tawaststjernan elämäkerta. Olen kirjasta suorastaan huumaantunut. Se on varmaan paras elämäkertakirja mitä olen koskaan lukenut. Matti Vainio on itse musiikin emeritusprofessori Jyväskylä Yliopistosta ja Erik Tawaststjernan oppilas ja pitkä aikainen ystävä.
Matti Vainion teksti on kaunista, mutta kuitenkin sujuvaa luettavaa. Kirja etenee niin loogisesti, että siinä on helppo pysyä mukana. Kirjan päähenkilö Erik Tawaststjerna (1916-1993) oli hyvin erikoinen ja mielenkiintoinen persoona. Hän kohtasi elämässään lähes kaikki musiikkimaailman huiput ja ystävystyi heistä monien kanssa. Itse muistan hyvin hänet monista radio-ohjelmista ja lehtijutuista. Pidin häntä aina ärsyttävänä persoonana, joka puhui änkyttäen ja samalla koko pitkä vartalo ja kädet heilui puolelta toiselle. Tawaststjerna oli erittäin arvostettu Sibeliuksen tutkija ja musiikkiarvostelija, joka itsekin teki nuorempana konserttipianistin uran. Matti Vainio kirjoittaa hänestä hyvin neutraalisti juuttumatta hänen erikoisuuteensa, tai paheksumatta häntä millään tavoin. Erik Tawaststjerna oli monella tapaa nero ja ilmeisesti erityisherkkä persoona, joka vaati itselleen paljon huomiota. Tawaststjerna oli myös lahjakas matemaatikko ja yksi hänen lähempiä ystäviään oli erittäin arvostettu matematiikan professori Rolf Nevanlinna (1895-1980).
Erik Tawaststjernan perhe ei ollut mitenkään varakas, vaikka hänen isänsä olikin yliopiston oikeustieteenprofessori. Isä kuoli Erikin ollessa lapsi ja hänen äitinsä elätti kaksi poikaa pienellä lesken eläkkeellä. Tawaststjernan nimestä ja käytöksestä olisi voinut päätellä hänen olleen varakkaan aatelissuvun vesa, mutta näin ei todellakaan ollut. Kunnollista musiikin ja pianonsoiton opetusta hän sai vasta teini-ikäisenä ja tämän epäkohdan vuoksi hänestä ei tullut koskaan maailman tähtipianistia. Konserttipianistin uransa hän lopetti 50-luvun lopulla ja keskittyi opetukseen, Sibeliuksen elämäkertaan ja musiikin arvosteluun. Tawaststjerna matkusti paljon ulkomailla tekemässä haastatteluja eri muusikoista ja Neuvostoliiton vierailut hän aloitti heti sodan jälkeen 1945. Sodan ajan hän oli ulkoministeriön tiedoitustoimistossa, koska herkkyytensä ja heikon ruumiin rakenteen vuoksi hänet vapautettiin asepalveluksesta. Tässä virassa hän oli vielä pitkään sodan jälkeenkin ja tutustui suurimpaan osaan Suomen suurlähettiläistä. Näin hän pystyi lukuisilla ulkomaan matkoillaan asumaan lähetystöissä ja suurlähettiläs Taneli Kekkonen oli hänen hyvä ystävä ja sitä kautta Urho Kekkonenkin kuului Tawaststjernan lähipiiriin.
Erik Tawaststjernan vaimo Carmen oli ruotsinkielen lehtori ja hänen palkkansa ja muu järjestelykyky mahdollisti Erikin boheemin elämän. Heillä oli kaksi poikaa Ilmari, joka on arkkitehti ja Erik T.josta tuli myös pianisti.Tawaststjernan boheemius ei tarkoita juhlimista ja alkoholia, vaan suurta työmäärää ja täysin kaoottista aikataulutusta. Itse sanoisin, että Erik Tawaststjerna oli ihan mahdoton ihminen, joka huomio vain itsensä ja käytti häikäilemättömästi hyväkseen läheisiään. Elämäkerran kirjoittaja ei missään kohtaa sanonut suoraan näin, koska hän näki myös Tawaststjernan ystävällisyyden, kilttiyden ja hyvän käytöksen. Kaikki oppilaat piti hänestä, koska hän antoi pelkästään myönteistä palautetta ja päästi kaikki tenteistä läpi. Hän ei myöskään koskaan lehtiarvosteluissaan moittinut ketään, vaan arvio muusikoita yleensä positiivisessa hengessä. Tawaststjerna oli myös loistava luennoitsija ja hänet luennoillan oli aina väkeä ruuhkaksi asti. Tämä on erikoista siksikin, että hänellä oli paha puhevika ja änkytys. Änkytys alkoi vasta parikymppisenä järkytyksen seurauksena, kun hän löysi läheisen ystävänsä hirttäytyneenä.
Erityispiirteitä Erik Tawaststjernassa oli, vaikka millä mitalla. Hän söi aina lounaaksi mannavelliä ja kaksi paistettua kananmunaa. Vetoa ja sairastumista hän pelkäsi jatkuvasti ja piti mukanaan aina turkkia myös kesäisin. Koskaan hän ei pukeutunut muuhun, kuin mustaan liituraitapukuun, joka oli lähes harmaa runsaasta kissan karva määrästä. Hänen suhteestaan kissoihin kerroinkin jo sunnuntaina facebooksivuillani. Ainoastaan kesämökillä sieniretkellä hän vaihtoi Ballyn mustat kengät saappaisiin, mutta muuten päällä oli aina tuo puku myös kesälomalla. Erik Tawaststjerna oli valtavan työteliäs ja ehti elämänsä aikana tekemään paljon musiikin hyväksi, mutta varmaan hän rasitti ystävänsä äärimmilleen. Vaimoonsa ja poikiinsa hänellä oli erittäin lämpimät välit ja avioliitto Carmenin kanssa olikin rakkausliitto.
Suosittelen lämpimästi tätä kirjaa josta löytyy suuri määrä meidän kulttuurihistoriaa ja kirja on mielenkiintoinen tarina erittäin erikoisesta ja mielenkiintoisesta ihmisestä.
Matti Vainion teksti on kaunista, mutta kuitenkin sujuvaa luettavaa. Kirja etenee niin loogisesti, että siinä on helppo pysyä mukana. Kirjan päähenkilö Erik Tawaststjerna (1916-1993) oli hyvin erikoinen ja mielenkiintoinen persoona. Hän kohtasi elämässään lähes kaikki musiikkimaailman huiput ja ystävystyi heistä monien kanssa. Itse muistan hyvin hänet monista radio-ohjelmista ja lehtijutuista. Pidin häntä aina ärsyttävänä persoonana, joka puhui änkyttäen ja samalla koko pitkä vartalo ja kädet heilui puolelta toiselle. Tawaststjerna oli erittäin arvostettu Sibeliuksen tutkija ja musiikkiarvostelija, joka itsekin teki nuorempana konserttipianistin uran. Matti Vainio kirjoittaa hänestä hyvin neutraalisti juuttumatta hänen erikoisuuteensa, tai paheksumatta häntä millään tavoin. Erik Tawaststjerna oli monella tapaa nero ja ilmeisesti erityisherkkä persoona, joka vaati itselleen paljon huomiota. Tawaststjerna oli myös lahjakas matemaatikko ja yksi hänen lähempiä ystäviään oli erittäin arvostettu matematiikan professori Rolf Nevanlinna (1895-1980).
Erik Tawaststjernan perhe ei ollut mitenkään varakas, vaikka hänen isänsä olikin yliopiston oikeustieteenprofessori. Isä kuoli Erikin ollessa lapsi ja hänen äitinsä elätti kaksi poikaa pienellä lesken eläkkeellä. Tawaststjernan nimestä ja käytöksestä olisi voinut päätellä hänen olleen varakkaan aatelissuvun vesa, mutta näin ei todellakaan ollut. Kunnollista musiikin ja pianonsoiton opetusta hän sai vasta teini-ikäisenä ja tämän epäkohdan vuoksi hänestä ei tullut koskaan maailman tähtipianistia. Konserttipianistin uransa hän lopetti 50-luvun lopulla ja keskittyi opetukseen, Sibeliuksen elämäkertaan ja musiikin arvosteluun. Tawaststjerna matkusti paljon ulkomailla tekemässä haastatteluja eri muusikoista ja Neuvostoliiton vierailut hän aloitti heti sodan jälkeen 1945. Sodan ajan hän oli ulkoministeriön tiedoitustoimistossa, koska herkkyytensä ja heikon ruumiin rakenteen vuoksi hänet vapautettiin asepalveluksesta. Tässä virassa hän oli vielä pitkään sodan jälkeenkin ja tutustui suurimpaan osaan Suomen suurlähettiläistä. Näin hän pystyi lukuisilla ulkomaan matkoillaan asumaan lähetystöissä ja suurlähettiläs Taneli Kekkonen oli hänen hyvä ystävä ja sitä kautta Urho Kekkonenkin kuului Tawaststjernan lähipiiriin.
Erik Tawaststjernan vaimo Carmen oli ruotsinkielen lehtori ja hänen palkkansa ja muu järjestelykyky mahdollisti Erikin boheemin elämän. Heillä oli kaksi poikaa Ilmari, joka on arkkitehti ja Erik T.josta tuli myös pianisti.Tawaststjernan boheemius ei tarkoita juhlimista ja alkoholia, vaan suurta työmäärää ja täysin kaoottista aikataulutusta. Itse sanoisin, että Erik Tawaststjerna oli ihan mahdoton ihminen, joka huomio vain itsensä ja käytti häikäilemättömästi hyväkseen läheisiään. Elämäkerran kirjoittaja ei missään kohtaa sanonut suoraan näin, koska hän näki myös Tawaststjernan ystävällisyyden, kilttiyden ja hyvän käytöksen. Kaikki oppilaat piti hänestä, koska hän antoi pelkästään myönteistä palautetta ja päästi kaikki tenteistä läpi. Hän ei myöskään koskaan lehtiarvosteluissaan moittinut ketään, vaan arvio muusikoita yleensä positiivisessa hengessä. Tawaststjerna oli myös loistava luennoitsija ja hänet luennoillan oli aina väkeä ruuhkaksi asti. Tämä on erikoista siksikin, että hänellä oli paha puhevika ja änkytys. Änkytys alkoi vasta parikymppisenä järkytyksen seurauksena, kun hän löysi läheisen ystävänsä hirttäytyneenä.
Erityispiirteitä Erik Tawaststjernassa oli, vaikka millä mitalla. Hän söi aina lounaaksi mannavelliä ja kaksi paistettua kananmunaa. Vetoa ja sairastumista hän pelkäsi jatkuvasti ja piti mukanaan aina turkkia myös kesäisin. Koskaan hän ei pukeutunut muuhun, kuin mustaan liituraitapukuun, joka oli lähes harmaa runsaasta kissan karva määrästä. Hänen suhteestaan kissoihin kerroinkin jo sunnuntaina facebooksivuillani. Ainoastaan kesämökillä sieniretkellä hän vaihtoi Ballyn mustat kengät saappaisiin, mutta muuten päällä oli aina tuo puku myös kesälomalla. Erik Tawaststjerna oli valtavan työteliäs ja ehti elämänsä aikana tekemään paljon musiikin hyväksi, mutta varmaan hän rasitti ystävänsä äärimmilleen. Vaimoonsa ja poikiinsa hänellä oli erittäin lämpimät välit ja avioliitto Carmenin kanssa olikin rakkausliitto.
Suosittelen lämpimästi tätä kirjaa josta löytyy suuri määrä meidän kulttuurihistoriaa ja kirja on mielenkiintoinen tarina erittäin erikoisesta ja mielenkiintoisesta ihmisestä.
Kommentit
Lähetä kommentti