Olen jutellut monen juuri neljäkymppiä täyttäneen vakioasiakkaani kanssa ikäkriiseistä ja tuleeko naisesta näkymätön vanhetessaan. Arvostan kovasti näitä 35-40-vuotiaita pitkäaikaisia asiakkaitani, jotka vaativan työn lisäksi jakavat aikaansa myös lapsille ja läheisilleen. He ovat huomattavasti fiksumpia, kuin minä olin siinä iässä.
Ymmärrän kuitenkin hyvin heidän huolensa ja pelkonsa. Itse en muista, että koin juuri neljänkympinkriisiä, mutta jossain kohtaa keski-ikää tajuaa ettei ole enää nuorityttö ja se tekee kipeää ja sen mukana kokee menettävänsä paljon. Siihenkin tunteeseen sopeutuu ja alkaa näkemään ympäristöään laajemmin. Yli nelikymppisenä oma ikäkäsitykseni muuttui ja ystävikseni tuli kaiken ikäisiä ihmisiä. Sitä varmaan kasvaa sen vaiheen yli, kun lähipiiriin kuuluu vaan juuri oman ikäiset entiset koulukaverit. Suurin osa naisista alkaa miettimään omaa viehättävyyttään, kun kukkein nuoruus on ohitse. Nykyisin ihaillaan aivan liikaa nuoruutta ja nukkemaista kauneutta. Naisen viehättävyys ei katoa mihinkään iän myötä ja minusta se on marttyyrinaisten keksintö, että heistä tulee näkymättömiä. Jos ei ole mitään nähtävää sitä muuttuu näkymättömäksi, mutta kyllä viisaas vaheneva nainen on takuulla yhtä näkyvä, kuin nuorempikin. Silloin, jos ihmisellä ei ole mitään annettavaa, mutta haluaa vaan olla näkyvä ja ottamassa toiselta viehättävyys katoaa.
Vanhempana ei viehätä vastakkaista sukupuolta pelkällä ulkonäöllä, vaan pitää olla myös muuta annettavaa. Kyllä fiksu mies osaa tehdä eron sen välillä, että onko kysymys pelkästä ulkonäöstä, vai myös sisällöstä ihmisen sisällä. Ellei osaa erottaa näitä niin miehellä ei ole itsessään riittävästi sisältöä. Omalla kohdallani voin sanoa, että täytettyäni viisikymmentä olen näissä viidessä vuodessa saanut enemmän kehuja ja huomiota vastakkaiselta sukupuolelta, kuin kolmenakymmenenä aikaisempana vuonna yhteensä. Se ei johdu ulkonäöstä, vaan ihmisestä itsestään. En ole enää kopeana kävelevä nuori nainen, vaan helposti lähestyttävä ikäiseni nainen. Myös ikäiseni miehet ovat kasvaneet ja viisastuneet. He osaavat ja haluavat sanoa jotain myönteistä ilahduttaakseen toista. En ole enää saalis, tai saalistaja, vaan ihminen toiselle ihmiselle.
Haluan tällä sanoa ettei missään iässä pidä pitää itseään näkymättömänä, tai mitätöidä itseään. Olen nähnyt miten kahdeksankymppiset naiset rakastuvat ja saavat huomiota oman ikäisiltään miehiltä. Ei viisikymppinen nainen herätä enää parikymppisiä miehiä, mutta tarvitseeko edes? Parikymppisenä flirttailee koko maailman kanssa pelkän ulkonäkönsä vuoksi. Vanhempana flirtailu on muuten vaan kivaa ja pitää mielen virkeänä. Tarkoitan tässä flirtillä hyväntahtoista toisen sukupuolen huomioimista enkä mitään negatiivista huomion keruuta.
Ymmärrän kuitenkin hyvin heidän huolensa ja pelkonsa. Itse en muista, että koin juuri neljänkympinkriisiä, mutta jossain kohtaa keski-ikää tajuaa ettei ole enää nuorityttö ja se tekee kipeää ja sen mukana kokee menettävänsä paljon. Siihenkin tunteeseen sopeutuu ja alkaa näkemään ympäristöään laajemmin. Yli nelikymppisenä oma ikäkäsitykseni muuttui ja ystävikseni tuli kaiken ikäisiä ihmisiä. Sitä varmaan kasvaa sen vaiheen yli, kun lähipiiriin kuuluu vaan juuri oman ikäiset entiset koulukaverit. Suurin osa naisista alkaa miettimään omaa viehättävyyttään, kun kukkein nuoruus on ohitse. Nykyisin ihaillaan aivan liikaa nuoruutta ja nukkemaista kauneutta. Naisen viehättävyys ei katoa mihinkään iän myötä ja minusta se on marttyyrinaisten keksintö, että heistä tulee näkymättömiä. Jos ei ole mitään nähtävää sitä muuttuu näkymättömäksi, mutta kyllä viisaas vaheneva nainen on takuulla yhtä näkyvä, kuin nuorempikin. Silloin, jos ihmisellä ei ole mitään annettavaa, mutta haluaa vaan olla näkyvä ja ottamassa toiselta viehättävyys katoaa.
Vanhempana ei viehätä vastakkaista sukupuolta pelkällä ulkonäöllä, vaan pitää olla myös muuta annettavaa. Kyllä fiksu mies osaa tehdä eron sen välillä, että onko kysymys pelkästä ulkonäöstä, vai myös sisällöstä ihmisen sisällä. Ellei osaa erottaa näitä niin miehellä ei ole itsessään riittävästi sisältöä. Omalla kohdallani voin sanoa, että täytettyäni viisikymmentä olen näissä viidessä vuodessa saanut enemmän kehuja ja huomiota vastakkaiselta sukupuolelta, kuin kolmenakymmenenä aikaisempana vuonna yhteensä. Se ei johdu ulkonäöstä, vaan ihmisestä itsestään. En ole enää kopeana kävelevä nuori nainen, vaan helposti lähestyttävä ikäiseni nainen. Myös ikäiseni miehet ovat kasvaneet ja viisastuneet. He osaavat ja haluavat sanoa jotain myönteistä ilahduttaakseen toista. En ole enää saalis, tai saalistaja, vaan ihminen toiselle ihmiselle.
Haluan tällä sanoa ettei missään iässä pidä pitää itseään näkymättömänä, tai mitätöidä itseään. Olen nähnyt miten kahdeksankymppiset naiset rakastuvat ja saavat huomiota oman ikäisiltään miehiltä. Ei viisikymppinen nainen herätä enää parikymppisiä miehiä, mutta tarvitseeko edes? Parikymppisenä flirttailee koko maailman kanssa pelkän ulkonäkönsä vuoksi. Vanhempana flirtailu on muuten vaan kivaa ja pitää mielen virkeänä. Tarkoitan tässä flirtillä hyväntahtoista toisen sukupuolen huomioimista enkä mitään negatiivista huomion keruuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti