Kasvohoito ei saa olla liukuhihnatyötä

Olen joskus kokenut tutun lääkärin, hammaslääkärin tai kampaajan luona, että minua ei oikeastaan kuunnella. He ovat tehneet työtään vuosikymmeniä, niin kuin minäkin ja ilmeisesti alkaneet toistamaan samaa käyttäytymismallia asiakkaasta toiseen. Tulee tunne, että minua ei nähdä ihmisenä joka olen, vaan ainoastaan yhtenä asiakkaana, joka on hoidettava.

Itse olen tehnyt kymmeniätuhansia kasvohoitoja, mutta mielestäni en koskaan liukuhihnatyönä. Tunnen aina hoidon alussa uteliaisuutta asiakkaan ihoa ja kuulumisia kohtaan. Samat ihmiset ovat käyneet minulla kymmeniävuosia, mutta koen joka kerta paneutuneeni ihmiseen ja hoitoon ihan perusteellisesti. Usein tutun asiakkaan kanssa tulee puhuttua aluksi ihan muita kuulumisia, kuin ihoon liittyviä. Se ei ollenkaan tarkoita sitä etten samalla arvio ja tarkastele ihon kuntoa ja mitä siinä on sitten viime näkemän tapahtunut. Ehkä en kaikkea huomaa aina tutulle asiakkaalle kertoa, mutta toinen osa aivojani on ehdottomasti keskittynyt kasvohoitoon. Pidän työstäni ja olen ilmeisesti vähän pakkomielteinen sen kanssa, että pyrin aina täydellisyyteen.


Silloin, kun itse olen Marilla kasvohoidossa pidän kaikista eniten hierontavaiheesta. Kasvohieronta on paras tapa rentoutua ja vajota ihan nirvanaan. Rentoudun myös itse kasvohierontaa tehdessäni ja minulle se on kaikista mieleisin työvaihe, vaikka se on myös fyysisesti raskain. Hierontakaavat tulee jo niin selkäytimestä etten ole aikoihin enää tietoisesti ajatellut mikä liikesarja tulee seuraavana. En myöskään enää laske eri hierontaliikkeiden määriä ne tulee automaattisesti oikein. Tiedän, että joillekin hierojille, tai kosmetologeille on tärkeää höpötellä asiakkaan kanssa koko ajan, niin aika menee nopeammin. Minä taas viihdyn omissa ajatuksissani ja yritän aina huomioida sen haluaako asiakas keskustella, vai nukkua. Nykyään hyvin usein kirjoitan päässäni näitä blogitekstejä, kun teen hierontaa. Pystyn hyvin keskittymään hierontaliikkeisiin ja samalla teen päässäni tekstiä lähes sanasta sanaan. Sitten illalla voi kirjoittaa sen suoraa jo etukäteen suunniteltuna. Harvoilla on työssään mahdollisuutta olla niin paljoa omissa ajatuksissaan, kun minun työssäni on. Ja minun luoteelleni se sopii hyvin ja jollekin toiselle se olisi unettavan tylsää.