Vanhenmiten olen oppinut, että yrittäjän työ tarvitsee yllättävän paljon luovuutta ja idearikkautta. Ehkei kaikki koe näin, mutta itse ihan haen elämääni tapahtumia mitkä lisäväät ideointia. Kauneushoitolan pitäjällä ei riitä pelkästään kosmetologin ammattitaito, vaan yrityksen mainontaa, markkinointia ja tapahtumia pitää koko ajan ideoida ja kehittää jotain uutta. Siksi pidän matkustamistakin hyvänä lomailuna, kun uusi ympäristö pöllyttää pääkopasta homehtuneet ajatukset pois ja tuo samalla lepoa ja energiaa.
Arkielämässä teatterit, konsertit ja taidenäyttelyt auttavat minua paljon virkistymään ja katkaisemaan työrutiinit. Nyt olimme kahtena viikonloppuna peräkkäin Helsingissä teatterissa ja kumpikaan esitys ei ollut mikään superkokemus, mutta kyllä ne ajattelemisen aihetta antoivat. Ensin kävimme Helsingin Kaupunginteatterissa katsomassa Einsteinin rikos, jonka pääosassa oli Santeri Kinnunen ja koko esitys toimi, vain kolmen miehen keskustelun varassa. Minä nautin esityksestä kovasti ja koin sen hyvin liittyvän tähän päivään, kun Einstein pohti mikä osuus hänellä oli atomipommin luomisessa. Se on sanottava, että näytelmän ymmärtäminen vaati erittäin hyvät pohjatiedot sen aikakauden historiasta ja ihmettelin, kun myynnissä ei ollut edes käsiohjelmaa. Mieheni ehti jo hiukan pitkästyä, vaikka kehuikin Santeri Kinnusen hyvää roolisuoritusta. Minulle tuo näytelmä toi paljon ajattelemisen aihetta pidemmällekin ja täytyykin lukea vielä uudestaan Einsteinin elämäkerta.
Viime lauantaina näimme paljon parjatun Maaseudun tulevaisuuden Kansallisteatterissa ja olimme jo varautuneet lähtemään väliajalla pois, jos se ihan tylsäksi käy. Ei se meistä kummastakaan niin huono ollut ettei sitä viitsinyt loppuun katsoa. Olen paljon huononpaakin teatteria nähnyt, enkä ole keskenen pois lähtenyt. Aika raaka ja rivo se näytelmä oli mutta sillä oli varmaan tarkoituksensa. Myös superjulkkis Ville Haapasalolla oli esitykseesä rooli ja oli ihan mielenkiintoista nähdä hänet näyttämöllä. Tästä esityksestä mieheni nautti selvästi enenmän, kuin minä. Jotkut vitsit ei minun tajuntaani uponneet.
Kummastakin viikonlopusta jäi kyllä tunne, että voi, kun tulisi lähdettyä useammin. Tavallinen arki katkeaa, kun alkaa elämään näytelmää ja jo teatterin tuntelma on ihanan hienostunut. Nyt täyttyy vaan tarkemmin seurata mitä lähikaupungeiden teattereissa esitetään ja tietysti tätä omaakin pitää kannattaa.
Arkielämässä teatterit, konsertit ja taidenäyttelyt auttavat minua paljon virkistymään ja katkaisemaan työrutiinit. Nyt olimme kahtena viikonloppuna peräkkäin Helsingissä teatterissa ja kumpikaan esitys ei ollut mikään superkokemus, mutta kyllä ne ajattelemisen aihetta antoivat. Ensin kävimme Helsingin Kaupunginteatterissa katsomassa Einsteinin rikos, jonka pääosassa oli Santeri Kinnunen ja koko esitys toimi, vain kolmen miehen keskustelun varassa. Minä nautin esityksestä kovasti ja koin sen hyvin liittyvän tähän päivään, kun Einstein pohti mikä osuus hänellä oli atomipommin luomisessa. Se on sanottava, että näytelmän ymmärtäminen vaati erittäin hyvät pohjatiedot sen aikakauden historiasta ja ihmettelin, kun myynnissä ei ollut edes käsiohjelmaa. Mieheni ehti jo hiukan pitkästyä, vaikka kehuikin Santeri Kinnusen hyvää roolisuoritusta. Minulle tuo näytelmä toi paljon ajattelemisen aihetta pidemmällekin ja täytyykin lukea vielä uudestaan Einsteinin elämäkerta.
Viime lauantaina näimme paljon parjatun Maaseudun tulevaisuuden Kansallisteatterissa ja olimme jo varautuneet lähtemään väliajalla pois, jos se ihan tylsäksi käy. Ei se meistä kummastakaan niin huono ollut ettei sitä viitsinyt loppuun katsoa. Olen paljon huononpaakin teatteria nähnyt, enkä ole keskenen pois lähtenyt. Aika raaka ja rivo se näytelmä oli mutta sillä oli varmaan tarkoituksensa. Myös superjulkkis Ville Haapasalolla oli esitykseesä rooli ja oli ihan mielenkiintoista nähdä hänet näyttämöllä. Tästä esityksestä mieheni nautti selvästi enenmän, kuin minä. Jotkut vitsit ei minun tajuntaani uponneet.
Kummastakin viikonlopusta jäi kyllä tunne, että voi, kun tulisi lähdettyä useammin. Tavallinen arki katkeaa, kun alkaa elämään näytelmää ja jo teatterin tuntelma on ihanan hienostunut. Nyt täyttyy vaan tarkemmin seurata mitä lähikaupungeiden teattereissa esitetään ja tietysti tätä omaakin pitää kannattaa.
Kommentit
Lähetä kommentti