Tänään 13.3.2015 tulee kuluneeksi seitsemänkymmentäviisivuotta talvisodan päättymisestä. Kaikki kunnioitus niille ihmisille, jotka joutuivat kokemaan tämän vaikean vaiheen. Niinä vuosina Suomessa ja koko maailmassa eri ideologiat ottivat mittaa toisistaan ja väärinkäsityksiäkin tuli. Koskaan ei mikään valtio ole lähtenyt hyökkäämään niin väärillä tiedustelutuloksilla, kuin Neuvostoliitto teki 1939.
Tiedustelu, vakoilu ja vastavakoilu on normaalia valtioiden välistä toimintaa myös rauhan aikana. Aina on haluttu tietää mitä rajan takana tapahtuu ohi virallisen tiedon. Kylmän sodan aikana Suomi ja Helsinki olivat varsinaisia vakoilunkeskuksia, kun Neuvostoliitto ja Yhdysvallat kyttäsivät toisiaan urakalla. Toisen maan asiat tiedettiin paremmin, kuin omat. Siksi onkin hämmästyttävää miten vääriä tietoja Stalin Suomesta sai parikymmentävuotta aikaisemmin. Stalin ja hänen ministerinsä luulivat Suomen työläisten olevan nälkäänäkevä ryysyläisjoukko, joka iloiten odottaa Neuvostoliiton hyökkäystä ja pääsyä työläisten paratiisiin. Tieto oli täysin väärä, koska suomalaiset vaurastuivat vauhdilla 30-luvun alun lamavuosien jälkeen. Suomessa ei kukaan nähnyt nälkää ja ylellisyystavaroitakin oli jo saatavilla. Kansan yleinen mieliala oli arvioitu täysin väärin, koska kukaan ei todellakaan halunut Neuvostoliittoon, vaan oli valmis taistelemaan itsenäisyytemme puolesta.
Näihin vääriin tietoihin perustuen Stalin hyökkäsi Suomeen marraskuun lopussa 1939 ja asetti samalla Terijoen hallituksen, joka edusti Suomen kansaa. Stalin allekirjoitti Terijoen hallituksen kanssa avunantosopimuksen 2.12-39 joka oikeutti Neuvostoliiton hyökkäyksen. Stalin väitti, että Terijoen hallitus eli Suomen kansanhallitus oli pyytänyt apua Neuvostoliitolta ja mitään sotatilaa Suomen ja Neuvostoliiton välillä ei ollut. Terijoen hallituksen pääministeri oli suomalainen kommunisti Otto Ville Kuusinen ja myös muut ministerit olivat Neuvostoliitossa asuvia Suomen kommunisteja. Nimi Terijoen hallitus tulee siitä, että Moskovan radio väitti hallituksen olleen Terijoella, kun sopimukset allekirjoitettiin. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, koska Terijoki oli vielä Suomen hallussa. Stalin kuitenkin kieltäytyi kaikista neuvotteluista muiden, kuin Terijoen hallituksen kanssa.
Väite tästä Terijoen hallituksesta oli niin absurdi ettei tieto kunnolla tullut edes kansan tietoisuuteen. Hilpeyttä herätti sekin, että Stalin pudotteli lentolehtisiä suurimpiin kaupunkeihin ja lupasi leipää Suomen kansalle. Herättää ihmetystä miten Stalin oli näin väärien tietojen vallassa, vaikka Moskovassa oli runsaasti suomalaisia kommunisteja, jotka pitivät yllä yhteyksiä myös Suomeen. Tosin suurin osa näistä suomalaisista teloitettiin Stalinin puhdistuksissa 1936-38. Mieleen tulee ettei kukaan uskaltanut kertoa hänelle totuutta. Hänelle kerrottiin sitä mitä luultiin hänen haluavan kuulla. Koko 30-luvun Neuvostoliittoon loikanneet suomalaiskommunistit yrittivät kaikella tavalla luoda vahvaa puoluetta myös Suomeen. Rahaa virtasi Neuvostoliitosta tähän tarkoitukseen, mutta Suomessa joutui aika helposti vankilaan, jos liikaa alkoi kommunismia levittämään. Ehkä nämä Moskovan suomalaiset eivät uskaltaneet kertoa Stalinille miten huonosti he käännytystyössään olivat onnistuneet.
Neuvostoliiton joukoille olikin julma yllätys miten vahva vastus rajalla oli. Kukaan ei juossut innoisaan heitä vastaan ja liittynyt joukkoihin. Viimeistään helmikuussa Suomen torjuessa Neuvostoliiton suurhyökkäyksin Stalinkin ymmärsi, että rauhan neuvottelut oli syytä tehdä Risto Rytin johtaman oikean hallituksen kanssa ja Terijoen hallitus unohdettiin.
Tiedustelu, vakoilu ja vastavakoilu on normaalia valtioiden välistä toimintaa myös rauhan aikana. Aina on haluttu tietää mitä rajan takana tapahtuu ohi virallisen tiedon. Kylmän sodan aikana Suomi ja Helsinki olivat varsinaisia vakoilunkeskuksia, kun Neuvostoliitto ja Yhdysvallat kyttäsivät toisiaan urakalla. Toisen maan asiat tiedettiin paremmin, kuin omat. Siksi onkin hämmästyttävää miten vääriä tietoja Stalin Suomesta sai parikymmentävuotta aikaisemmin. Stalin ja hänen ministerinsä luulivat Suomen työläisten olevan nälkäänäkevä ryysyläisjoukko, joka iloiten odottaa Neuvostoliiton hyökkäystä ja pääsyä työläisten paratiisiin. Tieto oli täysin väärä, koska suomalaiset vaurastuivat vauhdilla 30-luvun alun lamavuosien jälkeen. Suomessa ei kukaan nähnyt nälkää ja ylellisyystavaroitakin oli jo saatavilla. Kansan yleinen mieliala oli arvioitu täysin väärin, koska kukaan ei todellakaan halunut Neuvostoliittoon, vaan oli valmis taistelemaan itsenäisyytemme puolesta.
Näihin vääriin tietoihin perustuen Stalin hyökkäsi Suomeen marraskuun lopussa 1939 ja asetti samalla Terijoen hallituksen, joka edusti Suomen kansaa. Stalin allekirjoitti Terijoen hallituksen kanssa avunantosopimuksen 2.12-39 joka oikeutti Neuvostoliiton hyökkäyksen. Stalin väitti, että Terijoen hallitus eli Suomen kansanhallitus oli pyytänyt apua Neuvostoliitolta ja mitään sotatilaa Suomen ja Neuvostoliiton välillä ei ollut. Terijoen hallituksen pääministeri oli suomalainen kommunisti Otto Ville Kuusinen ja myös muut ministerit olivat Neuvostoliitossa asuvia Suomen kommunisteja. Nimi Terijoen hallitus tulee siitä, että Moskovan radio väitti hallituksen olleen Terijoella, kun sopimukset allekirjoitettiin. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, koska Terijoki oli vielä Suomen hallussa. Stalin kuitenkin kieltäytyi kaikista neuvotteluista muiden, kuin Terijoen hallituksen kanssa.
Väite tästä Terijoen hallituksesta oli niin absurdi ettei tieto kunnolla tullut edes kansan tietoisuuteen. Hilpeyttä herätti sekin, että Stalin pudotteli lentolehtisiä suurimpiin kaupunkeihin ja lupasi leipää Suomen kansalle. Herättää ihmetystä miten Stalin oli näin väärien tietojen vallassa, vaikka Moskovassa oli runsaasti suomalaisia kommunisteja, jotka pitivät yllä yhteyksiä myös Suomeen. Tosin suurin osa näistä suomalaisista teloitettiin Stalinin puhdistuksissa 1936-38. Mieleen tulee ettei kukaan uskaltanut kertoa hänelle totuutta. Hänelle kerrottiin sitä mitä luultiin hänen haluavan kuulla. Koko 30-luvun Neuvostoliittoon loikanneet suomalaiskommunistit yrittivät kaikella tavalla luoda vahvaa puoluetta myös Suomeen. Rahaa virtasi Neuvostoliitosta tähän tarkoitukseen, mutta Suomessa joutui aika helposti vankilaan, jos liikaa alkoi kommunismia levittämään. Ehkä nämä Moskovan suomalaiset eivät uskaltaneet kertoa Stalinille miten huonosti he käännytystyössään olivat onnistuneet.
Neuvostoliiton joukoille olikin julma yllätys miten vahva vastus rajalla oli. Kukaan ei juossut innoisaan heitä vastaan ja liittynyt joukkoihin. Viimeistään helmikuussa Suomen torjuessa Neuvostoliiton suurhyökkäyksin Stalinkin ymmärsi, että rauhan neuvottelut oli syytä tehdä Risto Rytin johtaman oikean hallituksen kanssa ja Terijoen hallitus unohdettiin.
Kommentit
Lähetä kommentti