Viime viikkojen uutisissa olen useasti lukenut, tai kuullut kuinka nykyisiä pakolaisia ja Suomesta Ruotsiin lähetettyjä sotalapsia verrataan keskenään. Yleensä viesti on ollut se, että Suomen pitää nyt auttaa, kun meitäkin Ruotsi auttoi sodan aikana. Tässä on kyllä oiottu historian tapahtumia sen verran, että on pakko älähtää.
Ensinnäkin Ruotsi auttoi meitä hyvin vähän sodan aikana. Meille tuli noin 10.000 ruotsalaista vapaaehtoista, mutta he tulivat omasta halustaan ei Ruotsin valtion organisoimana. Voisi sanoa, että Ruotsi jätti meidät aika yksin selviämään ylivoimaisesta vihollisesta joita vastaan Suomi taisteli ja esti heitä myös kulkemasta Suomen poikki Ruotsin puolelle. Ruotsi on ainoa maa Euroopassa joka hyötyi toisesta maailmansodasta. Saksa osti lähes kaiken rautamalmin Ruotsista mikä tuli heidän valtaisaan aseteollisuuteensa.
Mitä näihn sotalapsiin tulee, niin Suomi ei koskaan pyytänyt Ruotsilta sellaista apua. Suomi pyysi talvisodan alettua jo joulukuussa -39 vaatteita, ruokaa ja muita tarvikkeita lapsia varten jotka siirrettiin maaseudulle pommituksia pakoon. Oli ruotsalaisten hyväntekeväisyysjärjestöjen idea lähteä kuljettamaan lapsia Ruotsin puolelle. Mannerheim ja hallitus kieltäytyi tästä ja se oli menossa Suomen eduskunnan käsittelyyn, josta myös olisi tullut kieltävä päätös ennakko keskustelujen perusteella. Ruotsista tuli muutama nainen eri järjestöistä, jotka kuuluivat samaan siniveristen kastiin, kuin Mannerheim ja puhuivat hänet ympäri. Oletettavasti Mannerheimilla oli muutakin tekemistä, kuin pohtia lasten asemaa. Itse ajattelen, että nämä hyväntekeväisyysjärjestöjen johtajat nostivat eniten omaa statustaan tekemällä näyttävän lasten kuljetusoperaation. Tavallinen vaatekeräys ei ehkä olisi ollut tarpeeksi näyttävää.
Sodan aikaisista dokumenteistä ei löydy mitään kielteistä arvostelua tästä lasten kuljetuksesta. Se johtuu yksinomaan siitä, että Suomen sensuuri kielsi asiaa arvostelemasta. Myöskin sodan jälkeen oli pitkä hiljaisuus ja vasta Neuvostoliiton hajotessa 1992 asiasta alettiin taas puhua. Siitä on tehty useampi väitöskirja joista joku löytää vain huonoja puolia ja joku vähän hyvääkin. Nykytietämyksen valossa se oli suuri virhe erottaa lapset omasta maastaan, kielestä ja vanhemmistaan. Sotalapsia vietiin Ruotsiin n. 70.000 ja Tanskaan ja Norjaan n. 10.000. Sodan jälkeen heitä pikkuhiljaa palautui Suomeen ja noin 15.000 jäi palaamatta.
Karjalaisten evakuoiminen oli taas aivan oma lukunsa sotien historiassa. Mitään vastaavaa suurponnistusta ei tunneta. Samalla, kun Suomi taisteli henkensä edestä organisoitiin 400.000 karjalaisen siirtyminen uusien rajojen sisäpuolelle. Rauhanehdoissa annettiin kymmenenpäivää aikaa tehdä siirto ja siihen Suomi sai Ruotsista kuorma-autoja avuksi. Suurin ihme evakuomisessa oli ettei meille syntynyt yhtään pakolaisleiriä, vaan kaikille oli antaa määränpää mihin mennä. Varmaa on, että hekin joutuivat suurten ennakkoluulojen kohteeksi, niin kuin nykypakolaisetkin, mutta he sentään puhuivat suomea. Minusta se, että meillä on ollut pakkotilanteessa asutettavana 400.000 karjalaista ei velvoita meitä sen enempää, kuin muitakaan maita ottamaan nyt pakolaisia.
Ensinnäkin Ruotsi auttoi meitä hyvin vähän sodan aikana. Meille tuli noin 10.000 ruotsalaista vapaaehtoista, mutta he tulivat omasta halustaan ei Ruotsin valtion organisoimana. Voisi sanoa, että Ruotsi jätti meidät aika yksin selviämään ylivoimaisesta vihollisesta joita vastaan Suomi taisteli ja esti heitä myös kulkemasta Suomen poikki Ruotsin puolelle. Ruotsi on ainoa maa Euroopassa joka hyötyi toisesta maailmansodasta. Saksa osti lähes kaiken rautamalmin Ruotsista mikä tuli heidän valtaisaan aseteollisuuteensa.
Mitä näihn sotalapsiin tulee, niin Suomi ei koskaan pyytänyt Ruotsilta sellaista apua. Suomi pyysi talvisodan alettua jo joulukuussa -39 vaatteita, ruokaa ja muita tarvikkeita lapsia varten jotka siirrettiin maaseudulle pommituksia pakoon. Oli ruotsalaisten hyväntekeväisyysjärjestöjen idea lähteä kuljettamaan lapsia Ruotsin puolelle. Mannerheim ja hallitus kieltäytyi tästä ja se oli menossa Suomen eduskunnan käsittelyyn, josta myös olisi tullut kieltävä päätös ennakko keskustelujen perusteella. Ruotsista tuli muutama nainen eri järjestöistä, jotka kuuluivat samaan siniveristen kastiin, kuin Mannerheim ja puhuivat hänet ympäri. Oletettavasti Mannerheimilla oli muutakin tekemistä, kuin pohtia lasten asemaa. Itse ajattelen, että nämä hyväntekeväisyysjärjestöjen johtajat nostivat eniten omaa statustaan tekemällä näyttävän lasten kuljetusoperaation. Tavallinen vaatekeräys ei ehkä olisi ollut tarpeeksi näyttävää.
Sodan aikaisista dokumenteistä ei löydy mitään kielteistä arvostelua tästä lasten kuljetuksesta. Se johtuu yksinomaan siitä, että Suomen sensuuri kielsi asiaa arvostelemasta. Myöskin sodan jälkeen oli pitkä hiljaisuus ja vasta Neuvostoliiton hajotessa 1992 asiasta alettiin taas puhua. Siitä on tehty useampi väitöskirja joista joku löytää vain huonoja puolia ja joku vähän hyvääkin. Nykytietämyksen valossa se oli suuri virhe erottaa lapset omasta maastaan, kielestä ja vanhemmistaan. Sotalapsia vietiin Ruotsiin n. 70.000 ja Tanskaan ja Norjaan n. 10.000. Sodan jälkeen heitä pikkuhiljaa palautui Suomeen ja noin 15.000 jäi palaamatta.
Karjalaisten evakuoiminen oli taas aivan oma lukunsa sotien historiassa. Mitään vastaavaa suurponnistusta ei tunneta. Samalla, kun Suomi taisteli henkensä edestä organisoitiin 400.000 karjalaisen siirtyminen uusien rajojen sisäpuolelle. Rauhanehdoissa annettiin kymmenenpäivää aikaa tehdä siirto ja siihen Suomi sai Ruotsista kuorma-autoja avuksi. Suurin ihme evakuomisessa oli ettei meille syntynyt yhtään pakolaisleiriä, vaan kaikille oli antaa määränpää mihin mennä. Varmaa on, että hekin joutuivat suurten ennakkoluulojen kohteeksi, niin kuin nykypakolaisetkin, mutta he sentään puhuivat suomea. Minusta se, että meillä on ollut pakkotilanteessa asutettavana 400.000 karjalaista ei velvoita meitä sen enempää, kuin muitakaan maita ottamaan nyt pakolaisia.
Kirjoitat, että karjalaisten evakuoiminen oli oma lukunsa sotien historiassa. Mitään vastaavaa suurponnistusta ei tunneta.
VastaaPoistaOtin aivan 1980-luvun lopussa halpalennon Moskovasta Ghanaan. Vieressäni istui togolainen Ranskassa opiskellut opettaja, joka kysyi minulta, kuinka suomalaiset onnistuivat asuttamaan niin suuren määrän karjalaisia.
NIkottelin pari kertaa enkä osannut mitään kovin kattavaa selitystä antaa. Joka tapauksessa, saavutuksen tunnustaa ainakin joku Togossakin.
Juuri näin. Meillä on ihan tarpeeksi ongelmia oman maamme kansalaisten hyvinvoinnin suhteen. Joudumme ottamaan vuositasolla velka 365 miljoonaa euroa Irakilais miesten elättämiseen. Joku raja tällä hulluudellakin pitäisi olla. Sipilän mielestä 10 000 maahanmuuttajaa on joka vuosi ihan sovelias määrä. Pääministeri on kyllä seonnut ja aiheuttaa pelkkää pahaa tässä erittäin vaikeassa tilanteessa. Nuo maahantulijat tulevat tänne ilmaisen rahan ja asunnon takia. Samaan aikaan leikataan sairaanhoidosta, vanhusten hoidosta, lasten koulutuksesta. Aivan järjetöntä. Tuo velkataakka kaataa maamme.
VastaaPoistaErinomainen ja asiantunteva kiteytys. Ansaitsisi tulla jaetuksi laajemmaltikin. Valitettavasti nämäkin faktat vääristeltiin tai torjuttiin niin oman kaupunkimme johtavien poliitikkojen kuin Hesarin ja Ylen toimesta.Tämä maahanmuuttopropaganda, jota tällä hetkellä maassamme eliitin ja tiedotusvälineiden toimesta harjoitetaan on jotain huikeaa. Vertautuu ehkä parhaimmillaan tai pahimmillaan 70-luvun taistolaisaikaan.
VastaaPoistaKun ihmiset pakenevat sotaa, sortoa ja epäinhimillisiä olosuhteita on minusta kaikilla valtioilla velvollisuus auttaa. Jos vaihtoehdot ovat jäädä sodan keskelle tai ylittää Välimeri, en voi ymmärtää näitä sydämettömiä ihmisiä jotka suhtautuvat vihamielisesti Suomeen saapuvia pakolaisia. Toivon todella, ettei Inkerin blogista tule rasistisen ja muukalaisvihamielisen loanheiton pelikenttä.
VastaaPoistaLuulen, tai ainakin toivon, että Inkeri tarkoitti tällä kirjoituksella, että on täysin virheellistä vedota noihin faktoihin. Että Suomella voi olla velvollisuus ottaa vastaan pakolaisia, mutta ei siitä syystä, että Ruotsi on vastaavasti auttanut Suomea tai että Suomi on ottanut vastaan evakkoja Karjalasta.
-Laura
Evakkoja ja nyt Suomeen tulevia pakolaisia ei voi verrata keskenään. Evakot ovat / olivat Suomen kansalaisia ja suomea äidinkielenään puhuvia, jotka asuivat koko ajan Suomen rajojen sisäpuolella. Neuvostoliiton hyökkäyksien takia evakot joutuivat siirtymään kodeistaan sisemmälle esim. Hämeeseen ja Varsinais-Suomeen. Isompia maatiloja pilkottiin, joista evakot saivat pientiloja, että pääsivät hankkimaan elantoa kovalla työllä ja kasvattamaan lapsia, tulevia veronmaksajia Suomeen.
PoistaMissään tapauksessa en ottanut kirjoituksellani kantaa siihen mitä nykyisten turvapaikanhakijoiden kanssa pitää tehdä. Ihan niin, kuin Laura kommentoi otin kantaa tähän virheellisen perusteluun miksi Suomen pitäisi pakolaisia ottaa. Lähinnä piikki oli kohdistettu Ruotsiin, joka omahyväisesti väittää auttaneensa Suomea sodan aikana.
VastaaPoistaEn ota tässä blogissa enkä työssäni mitään kantaa politiikkaan, tai uskontoon. Toki minulla on omia mielipiteitä, mutta ne eivät kuulu työrooliini. Tuttujen vakioasiakkaiden kanssa keskustelen päivittäin nykytilanteesta ja yleensä mielipiteemme on samankaltainen ja ajatuksemme ovat kulkeneet samaa rataa.
Nämä kommentit kyllä osoittaa miten paljon nykytilanne nostattaa eriäviä mielipiteitä. Olen aina keskustellut asiakkaiden kanssa päivän uutisaiheista, mutta nyt ihmiset ovat huolissaan enemmän, kuin koskaan ennen. Ymmärrätte varmaan etten halua käydä blogikeskustelua puolesta, tai vastaan turvapaikan hakijoita. Ihan samoin en halua tässä blogissa keskustella mistään muustakaan vakavasta ja/tai poliittisesta asiasta. Voin siitä jutella kahden kesken tutun asiakkaan kanssa jolloin on helppo pitää keskustelu neutraalina mielipiteen vaihtona.
Joka tapauksessa suomalaiset voivat olla ylpeitä siitä miten hyvin hoidimme omat evakkoasiat noin 70-vuotta sitten. Se on ollut uskomaton voimanponnistus, kun Suomi oli aivan mahdottomien vaatimusten edessä. Mietin usein pystyisimmekö me nykypäivän suomalaiset enää vastaavaan ihmeeseen.
Inkeri