Ihanat ikänaiset

Hoitolassa tapahtui kiva juttu muutama viikko sitten. Tiskillä oli maksamassa edellinen asiakkaani ja seuraava odotti siinä odotustilan nojatuolissa. Katsoimme uutta aikaa tälle lähtevälle asiakkaalle ja hän torjui ehdottamaani päivää, koska se oli hänen syntymäpäivänsä. En ihan vuoden tarkkuudella ollut varma hänen iästään ja kysyinkin paljonko nyt täytät ja hän vastasi, että 98-vuotta. Onnittelin häntä etukäteen ja sovittiin sitten toinen päivämäärä seuraavalle käynnille.

Seuraava asiakas kysyi heti hoitohuoneeseen päästyä, että sanoiko tuo vanha rouva vahingossa väärin ikänsä. Vakuutin, että kyllä hän ihan oikein sanoi. Asiakkaani oli aivan ihmeissään, kun hänen mielestään rouva oli näyttänyt noin kahdeksankymppiseltä. Olen itse aivan samaa mieltä, että tuosta lähes satavuotiaasta rouvasta ei ikinä uskoisi hänen ikäänsä. Sitten jatkoimme keskustelua siitä miten pitkälle pitäisi kosmetologilla käydä. Minullahan on lukuisia yli kahdeksankymppisiä asiakkaita jotka  ovat käyneet hoidoissa noin kolmisenkymmentävuotta. Ehkä itsekin ajattelin joskus kolmekymppisenä, että miksi sitä enää kahdeksankymppisenä mitään ulkonäöstään välittäisi. Kolmekymppisenä ajattelin paljon muutakin minkä olen myöhemmin huomannut vääräksi luuloksi.

Voihan olla, että nykyiset ikänaiset ovat erilaisia, kuin heidän ikäiset viisikymmentävuotta sitten. Nykyisin lähes kaikki yli yhdeksänkymppisetkin asiakkaani ovat olleet työelämässä ja heillä on oma työeläke ja omat rahat. Senkin vuoksi he ovat paljon itsenäisempiä. Toisaalta ei heidän puoliso ainakaan estä heitä käymästä kasvohoidossa, koska moni sanoo miehensä kannustavan, että hoida vaan itseäsi. Tosin melkein kaikki vanhemmat naiset ovat leskiä. Huomaan selvästi omissa asiakkaissani, että yleensä nainen jää yksin ja saattaa elää parikymmentävuotta leskenä. Heidän on pakko sopeutua elämään yksin ja sopeutumisvaiheessa on tärkeää säilyttää vanhat rutiinit ja lähteä liikkeelle, vaikka masentaakin. Kasvohoidossa käynti on yksi pieni apu surutyössä, että voi mennä tuttuun paikkaan ja voi olla surullinen ja itkeäkin. Toisen ihmisen kosketus on tärkeää ja varsinkin surussa se on tervehdyttävä asia.

Älkää siis ajatelko, että yhdeksänkymppiset ei kuulu huulipunaostoksille. Jos he ovat koko ikänsä hoitaneet itseään ja meikanneet, niin miksi muuttaa sitä tapaa. Kuitenkaan ketään ei saa pakottaa kasvohoitoon. Ellei perheen mummo ole koskaan sellaisessa käynyt eikä ole itse innostunut, niin minusta ei ole hyvä asia tuoda häntä lähes väkisin. Tiedän, että tyttäret ja yleensä ne tyttärentyttäret haluaisivat mummolle, jotain sellaista mistä itse nauttii. Olen kuitenkin kokenut myös tilanteita, että mummo tuodaan suorastaan väkisin meille, vaikka hän kokee tilanteen kiusalliseksi ja tulee ihan huonovointiseksi jännityksestä. Jotkut ikäihmiset eivät pysty olemaan selällään ja hieronta voi olla heille haitaksi. Siksi jokaista vanhusta pitää kuunnella yksilönä ja antaa hänen itse valita elämäntapansa.