Voin sanoa, että Vietnamin sota on "elämäni sota", koska se on vaikuttanut minuun niin paljon. Etelä- ja Pohjois-Vietnamin välillä sodittiin kaksikymmentävuotta eli vuosina1955-1975. Yhdysvallat liittyi sotaan 60-luvun alussa puolustamaan Etelä-Vietnamia. Sotaa käytiin myös Kamputsean ja Laosin maaperällä ja Yhdysvalloilla oli niissä maissa suuria lentotukikohtia. Suurin osa esimerkiksi Thaimaan nykyisistä turistirannoista olivat alunperin amerikkalaissotilaille tehtyjä lomanviettopaikkoja ja Pattaya oli niistä suurimpia.
Voi olla, että kotonani seurattiin uutisia ja maailmantapahtumia tavallista enemmän, koska lapsuusmuistoissani uutistenkuuntelulla on suuri osuus. En tiedä missä tahdissa lapsen ymmärrys kasvaa enkä osaa sanoa minkä ikäisenä tajusin mitä uutiset ovat. Olin kuitenkin paljon alle kouluikäinen, kun kiinnostuin sanoista Hanoi, Saigon, Vietkong, Ho Chi Minh ja McNamara. Ne sanat toi minulle jotain mieleen, mutta en kuitenkaan ymmärtänyt mitä ne oli. Tätä nimilitaniaa kuulin 60-luvulla vähintään kerran päivässä. Hanoin liitin hanaan ja vesiputkiin, Ho Chi Minh oli, kuin kissan sihinää ja McNamara USA:n puolustusministeri kuulosti naamalta. Iltaisin tuo sama juttu tuli TV:stä oikein kuvan kanssa. Vietnamin sotaahan sanotaan ensimmäiseksi TV-sodaksi. Vasta kuvista ymmärsin, että kyse oli sodasta ja jossain vaiheessa vanhempana tajusin kuinka perheeni paheksui Yhdysvaltojen läsnä oloa Vietnamissa.
Vuosina 1967-68 alkoi Yhdysvalloissa suuret sodanvastaiset mellakat ja silloin olin jo ekaluokkalainen. Minusta tuntuu, että muistan uutiskuvat kutsuntapaperin polttamisista ja huutavasta nuorisosta rauhan merkkeineen. Toisaalta voi olla, että olen nähnyt ne vasta jälkeen päin dokumenteista. Kuusikymmentä-seitsemänkymmentäluvulla oli todella paljon sotia. Afrikassa maat vielä itsenäistyi, joissakin oli meneillään sisällissota, tai vallankaappaus. Jotain muistikuvia minulla on niistä kaikista ja olenkin ne käynyt tarkkaan läpi aikuisena. Vietnam oli kuitenkin aina läsnä, se oli parikymmentävuotta uutisten vakioaihe. Vietnamin sota vaikutti lähes kaikkiin aikakauden muihin sotiin. Se muutti maailmaa ja ihmistä todella paljon. Aseteknologia muuttui täysin, sota aloitettiin toisesta maailmansodasta jääneellä kalustolla ja jopa Euroopasta raahattiin liittoutuneiden jättämät aseet ja ammukset Vietnamiin. Sitten tekniikka muuttuin täysin ja tuli ohjukset, helikopterit ja hävittäjäkoneet tuhoamaan ihmisiä. Kaiken takana oli normaali kylmän sodan asetelma jossa Yhdysvallat tuli Etelä-Vietnamia ja Neuvostoliitto ja Kiina Pohjois-Vietnamia. Pohjois-Vietnamin joukot Hi Chi Minhin johdolla saavutti voiton, mutta maa oli tuhottu lähes täysin.
Vietnamin sodan kaltaista sotaa ei ole onneksi sen jälkeen ollut. Se opetti suurvalloille paljon. En missään tapauksessa kannata kommunismia, mutta kunnioitan suuresti Ho Chi Minhiä joka johti armeijansa voittoon ja oli sodan jälkeenkin pitkäaikainen kansan arvostama johtaja. Yhdysvaltalaisia sotilaita sodassa kuoli noin 60.000 ja haavoittui 150,000. Yhdysvallat pommitti Pohjois--Vietnamia kolme kertaa enemmän, kuin toisessa maailman sodassa Saksaa. Pommeja pudotettiin 150 kg jokaista vietnamilaista kohden, lapset mukaan lukien. Järkyttävintä oli, että Yhdysvallat käyttivät kasvimyrkkyjä aseenaan. Näitä kutsuttiin lempinimillä Agent Orange ja Agent Blue. Oransseissa pakkauksissa olevaa kasvimyrkkyä kylvettiin lentokoneilla viidakkoon, että kasvit kuolevat ja niiden alle ei voi piiloutua. Sinisissä pakkauksissa oli myrkky joka kylvettiin pelloille ettei vietnamilaiset pystyneet kasvattamaan enää ruokaa. Näiden tuhojen jäljet ovat edelleen olemassa ja nehän sairastutti ihmisiäkin. Syöpätaudit ja vammaisina syntyneet lapset ovat myös sodan tulosta. Sodan aikana vietnamilaisia sotilaita kuoli noin puolitoistamiljoonaa ja siviilejä kaksimiljoonaa.
Minun pitkäaikainen haave on ollut päästä Vietnamiin. Haluan kokea tämän lapsuuteni maiseman aivan itse. Suunnitelmissa on, että lähdemme ensi tammikuussa Saigoniin eli nykyiseen Ho Chi Minh Cityyn pariksi viikoksi. Sielä on useita sotaan liittyviä museoita ja Saigonin lähistöllä on avattu nuo tunneliverkostot missä vietnamilaiset elivät maan alla. Ho Chi Minhin kotitalo on entisöity ja moni muu erityinen taistelu on saanut oman museon. En vielä uskalla matkaa oikein ajatellakaan, koska tuntuu aivan ihmeeltä, että saisin nähdä maan itse. Suomalaisiahan matkustaa Vietnamiin lomalle tuhansittain joka talvi. Minulle se ei ole loma, vaan paluu lapsuuteen ja oman harrastukseni ytimeen.
Voi olla, että kotonani seurattiin uutisia ja maailmantapahtumia tavallista enemmän, koska lapsuusmuistoissani uutistenkuuntelulla on suuri osuus. En tiedä missä tahdissa lapsen ymmärrys kasvaa enkä osaa sanoa minkä ikäisenä tajusin mitä uutiset ovat. Olin kuitenkin paljon alle kouluikäinen, kun kiinnostuin sanoista Hanoi, Saigon, Vietkong, Ho Chi Minh ja McNamara. Ne sanat toi minulle jotain mieleen, mutta en kuitenkaan ymmärtänyt mitä ne oli. Tätä nimilitaniaa kuulin 60-luvulla vähintään kerran päivässä. Hanoin liitin hanaan ja vesiputkiin, Ho Chi Minh oli, kuin kissan sihinää ja McNamara USA:n puolustusministeri kuulosti naamalta. Iltaisin tuo sama juttu tuli TV:stä oikein kuvan kanssa. Vietnamin sotaahan sanotaan ensimmäiseksi TV-sodaksi. Vasta kuvista ymmärsin, että kyse oli sodasta ja jossain vaiheessa vanhempana tajusin kuinka perheeni paheksui Yhdysvaltojen läsnä oloa Vietnamissa.
Vuosina 1967-68 alkoi Yhdysvalloissa suuret sodanvastaiset mellakat ja silloin olin jo ekaluokkalainen. Minusta tuntuu, että muistan uutiskuvat kutsuntapaperin polttamisista ja huutavasta nuorisosta rauhan merkkeineen. Toisaalta voi olla, että olen nähnyt ne vasta jälkeen päin dokumenteista. Kuusikymmentä-seitsemänkymmentäluvulla oli todella paljon sotia. Afrikassa maat vielä itsenäistyi, joissakin oli meneillään sisällissota, tai vallankaappaus. Jotain muistikuvia minulla on niistä kaikista ja olenkin ne käynyt tarkkaan läpi aikuisena. Vietnam oli kuitenkin aina läsnä, se oli parikymmentävuotta uutisten vakioaihe. Vietnamin sota vaikutti lähes kaikkiin aikakauden muihin sotiin. Se muutti maailmaa ja ihmistä todella paljon. Aseteknologia muuttui täysin, sota aloitettiin toisesta maailmansodasta jääneellä kalustolla ja jopa Euroopasta raahattiin liittoutuneiden jättämät aseet ja ammukset Vietnamiin. Sitten tekniikka muuttuin täysin ja tuli ohjukset, helikopterit ja hävittäjäkoneet tuhoamaan ihmisiä. Kaiken takana oli normaali kylmän sodan asetelma jossa Yhdysvallat tuli Etelä-Vietnamia ja Neuvostoliitto ja Kiina Pohjois-Vietnamia. Pohjois-Vietnamin joukot Hi Chi Minhin johdolla saavutti voiton, mutta maa oli tuhottu lähes täysin.
Vietnamin sodan kaltaista sotaa ei ole onneksi sen jälkeen ollut. Se opetti suurvalloille paljon. En missään tapauksessa kannata kommunismia, mutta kunnioitan suuresti Ho Chi Minhiä joka johti armeijansa voittoon ja oli sodan jälkeenkin pitkäaikainen kansan arvostama johtaja. Yhdysvaltalaisia sotilaita sodassa kuoli noin 60.000 ja haavoittui 150,000. Yhdysvallat pommitti Pohjois--Vietnamia kolme kertaa enemmän, kuin toisessa maailman sodassa Saksaa. Pommeja pudotettiin 150 kg jokaista vietnamilaista kohden, lapset mukaan lukien. Järkyttävintä oli, että Yhdysvallat käyttivät kasvimyrkkyjä aseenaan. Näitä kutsuttiin lempinimillä Agent Orange ja Agent Blue. Oransseissa pakkauksissa olevaa kasvimyrkkyä kylvettiin lentokoneilla viidakkoon, että kasvit kuolevat ja niiden alle ei voi piiloutua. Sinisissä pakkauksissa oli myrkky joka kylvettiin pelloille ettei vietnamilaiset pystyneet kasvattamaan enää ruokaa. Näiden tuhojen jäljet ovat edelleen olemassa ja nehän sairastutti ihmisiäkin. Syöpätaudit ja vammaisina syntyneet lapset ovat myös sodan tulosta. Sodan aikana vietnamilaisia sotilaita kuoli noin puolitoistamiljoonaa ja siviilejä kaksimiljoonaa.
Minun pitkäaikainen haave on ollut päästä Vietnamiin. Haluan kokea tämän lapsuuteni maiseman aivan itse. Suunnitelmissa on, että lähdemme ensi tammikuussa Saigoniin eli nykyiseen Ho Chi Minh Cityyn pariksi viikoksi. Sielä on useita sotaan liittyviä museoita ja Saigonin lähistöllä on avattu nuo tunneliverkostot missä vietnamilaiset elivät maan alla. Ho Chi Minhin kotitalo on entisöity ja moni muu erityinen taistelu on saanut oman museon. En vielä uskalla matkaa oikein ajatellakaan, koska tuntuu aivan ihmeeltä, että saisin nähdä maan itse. Suomalaisiahan matkustaa Vietnamiin lomalle tuhansittain joka talvi. Minulle se ei ole loma, vaan paluu lapsuuteen ja oman harrastukseni ytimeen.
Kommentit
Lähetä kommentti