Lähdin eilen aatonaattona hoitolasta viiden aikoihin iltapäivällä. Takanani on jo kolmekymmentäviisi joulua lahjakorttimyynteineen ja joulutouhuineen. Kuitenkin tunnen aina haikeutta, kun suljen oven takanani ja tiedän tulevani sisään vasta seuraavana arkipäivänä. Meille yrittäjille yritys määrittelee niin paljon elämän tahtia, että kaikki muu sopeutetaan yritykseen. Voisin jopa sanoa, että tulee hiukan tyhjä olo hoitolasta lähtiessä, kun minua ei siellä neljään päivään tarvita. Tänä jouluna koen ehkä enemmänkin haikeutta, koska niin moni tuttu ja yhteistyökumppani on jäänyt eläkkeelle. Työelämä muuttuu, kun opettelee toimimaan uusien ihmisten kanssa.
Toinen puoli joululomalle lähdössä on se ilo, kun tietää miten monta päivää on aikaa lukea ja nauttia rauhasta ilman kelloa. Tässä elämän vaiheessa joulu ei aiheuta suurta paniikkia, koska kaiken ei tarvitse olla täydellistä. Meillä on mukava aattoruokailu aikuisten kesken ja kaikki on valmiina ostettu eikä vaiva ole ollut suuri. Vielä parikymmentävuotta sitten olin aina jouluna hiukan surullinen ja ahdistunut, kun olisin halunnut tehdä kodista ja joulupöydästä täydellisemmän, kun pystyin. Kukaan muu sitä ei vaatinut, mutta omasta mielestäni jokaisen lautasliinankin piti sointua johonkin kakkukoristeen väriin. Mikä oli aivan turhaa itsensä kiusaamista.
Nykyisin riittää, kun pyyhin päälimmäiset murut ruokapöydältä ja jokaisella on lautaset ja muut tarvittavat välineet. Lautasliinojankin on, mutta nekin taitaa olla toissajouluisia. Kissat ovat käyneet haistamassa jokaista ruokalajia ja omituisiksi todenneet eikä niistä lanttulaatikon ystäviksi ole. Ruuan jälkeen on kiva istua hörppimässä jouluglögiä ja katsella omien ja mieheni vanhempien kanssa lastenohjelmia tv:stä. Kissat kulkee kainalosta kainaloon kokeilemassa kuka nyt eniten viitsisi rapsutella. Ainoa kerta vuodessa, kun katson lastenohjelmia on jouluaatto ja se on vallan mukava tapa rentoutua ja nauttia vuoden suurimmasta juhlasta.
Toivotan kaikille lukijoille ja asiakkaille oman mielen mukaista joulua! Älkää vaatiko itseltänne, tai muilta liikaa. Kaikki olemme myös uuden oppimisen edessä. On kai pakko opetella viettämään jouluaattoa samoissa lämpötiloissa, kun juhannustakin.
Toinen puoli joululomalle lähdössä on se ilo, kun tietää miten monta päivää on aikaa lukea ja nauttia rauhasta ilman kelloa. Tässä elämän vaiheessa joulu ei aiheuta suurta paniikkia, koska kaiken ei tarvitse olla täydellistä. Meillä on mukava aattoruokailu aikuisten kesken ja kaikki on valmiina ostettu eikä vaiva ole ollut suuri. Vielä parikymmentävuotta sitten olin aina jouluna hiukan surullinen ja ahdistunut, kun olisin halunnut tehdä kodista ja joulupöydästä täydellisemmän, kun pystyin. Kukaan muu sitä ei vaatinut, mutta omasta mielestäni jokaisen lautasliinankin piti sointua johonkin kakkukoristeen väriin. Mikä oli aivan turhaa itsensä kiusaamista.
Nykyisin riittää, kun pyyhin päälimmäiset murut ruokapöydältä ja jokaisella on lautaset ja muut tarvittavat välineet. Lautasliinojankin on, mutta nekin taitaa olla toissajouluisia. Kissat ovat käyneet haistamassa jokaista ruokalajia ja omituisiksi todenneet eikä niistä lanttulaatikon ystäviksi ole. Ruuan jälkeen on kiva istua hörppimässä jouluglögiä ja katsella omien ja mieheni vanhempien kanssa lastenohjelmia tv:stä. Kissat kulkee kainalosta kainaloon kokeilemassa kuka nyt eniten viitsisi rapsutella. Ainoa kerta vuodessa, kun katson lastenohjelmia on jouluaatto ja se on vallan mukava tapa rentoutua ja nauttia vuoden suurimmasta juhlasta.
Toivotan kaikille lukijoille ja asiakkaille oman mielen mukaista joulua! Älkää vaatiko itseltänne, tai muilta liikaa. Kaikki olemme myös uuden oppimisen edessä. On kai pakko opetella viettämään jouluaattoa samoissa lämpötiloissa, kun juhannustakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti