Kissamainen joulu

Jouluaatto on nyt vietetty ja nyt loput pyhät vietetään lukemalla. Tosin se ei mitenkään poikkea normaalista viikonlopusta. Jouluaatto oli oikein mukava, koska meillä on jo pitkäaikainen traditio yhteisestä joulusta kummankin vanhempien kanssa. Meillä on mieheni kanssa se ilo ja onni, että vanhempamme ovat vielä reippaita ja hyvinvoivia. Minulla ja äidilläni on tasan kaksikymmentävuotta ikäeroa ja tässä iässä tuntuu, että se ero pienentyy.

Jouluaatto meni täysin kissojen ympärillä ja se on meistä kaikista mukavaa. Mehän asumme paritalossa vanhempieni kanssa ja kummallakin taloudella on kolme kissaa ja sitten tämä Yrjänä eli Ykä joka muutti keväällä asumaan meidän terassille eikä uskalla tulla sisälle. Meidän kissat tulee muuten hyvin toimeen keskenään pihassa paitsi meidän Hertta ja vanhempieni Manta ei voi sietää toisiaan. Ilmeisesti kaksi tyttöä ei samaan pihaan mahdu. Tämä on ratkaistu sillä tavoin, että he ulkoilevat eri aikaan. Meillä on ulko-ovissa merkkisysteemi, josta tiedämme onko toinen tyttö jo ulkona ja toista ei päästetä samaan aikaan. Tämä on toiminut pari vuotta ihan hyvin ja tuntuu, että "tytötkin" ymmärtävät miksi välillä ei pääse ulos ja pitää odottaa pari tuntia omaa ulkoiluvuoroa. Sisätilat meillä pysyy visusti omien kissojen reviirinä. Vanhempieni kissat ei tule meille eikä meidän kissa mene heille. Kissat ovat itse luoneet reviirijärjestyksen ja ne ei ikinä sekoa kummasta ovesta he sisälle menevät. Jos huudan Herttaa, niin vanhempieni kissat ei korviaan lotkauta eivätkä tule meidän ovesta sisään. Valtsu ja Jössehän ulkoileekin omassa häkissään eivätkä ole vapaana.


Jouluaattona kissat saivat paljon lahjoja ja tärkein oli uusi korkea kiipeilypuu. Siinä sitten riemua riitti, kun kaikki kolme kiipeili ja hyppi tutkimassa uutta leikkipaikkaa. Hassua miten itsestään selvästi kissat ymmärsi, että puu on heitä varten ja alkoivat heti kokeilemaan eri nukkumapaikkoja. Hertta taas perheen pomona valloitti ylimmän petipaikan, joka onkin melkein katonrajassa. Sieltä on hyvä läpsiä poikia ja pitää ne kurissa. Tälle meidän entiselle kulkukissa Ykälle hankittiin monta käytännöllistä lahjaa. Sanon siksi entinen kulkukissa, koska nykyisin Ykä on meidän kissa ja meidän huolenpidon alla. Täytyy, vaan hitaasti kerätä luottamusta, että hänkin uskaltautuisi tulemaan sisälle. Onneksi Ykä tulee jo ihan hyvin syliin ja ei lähde ketään meistä karkuun. Alkuunhan se pelkäsi miehiä, niin että juoksi heti pitkälle karkuun askelia, tai ääntä kuullessaan. Nykyisin meidän miehetkin saa Ykää silitellä ja se nukkuu kaikessa rauhassa terassilla, vaikka siitä ohi kävelläänkin. Ykällä on monta nukkumapaikkaa terassilla ja nyt joululahjaksi tuli lisää. Ostimme ihanan pehmeän fleecestä tehdyn pesän ja siihen sähkölämmittimen. Sellainen Ykällä oli jo vanhastaankin, mutta jostain syystä hän ei siinä viihtynyt. Nyt tuli uusi ja modernimpi versio, jos tämä kelpaisi paremmin. Meillä on nyt terassilla kymmenkunta eri koppaa ja petiä kissoja varten ja muutkin, kun Ykä viihtyy niissä. Onneksi myös kukaan ei aja Ykää pois, vaan muut kissat ovat hyväksyneet, että tällainen kaveri on meidän pihapiirissä. Yksi syy kuitenkin hitaaseen sisälle tuloon on se, että se on toisten reviiriä eikä Ykä oikein uskalla vielä ottaa omaa paikkaansa sisätiloissa.