lauantai 28. toukokuuta 2016

Nainen lyö naista

Minussa asuu pieni feministi ja olen tasa-arvon ja oikeuden mukaisuuden kannattaja kaikin tavoin. Viime kuukausien pienet piikit vuosivat yli äyräiden, kun luin Karita Mattilan kirjaa Kovaa ja korkealta.

Hän kertoi kirjassaan miten paljon on joutunut vastailemaan kysymyksiin lapsettomuudestaan. Hän oli hyvin tuohtunut näistä tyhmistä kysymyksistä jotka olivat satuttaneet ja ärsyttäneet varsinkin siinä iässä, kun lapsia vielä olisi voinut saada. Tunnistin omat kokemukseni hänen kirjoituksistaan ja olen viime aikoina miettinytkin eikö ihminen saa koskaan elää rauhassa, niin kuin tahtoo. Nostan tämän keskusteluun siksi, että vakioasiakkaissani on paljon fiksuja naisia, jotka ovat ikäisiäni ja lapsettomia monista eri syistä. Samoin vakioasiakkainani on paljon fiksuja naisia joilla on lapsia ja he eivät ikipäivänä haluaisi loukata ketään nostamalla rinnakkain lapset, tai lapsettomuuden. Ihmisen arvo ei ole lapsissa oli sitten mies, tai nainen.

Itse olen kuitenkin kokenut, että lapsettomuus on aihe jolla toinen nainen mielellään lyö. Itselläni on pari vakioasiakasta, jotka olen tuntenut vuosikymmeniä ja he tietävät lapsettomuudestani, mutta eivät ilmeisesti ole ymmärtäneet minun olevan täysin tyytyväinen asioiden tilaan ja omaan elämääni. Huonolla tuulella ollessaan he aina muistavat kertoa ettei nainen ole mitään ilman äitiyttä. Kuulemma nainen ilman lapsia on kolmejalkainen jakkara, joka ei koskaan ole tasapainossa eikä pysty syvään empatiaan. Toteamus on mielenkiintoinen siksi, että puheellaan he itse osoittavat olevansa vailla empatiaa ja sydämen sivistystä. Mieleeni ei tule yhtään lapsetonta ihmistä ketä tunnen, jonka empaattisuus ja myötäelämisen taito ei olisi kunnossa.

Uskoisin, että miehet ei koskaan piikittele toisiaan lapsiasioilla. Oma mieheni aina hämmästelee kertomuksiani, kun hän ei ole koskaan kuullut kenenkään puuttuvan hänen lapsiasioihinsa. Valitettavasti luulen sen olevan naisten ase toista naista vastaan. Olen kokenut useamman kerran virallisessa vaalitilanteessa, kun pyritään erilaisiin luottamustehtäviin, että nainen nostaa meriitikseen lapsiensa määrän ja heidän ammatit. Varsinkin vaalipuheiden tiukassa vaiheessa, kun vastassani on ollut perheellinen nainen olen aina saanut kuulla lapsettomuuden olevan huono puoleni. Onneksi se ei ole missään tehtävässä noussut esteekseni, mutta aina se on esiin nostettu. Enkä pysty ymmärtämään miten jossain yrittäjäjärjestön työssä edesauttaa, että jollakin on muutama lapsi yliopistossa. Koskaan en ole myöskään kuullut, että yksikään mies katsoo niissä tehtävissä edukseen lapset ja heidän ammatit.

Toivoisin, että seuraava naissukupolvi ei joutuisi enää perustelemaan lapsiaan, tai lapsettomuuttaan. Se pitäisi olla asia, josta jokainen voi itse tehdä valintansa ja se ei saa vaikuttaa kenenkään ihmisarvoon.

2 kommenttia:

  1. Anonyymi13:22

    On kyllä tosiaan ikävää että automaattisesti jotkut ajattelevat lapsettoman naisen olevan surullinen tilanteeseensa. Näin ei aina tosiaan ole, joillekihan lapsettomuus on tietenkin oman tahdon vastaista. Tuo silti pitäisi muistaa. Todella ilkeän kuuloista nostaa tietoisesti asia esille, ihankun se olisi meriitti. Lapsettomat aikuiset eivät ole tosiaankaan sen tunnekylmempiä kuin muutkaan. Kiitos että nostit asian esille ja mietintään.

    VastaaPoista
  2. Anonyymi14:50

    "Olen kokenut useamman kerran virallisessa vaalitilanteessa, kun pyritään erilaisiin luottamustehtäviin, että nainen nostaa meriitikseen lapsiensa määrän ja heidän ammatit. Varsinkin vaalipuheiden tiukassa vaiheessa, kun vastassani on ollut perheellinen nainen olen aina saanut kuulla lapsettomuuden olevan huono puoleni."

    Apua, tuolla tavoin itseään - tai siis lapsiaan - korostaneet naiset nostavat myötähäpeän punan kasvoilleni. Onko ihmekään, jos naisvihamieliset miehet pitävät naisia vähä-älyisinä?

    Tuosta Christine Lagardesta: hänen siteerattuja ohjeitaan on Don't let the bastards get you (suomennokseni: Älä anna kusipäiden lannistaa itseäsi). Tämä sitaatti löytyy monesta paikasta: esimerkiksi Washington Postin haastattelun lopusta ja Youtube-videoilta. Hän kehottaa uhan alla vain jatkamaan työtään, pää pystyssä ja kylmänä.

    Tuo on varmasti parhaimpia ohjeita, mitä voi olla. Jos jokin on varmaa elämässä, niin kusipäiden kohtaaminen.

    Olen käsittänyt, että Karita Mattila kertoo kirjassaan myös sukupuolisesta häirinnästä. Joku vanha musiikkimaailman kuuluisuus jahtasi häntä flyygelin ympäri ja vaati pääsyä rinnoille tms. Tosiaan Karitallakin on täytynyt olla aika kirkkaana oma tavoitteensa, ettei ole lannistunut.

    Leena

    VastaaPoista