Mauno Koivisto oli poikkeuksellinen ihminen

Seurasin eilen Mauno Koiviston hautajaisia ja itkin silmäni kipeiksi. Tuo juhlallisuus vaikuttaa tunteisiini ja eläydyn helposti toisten suruun, vaikka en kovin herkkä yleensä ole. Mauno Koivisto liittyy oman ikäluokkani elämään hyvin paljon. Koen aikustuneeni Koiviston presidenttikaudella.

Presidentti Mauno Koivisto 

Mauno Koivisto toimi ensin vt.presidenttinä Kekkosen luovutua virasta ja vuonna 1982 Koivisto valittiin ensimmäiselle presidenttikaudelleen. Olin itse yrittäjäurani alkuvaiheessa, kun olin avannut kauneushoitolan 1980. Oikeastaan aloin seuraamaan kotimaan politiikkaa vasta Koivisto kaudella ja ehkä ymmärsin Suomen politiikan vaikuttavan omaan elämääni yrittäjä entistä enemmän. Sitä ennen koko 70-luvun perehdyin Amerikan sisällissotaan, Vietnamin sotaan, Korean sotaan ja Kamputseaan. Vasta 80-luvulla kiinnostuin politiikasta ja aloin ymmärtää poliittisten päätösten teon vaikutukset sotaan ja rauhaan. Muistan, että itkin silloinkin, kun Mauno Koivisto sai suurimman äänimäärän ja valinta presidentiksi oli selvä. Aika outoa, että tunteissani oli paljon kateutta, koska halusin itsekin politiikkaan. Koiviston takia tulin tietoiseksi omista huonoista luonteenpiirteistä kuten kateudesta. Näin jälkikäteen ymmärrän sen olleen aika erikoista, että parikymppinen tyttö on kateellinen presidentille eikä esimerkiksi Miss Suomelle. On sanottu, että Koivisto siirsi Suomen demokratiaan Kekkosen pitkän yksinvaltiuden jälkeen. Pelkästään se, että Kekkonen nimitti kaudellaan 21 hallitusta ja Koivisto vain 4 kertoo paljon heidän erilaisesta tavasta ohjata Suomen politiikkaa. Koivisto pysytteli taustalla ja antoi tilaa poliitisille päättäjille jotka olivat kansan valitsemia. Kekkonen taas erotti hallituksen heti, jos joku ministeri ei häntä miellyttänyt.

Mauno Koivisto pääministerinä

Mauno Koivisto ei ole koskaan ollut kansanedustaja eikä sillä tavoin puoluepolitiikko. Hän oli kaksi kertaa Kekkosen kaudella virkamieshallituksen pääministeri ja nousi paikalle Suomen pankista. Ensimmäinen pääministerikausi osui 60-luvun lopulle ja siitä Koivisto kertoo elämäkertakirjoissaan. Siitä on ainakin yli viisitoistavuotta, kun olen Koiviston kirjoittamat kirjat lukenut, mutta eräs tarina sieltä kosketti minua syvästi. Koiviston pääministerikaudella alkoi ns.Prahan kevään kansannousu syksyllä 1968. Koivisto kertoi, että Itä-Euroopan tilannetta seurattiin Suomessa herkeämättä, koska pelättiin Neuvostoliiton vastatoimia. Koivisto kertoo heränneensä aamuyöstä pääministerin virka-asunnossa Kesärannassa, kun puhelinsoitto presidentinlinnasta tuli ja kerrottiin Varsovan liiton sotajoukkojen ylittäneen Tsekkoslovakian rajan. Hän lähti heti itse ajamaan Valtioneuvoston linnaan, mutta joutui pysähtymään bussipysäkille, kun ei nähnyt kunnolla itkunsa läpi. Kirjan mukaan se oli ainoa kerta, kun Mauno Koivisto itki työtehtävissään. 

Mauno Koivisto sotilaana

Koiviston kuoleman jälkeen on korostettu, että hän on viimeinen Suomen presidentti jolla on omakohtaisia sotakokemuksia. Itse sanoisin, että hän on ainoa Suomen presidentti joka todella on ollut rintamalla ja sotinut rivimiehenä. Hänen edeltäjänsä Kekkonen oli jo kansanedustaja talvi-ja jatkosodan aikaan eikä siten ollut missään tekemisissä sotatoimialueen kanssa. Korkeintaan Kekkosta voisi sanoa sisällissodan veteraaniksi, mutta siitäkin on katsottu paremmaksi vaieta, koska hän ilmeisesti omin käsin teloitti punaisia vankeja. Mauno Koivisto kuului kuuluisan Lauri Törnin joukkueeseen kaukopartiosotilaana eli Suomen kovimpaan yksikköön ja hermoja ja kestävyyttä vaativaan kaukopartiointiin. Koivisto kertoo kirjoissaan hyvin eleettömästi vailla rehvastelua
yhteydestään Lauri Törniin. Hän jopa kävi Törniä tervehtimässä 1947-48 Turun vankilassa, kun Törni  oli tuomittu osallisuudestaan sotimisesta Saksan SS-joukoissa. Kaikki jotka on edes vilaukselta nähnyt kunnioitetun ja ihaillun Lauri Törnin pönkittää tuttavuudella omaa egoaan. Mauno Koivisto ei kehuskellut, että oli kuulunut suuren arvostuksen saaneeseen joukko-osastoon ja oli läheinen tuttu Törnin kanssa. Kirjassa hän omaan eleettömään tapaansa vain toteaa tapahtuneet asiat.

Tulen varmasti vielä monta kertaa kirjoittamaan Mauno Koiviston osallisuudesta Suomen historiaan, koska ajattelin lukea kaikki hänen kirjansa uudestaan.