Tiedän, että nyt moni kosmetologi hermostuu kannastani hyörylaitteen eli Vapozonin eli vapparin käytöstä kasvohoidoissa. Minä olen hylännyt laitteen jo 90-luvun alkupuolella ja asiakkaat ovat siitä kiitollisia, koska suurin osa inhosi höyrytysvaihetta.
Höyry pehmensi ihoa
Vapozon oli välttämätön laite 80-luvulla, kun kosmetiikka ei ollut vielä kovin kehittynyttä. Lämpimällä vesihöyryllä saatiin huokoset auki ja ihotali pehmeni jonkin verran. Tämä hiukan helpotti ihonpuhdistusta ja siihen aikaanhan metsästettiin mustapäitä oikein urakalla. Kosmetiikan raaka-aineet alkoivat uudistua vauhdilla 90-luvun alussa ja käyttöön tuli hedelmähapot eli alfahydroksihapot eli AHA-hapot. Hedelmähappoja on erityyppisiä ja esimerkiksi sokeriruuosta saatu glykolihappo hajoittaa ja pehmentää ihotalia ja kuollutta solukkoa erinomaisesti. Otin nämä hedelmähapot käyttöön heti, kun niitä alkoi Suomeen tulla ja heivasin vapparin pihalle, koska se laite ei ollut hyväksi myöskään kosmetologille. Näillä hedelmähappokuorinnoilla saa ihon pehmentymään ja talin sulamaan huomattavasti helpommin ja paremmin kuin höyryttämällä.
Höyrytys oli epämiellyttävää
Juuri kukaan asiakas ei pitänyt tästä höyrytysvaiheesta, koska se oli epämiellyttävää monella tapaa. Osalla oli vaikeuksia hengittää höyryä ja monella meni siinä nenä tukkoon ja tuli lievää tukehtumisen tunnetta. Jatkuva höyryttäminen teki hoitohuoneen kosteaksi, kun höyryä käytettiin parikymmentäminuuttia per asiakas. Kesällä työtila tuntui trooppiselta ja se ei ollut asiakkaillekaan mukavaa. Tuossa höyryssä oli myös otsonia mikä on suurina määrinä terveydelle haitallista, mutta kukaan ei ole tutkinut miten paljon se on vaikuttanut kosmetologien terveyteen. Epäilen myös miten puhdasta tuo vesihöyry on. Avasin kerran meillä parivuotta käytössä olleen höyrykoneen putkiston ja siellä oli hometta ja muuta möhkää ja metallipinnat olivat ihan syöpyneet. Se oli minulle viimeinen pisara ja höyrykoneet kannettiin kaatopaikalle. En ole kertaakaan höyryä kaivannut avuksi vaan iho on jopa helpompi puhdistaa kuorinnan jälkeen, kun se ei ole niin vettynyt.
Höyrylaite oli hankala työväline
Aloin jo miettimään höyrylaitteesta luopumista, kun minulla oli ensimmäinen työntekijä. Höyrylaitteessa on lasinen ns.kattilaosa joka piti puhdistaa joka päivä ja vaihtaa vesi. Itse en koskaan rikkonut yhtään lasikippoa, mutta tämä työntekijä rikkoin niitä viikottain. Ne olivat siihen aikaan aika kalliita ja pohdin pitääkö laitteesta luopua, kun se ei pysy ehjänä. Keksin sanoa tälle kosmetologille, että minä en enää maksa näitä rikkoutuneita lasikippoja vaan hänen pitää itse ne korvata. En olisi ikinä uskonut, mutta sen jälkeen yksikään lasikippo ei mennyt rikki. Se oli minulle aivan käsittämätön opetus, että ihminen alkaa vasta siinä vaiheessa huolelliseksi, kun hän itse joutuu menetyksen korvaamaan. Tämä kokemus vei minulta uskoa ihmiseen ja toivon ettei tällainen työtapa ole kovin yleistä. Aika moni kosmetologi käyttää edelleen höyrytystä, kun kai se vielä koulussakin opetetaan. Jos hiukan viitsii ajatella asiaa niin päätyy samaan ratkaisuun kuin minäkin. Olen nyt tehnyt parikymmentätuhatta kasvohoitoa ilman höyryä ja tulokset ovat erinomaisia.
Kommentit
Lähetä kommentti