keskiviikko 26. toukokuuta 2021

Sipsikaljavegaani

Kuuntelen äänikirjana Juha Matias Lehtosen Terveys ja humpuuki kirjaa ja olen sen myötä palannut muistoihin 80-luvun työelämästäni. Lehtonen on hienosti kaivanut esiin kaikki terveyteen liittyvät väittämät jo viidenkinsadan vuoden takaa.


Terveysterrorismia

Tämä nimitys sipsikaljavegaani tuli tuosta kirjasta ja tunnistin heti itseni siitä. En ole koskaan jaksanut puljata ruuan ja ravinnon kanssa, vaan syön pysyäkseni hengissä ja käytän ravinto-oppaista jäävän ajan sotahistoriaan. 
Omassa ammattikunnassani on sen verran aktiivisia terveysterroristeja, ettei minun tarvitse enää porukkaan liittyä. Olen hävennyt näitä ravintointoilijoita kansainvälisillä kongressimatkoillamme, kun he illallispöydässä simputtavat tarjoilijaa ja vaativat luomuviiniä, epäilevät kasvispitsassa käytetyn lihalientä ja muuta hauskaa. Sitten sama porukka vetää lärvit seuraavana iltana ja tyhjentävät baaritiskin naksukupin.   Liköörin kohdalla ei ole mitään väliä onko väriaine atsoväriä vai mitä lienee, kunhan juoma vaan näyttää kauniilta. 
Voitte siis uskoa, etten ole kovin innostunut erilaisista terveysravintokeskusteluista. Mikään puhdas sipsikaljavegaani en valitettavasti ole, koska en juo olutta sen pahan maun takia. Sipsikin menee aika harvoin ja vegaani en ole ollenkaan, siis taisin huijata. Suhtaudun ruokaan hyvin vapaamielisesti ja uskon saavani kaikki vitamiinit ja hivenaineet ihan tavallisesta ruuasta. Syön lihaa ja kanaa, mutta nykyisin yritän lisätä kasvisten määrää, etten ihan pullistuisi. Minua ei yhtään kiinnosta rangaista itseäni jollain puritaanisella elämäntavalla, vaan olen elämästä nautiskelija.


Toivo Rautavaaran opit

Oma ikäluokkani muistaa tämän terveysguru professori Toivo Rautavaaran, joka oli 80-luvulla erittäin tuottelias ravinto-oppaiden kirjoittaja ja lehdistön lemmikki. Hänen esittämiään terveysvaikutuksia vastaan taistelen työssäni vieläkin. 
Tämä Terveys ja humpuuki kirja avasi minulle monta uutta ajatustapaa, joihin olen työssäni törmännyt. Asiakkaissa on pieni, mutta tiukka ryhmä niitä, jotka uskovat ruualla ja ravinnolla hoituvan kaikki iho-ongelmat. Heille ei mikään järkiperustelu auta, vaan he suhtautuvat uskonnon omaisesti ravinto-oppeihin. Välillä minulta tullaan pyytämään apua ihottumaan, joka heidän mielestään johtuu ravinnon epätasapainosta ja he toivovat minulta neuvoja ruokavalioon.
Saan täysin osaamattoman kosmetologin maineen, kun kerron heillä olevan ruusufinni ja siihen tarvitaan antibiootit ja ehdoton auringolta suojautuminen. Eikä ruokavaliolla ole ruusufinniin muuta merkitystä kuin kahvi, alkoholi ja mausteet lisäävät sen punoittelua. 
Yleensäkin ihonhoidon kannalta ruokavalio on enää pientä hifistelyä silloin, kun tärkeimmät muut tekijät ovat jo kunnossa. Toivo Rautavaara loi kirjoituksillaan käsitteen, että kun maksa ei enää jaksa hoitaa elimistön puhdistajan virkaa, kuona-aineet ja myrkyt tulevat ihosta ulos. Pitkän työurani aikana en ole nähnyt ihossa mitään tuon tyyppisiä asioita. Silloin, kun iho reagoi ruoka-aineeseen, on kyse allergiasta ja se taas on ihan eri asia, mitä nämä ravintointoilijat haluavat.
Muutama vuosi sitten eräs nuori ja innokas iltalehden toimittaja haastatteli minua useista erilaisista ihonhoitokysymyksistä. Kerran hän kysyi, miten paljon näen sokerin syönnin aiheuttamia ryppyjä ja ihon vanhenemista. Rehellisenä ihmisenä vastasin, etten ole sellaista nähnyt koskaan. Mistä ihmeestä minä tiedän, onko joku ryppy lähtöisin sokerin syönnistä, kun se on täysin epäoleellinen asia. Ryppy syntyy uv-säteilystä ja kosteuden puutteesta. Sokeri sairastuttaa elimistöä, mutta on tosi kaukaa haettua yrittää nähdä sen vaikutukset ihossa.




Joko olet liittynyt postituslistalle? Liity nyt ja saat ensimmäisenä tietoa tulevista tarjouksista ja kauneushoitolan tapahtumista!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti