torstai 6. toukokuuta 2021

Eläimilläkin on oikeutensa

Viime päivinä on uutisoitu iltapäivälehdissä, miten kahdeksan vuotta kateissa ollut Rontti-kissa oli löytänyt takaisin kotiinsa. Rontilla oli ollut mikrosiru, jonka avulla se oli vuosien jälkeen palautettu alkuperäiselle omistajalleen. 


Kulkukissoja pitää kohdella oikein

Olen aiemminkin kertonut, että meiltä on vuosikymmenten aikana saanut kaikki kulkukissat kodin, jotka ovat pihaamme ilmaantuneet. Aina meillä on ollut vähintäänkin yksi tällainen kissa, joka on vain ilmestynyt meille ja nykyisin se on vanhempieni Ykä-kissa.
Tuo Rontti-kissan tarina ärsytti ja harmitti minua kovasti. Miten voi olla, että kissa vaeltelee ympäriinsä, eikä kukaan vuosikausiin tarkista, onko sillä mikrosirua ja Rontti oli myös edelleen leikkaamatta. Kissaa ei saa kohdella näin, vaan löytäessään kissan, sitä kohdellaan selvän kaavan mukaan. Ärsyttää todella paljon, että toimittaja kirjoittaa, miten hienoa on, kun Rontti pääsi oikeaan kotiinsa. Missään ei kerrota, miten kissan asiat olisi pitänyt hoitaa. Lehtijuttujen johdosta ihmiset olivat ottaneet yhteyttä ja ainakin kaksi perhettä ilmoittautuivat Rontin ruokkijoiksi. Rontti oli siis kahdeksan vuoden aikana asunut pitkiä pätkiä jonkun luona, mutta kukaan ei ollut vienyt sitä eläinlääkäriin. Aikoessaan pitää löytämänsä kissan ensimmäinen asia on viedä se lääkäriin ja tarkistaa, onko sillä mikrosiru ja sitten kastroida kissa!
Olen oppinut kotonani selvän systeemin, miten löytökissojen kanssa toimitaan. Tietysti vielä ennen 80-lukua emme mekään ymmärtäneet eläinlääkäreistä ja kastroinneista kovinkaan paljoa, mutta nykypäivänä kaikkien kyllä pitäisi tietää kissan oikeudet.
Koska asumme pienessä maalaiskylässä, kaikki tuntevat toisensa ja myös kaikki kyläläisten kissat tunnetaan. Joka talossa on useampi kissa, jotka ovat hyvin hoidettuja, leikattuja ja ihan kotikissoja. Näillä kissoilla on ihan kummallisen hyvin toimiva reviirijako, koska ne eivät toistensa alueelle tule. Tosin maalaistaloilla on isot piha-alueet, mutta en edes muista, koska viimeksi meidän pihaan olisi eksynyt naapurin kissa. 


Tervetuloa kulkukissat!

Jos pihaamme tulee vieras kissa, alamme heti selvittämään, kenen se on ja onko sillä kaikki asiat hyvin. Nykyisin se käy hyvin, kun vanhempani ovat eläkkeellä ja seuraavat omien kissojensa tekemisiä pihassa koko ajan, niin vieras kissa huomataan heti. 
Ensimmäiseksi yritämme päästä kissan lähelle tutkimaan sitä ja arvioimaan sen olotilaa. Kissasta näkee jo kauempaakin, onko se liian laiha, onko turkki hyvin hoidettu ja onko sillä jotain vammoja. Parasta on tietysti päästä koskemaan kissaan ja kokeilemaan onko se terve ja löytyykö turkin alta ihosta haavoja tai muita kipukohtia. Tähän asti meille tulleet kissat ovat olleet vahingoittumattomia, mutta hyvin, hyvin arkoja ja kosketusetäisyydelle ei ole päästy moneen kuukauteen. Ainoastaan yksi kissa käveli suoraan sisälle sohvalle nukkumaan ja jäi siihen.
Heti, kun kissan tilanne on selvitetty ja se on saanut ruokaa, laitamme ”viidakkorummun” toimimaan ja soittelemme tutuille, tietääkö kukaan kissan alkuperää. Nykyisin käyn läpi myös sivustot, joissa ilmoitellaan kadonneista kissoista. Laitan myös ilmoituksen löytökissataloihin ja erilaisille sivustoille. Tämä kylän viidakkorumpu on yleensä tehokkain systeemi ja sitä kautta alkaa selvitä kissan menneisyys aika hyvin. Valitettavan usein on selvinnyt sen olleen mökkiläisten kesäkissa, tai joku on sen vasiten heittänyt autostaan meille maalle, että kyllä joku maalaistalo sen hoitaa. Yhtä usein selviää, että kissa on leikkaamattomuuden vuoksi lähtenyt juoksuaikaan vaeltamaan ja on sillä reissulla eksynyt, eikä oikeaa kotia enää löydy. Tämän takia kissat pitää ehdottomasti leikata, eikä meidän kylällä katsottaisi hyvällä, jos jollain olisi leikkaamaton kissa, eikä siitä huolehdittaisi. 
Samalla, kun etsimme kissan oikeaa kotia pyrimme pitämään sen meillä, ettei se enää lähde vaeltamaan minnekään. Ellei noin viikossa kukaan kysele kissaa, viemme sen eläinlääkäriin ja tuo mikrosiru tarkistetaan ja kissa leikataan. Eläinsuojelulain mukaan kissan oikean omistajan löytyessä, hänen pitäisi maksaa tuo eläinlääkärikäynti ja kissan leikkaus. Valitettavasti yhtäkään meille tullutta kissaa ei ole kukaan kaivannut ja niistä on tullut meidän kissoja. Ellei pariin viikkoon kukaan kysele kissaa, hoidamme sitä kuin omaamme ja kesytämme sitä pysymään meillä. Noin puoli vuotta etsimme kissan oikeaa kotia, mutta sen jälkeen katsomme sen olevan meidän kissa. 
Löytökissan kesyttämisprosessi on pitkä ja vaativa, eikä siihen pidä suinpäin ryhtyä. Ellei kesyttämistä osaa tehdä tai ehdi tehdä, kissa on parasta viedä löytöeläintaloon. Vähintä, mitä pitää tehdä, on ilmoittaa löytöeläintalolle, että on nähnyt ehkä eksyneen kissan. 
Ykän kesyttäminen on ollut työvoitto äidilleni ja kesti lähes vuoden, ennen kuin saimme sen edes sisälle ja kiinni niin, että pystyimme viemään sen eläinlääkäriin. Äitini teki täysipäiväistä työtä Ykän kanssa ja kaikki asiat tehtiin joka päivä samaan aikaan ja samalla tavoin, jotta Ykän luottamus heräsi. Näin arkojen kissojen kesytystä varten olemme talveksi kehittäneet vaikka mitä lämmityssysteemejä, ellei kissa suostu vielä tulemaan sisälle. Eihän kissa mene meidän osoittamaan makuupaikkaan, vaan meidän pitää kehittää lämmitys siihen paikkaan, missä kissa haluaa nukkua. Maalaistalossa on näitä piharakennuksia, mutta onneksi viimeiset kaksi talven ulkona asunutta kissaa halusivat nukkua terassillamme. Niillä oli lämmitetty koppa siinä ja pystyimme pitämään niitä hyvin silmällä, että niillä oli kaikki hyvin. On aivan sydäntä raastavaa seurata, miten arka kissa ei halua sisälle kolmenkymmen asteen pakkasesta. Tiedämme, että kissat taatusti tarkenevat kopassaan, missä on lämpötyyny makuualustana, mutta se ei ole kissan hyvää elämää. 
Onneksi Ykäkin on ollut jo monta vuotta lutunen kotikissa, joka nukkuu yönsä äitini vieressä perheen kolmen muun kissan kanssa. Nykyisin tuntuu, että Ykä on talon viisain kissa tuon kovan nuoruutensa opettamana. Jokaisena pakkasyönä olemme kiitollisia, että Ykä, niin kuin muutkin kissamme, ovat sisällä turvassa.




Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)