Kompastuskivet

Veikkaan, että aika harva lukija tietää, mikä on kompastuskivi, vaikka suurin osa on niitä ihan huomaamattaankin nähnyt. Toivottavasti tämä juttuni auttaa kaikkia näkemään nämä kivet seuraavan kerran, kun niihin törmäämme. 

Mikä on kompastuskivi?

Vuonna 1992 saksalainen taiteilija GUNTER DEMNIG kunnioitti holokaustissa tuhottujen romanien muistoa tekemällä Kölnin raatihuoneen eteen kymmeniä kuution muotoisia messinkilaattoja, joissa oli Kölnistä tuhottavaksi vietyjen romanien nimiä. Samalla se oli myös kannanotto sen hetkiseen Jugoslavian romanien tilanteeseen. Jugoslavia oli sotatilassa, eikä romaneille tahtonut löytyä turvapaikkoja muista maista.

Nuo messinkilaatat ovat kymmenen senttiä kanttiinsa ja niissä yleensä on holokaustissa kuolleen nimi, syntymäaika, kuolinpaikka- ja vuosi sekä mahdollisesti jotain muuta tietoa kyseisestä ihmisestä. Laatat asennetaan sen talon eteen, missä kyseinen ihminen on asunut vapaaehtoisesti viimeisen kerran. Messinkilaattojen yläpinta on samalla korkeudella kuin katukivetyksen muutkin kivet, koska ei ole tarkoitus kenenkään kompastua niihin.

Gunter Demnig laajensi taideprojektiaan ensin yksinään koko Kölniin ja myöhemmin muualle Saksaan. Myöhemmin 2000-luvulla syntyi kansanliike, joka teki ympäri maailmaa tätä kunnioitettavaa työtä holokaustin uhrien muistoksi. Juutalaisilla on sanonta, ettei ihminen ole unohtunut, niin kauan kuin hänen nimensä muistetaan. Itselleni nämä kompastuskivet ovat olleet tärkeä yhtymäkohta nykyhetken ja historian välillä. Vuonna 2019 oli kompastuskiviä jo 75.000 ja niitä näkee runsaasti Berliinissä, Varsovassa, Prahassa, Budapestissä, Riikassa, Vilnassa ja myös kuusi kiveä on Helsingissä. 

Holokausti alkaa unohtumaan

Huomaan selvästi aihetta puolivuosisataa seuranneena, että holokausti alkaa unohtumaan. Suureksi harmikseni siitä kirjoitetaan jopa tietokirjoja, joissa on väärää tietoa ja sitä on vaikea ymmärtää. 

Tuo kompastuskivien määrä 75.000 vaikuttaa ensinäkemältä suurelta, mutta sehän on vain vähän yli 10% ihmismäärästä, joka holokaustissa murhattiin. Tässä kansanmurhassa tapettiin kuusi miljoonaa ihmistä ja aivan joka puolella Eurooppaa. 

Muistan joskus Varsovassa, kun kävelin ilta-auringon laskiessa eräällä kadulla ja auringonsäteet osuivat noihin messinkilaattoihin. Tuntuu kuin olisin kävellyt kimaltavan mosaiikkityön päällä, koska laattoja oli niin paljon. Harvoin taideteos on näin koskettava ja toisaalta kimallus toi mieleeni kristalliyön.

Tämän kristalliyön takia aloinkin tätä juttua kirjoittamaan, kun eräässä juuri ilmestyneessä suomalaisen tutkijan kirjassa oli vääristynyttä tietoa kristalliyön alkamisesta. 

Kristalliyö oli 9.-10.11.1938 ja silloin Saksan kaupungeissa SS ja Gestapo kävi juutalaisten kimppuun. Juutalaisia tapettiin, pahoinpideltiin, heidän omaisuuttaan tuhottiin ja synagoogia ja heidän kotejaan poltettiin. Tapahtuman nimi tulee niistä lasinsiruista, joita oli kaupungin kaduilla rikotuista näyteikkunoista lentäneinä.

Saksalaiset saivat tekosyyn käydä juutalaisten kimppuun siksi, että juutalainen nuorimies Herschel Grynszpan ampui Pariisin lähetystössä saksalaisen diplomaatin Ernst Vom Rathin. Grynszpan oli alle parikymppinen poika, joka ahdistui omasta ja vanhempiensa tukalasta tilanteesta. Grynszpanit olivat 20-luvulla siirtyneet Puolasta Saksaan pakoon Puolan juutalaisvastaisuutta. Saksa alkoi karkoittamaan siellä asuvia muunmaalaisia juutalaisia 1938 ja noin kymmenen tuhatta Puolan juutalaista yritettiin palauttaa Puolaan. Puola kieltäytyi heitä ottamasta ja he jäivät ”ei kenenkään maalle” ilman ruokaa ja suojaa pitkiksi ajoiksi. 

Herschel Grynszpan oli Ranskassa, mutta häneltäkin evättiin oleskelulupa, mutta suurin epätoivo syntyi muun perheen takia, joka teki kuolemaa Puolan ja Saksan rajalla. Koko Euroopan lehdistö seurasi tätä selkkausta, joten kyse ei ollut pienestä asiasta. Tuossa suomalaisen tutkijan kirjassa väitettiin, että Grynszpan ampui Vom Rathin oman hankalan tilanteen vuoksi ja hänen isänsäkin oli jo kuollut. Näin se ei todellakaan ollut, koska Grynszpanin vanhemmat jäivät  eloon ja kuolivat vasta sodan jälkeen. 

Näillä vääristymillä hiljalleen tuhotaan historian totuus ja asiat muuttaa muotoaan. Tuo Puolan ja Saksan rajalla ollut juutalaisjoukko oli erittäin tärkeä tapahtuma ja syy kristalliyöhön, joka taas oli lähtölaukaus näkyvälle juutalaisvainolle.