perjantai 11. kesäkuuta 2021

Minun työlläni on päämäärä

Pitkän työelämän ja lukuisten asiakaskontaktien kautta alkaa miettimään oman työnsä merkitystä. Varsinkin nyt, kun työvuosia on jäljellä korkeintaan kymmenen, tulee tarve miettiä, olenko saanut mitään aikaan ja mitä merkitystä työlläni on ollut.


Minulla oli missio

Kun aloitin oman yritykseni vuonna 1980 kosmetologin työhön kuului tärkeänä osana jalkahoidot. Silloin jalkahoitoja kysyttiin enemmän kuin kasvohoitoja, vaikka myös jalkojen hoitoa pidettiin turhuutena. Olen elämässäni tehnyt noin 25.000 jalkahoitoa ja tiedän olleeni siinä erittäin hyvä. Jalkahoidot lopetettiin 2000-luvun alussa ja hoitolani keskittyi kasvohoitoihin. Syy tähän oli oikeastaan se, että minulla olleet työntekijät eivät oppineet kunnollista jalkahoitoa, koska sen opetus kosmetologikoulutuksessa väheni. Asiakkaat halusivat vain minun hoitooni ja en yksin jaksanut kaikkia tehdä, joten oli parempi keskittyä työhön, jonka taso pysyi kaikilla korkeana. Kumpikin alue sekä jalkahoito että kasvohoito vaativat niin suurta osaamista, että harva kosmetologi pystyy hallitsemaan kummatkin. Nykyäänhän ne ovat jo ammatteina eriytyneet, mikä onkin hyvä asia.
Kuitenkin minulla oli vielä 90-luvulla unelma, että jalkahoidosta tulisi osa jokaisen ihmisen terveyden hoitoa, niin kuin esimerkiksi hammashoito. Ajattelin, että valistuksella ja neuvoilla työelämäni lopussa kaikki kävisivät säännöllisesti jalkahoidossa. Vielä 90-luvulla jalkahoidot olivat mitä suurimmassa määrin terveydenhoitoa. Jalkahoitoon tultiin vasta, kun märkä lensi ja veri valui. Nykyisin siinä kunnossa olevat jalat kuuluisivat jo terveyskeskukseen, mutta ei 90-luvulla jalkojen takia lääkäriin lähdetty. Ellen pystynyt hoitamaan mätivää sisäänkasvanutta kynttä, se sai rauhassa aiheuttaa verenmyrkytyksen. Tein paljon sellaista, mikä nykypäivänä ei missään tapauksessa kuulu jalkahoitajalle. Onneksi minulla oli hyviä tuttuja lääkäreitä, joita konsultoida ja apteekit sekoittivat tehokkaita antibioottivoiteita pyynnöstä, eikä silloin reseptejä kyselty. Silloin tilastojen mukaan puolet jalkojen amputoinneista olisi pelastettu säännöllisellä jalkahoidolla. 
Nyt olen valmis myöntämään, etten saavuttanut tavoitettani, enkä olisi sitä saavuttanut, vaikka olisin jalkahoitoja jatkanut. Hammaslääkäreillä meni noin sata vuotta, että hampaiden hoidon tärkeys ymmärrettiin ja vielä menee varmaan kymmeniä vuosia ennen kuin jalkojen hoidon merkitys huomataan. En pystynyt jakamaan valistusta niin paljon, että asiakkaat olisivat ymmärtäneet hoitaa jalkavaivat ennaltaehkäisynä, eikä vasta sitten, kun kenkää ei enää pystynyt laittamaan jalkaan. 


Nyt valistan auringon vaaroista

Lopetettuani jalkahoidot 90-luvulla alkoi tulla ensimmäisiä suomalaisia tutkimuksia uv-säteilyn ja ihosyövän yhteydestä. Turun yliopisto oli aurinko- ja ihotutkimuksen kärkiosaaja ja kosmetologeille aloitettiin vuosittaiset koulutuspäivät aiheesta. Samoihin aikoihin omat vanhempani sairastuivat aurinkokeratoosiin. Vielä kolmekymmentä vuotta sitten ajatus auringon vaaroista oli asiakkaille täysin absurdi ja juttujani pidettiin varmaan hullun houreina. Jopa ystäväni pitivät puheitani ihosyövästä mainoskikkana myydä aurinkosuojavoiteita. 
Aurinkosuojavoiteet olivatkin siihen aikaan aika kamalia ja niistä oli yhtä paljon hyötyä kuin haittaakin. Paksut vaseliinimömmöt tukkivat ihoa ja moni sai ns. aurinkoaknen, jonka syy loppujen lopuksi oli noissa rasvoissa, eikä auringossa. 
Samoihin aikoihin useat vakioasiakkaani sairastuivat aurinkokeratoosiin ja lääkärit saivat heidät ymmärtämään auringon vaarat ja he huomasivat minun olleen oikeassa varoitusteni kanssa. Vielä 2000-luvun alussa aurinkokeratoosin hoito oli aika rajua ja jäädyttämisestä jäi isot ja näkyvät jäljet. Onneksi sekin on kehittynyt ja nykyisin hoitojälkiä tuskin huomaa. Jossain vaiheessa 2000-luvun alussa aloin automaattisesti katsomaan jokaiselta asiakkaalta ensimmäiseksi onko hänen ihonsa terve. Aloin ohjaamaan asiakkaita lääkäriin, vaikka näin heidän suuttuvan minulle. Jossain vaiheessa ymmärsin, että minulla on uusi missio, kun yritän valistuksen avulla estää ihmisiä kuolemasta ihosyöpään. 
En pysty pelastamaan maailmaa, enkä muuttamaan ihmisten elämää paremmaksi, mutta voin omalla pienellä osallani auttaa ihmisiä pysymään terveenä. Aurinkokeratoosiin ei kuole, mutta ihmiselle on suuri kriisi, kun kasvoille tulee leikkausarpia tai muita näkyviä jälkiä. Olen tyytyväinen, jos voin auttaa edes muutamaa ihmistä niin, ettei hänen tarvitse kokea ulkonäön muutosta ja ihon sairastumista. Se riittää minulle työmotivaatioksi.






Joko olet liittynyt postituslistalle? Liity nyt ja saat ensimmäisenä tietoa tulevista tarjouksista ja kauneushoitolan tapahtumista!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti