Onhan kaikilla kauneuspilkkurasia?

Kauneuden ja ihonhoidon historia on todella mielenkiintoinen ja niin kauan, kun on ollut ihmisiä, on haluttu kaunista ulkonäköä. Se on yksi ihmisen ominaisuuksista ja sen tarkoitus on säilyttää ihmiskunta elinkelpoisena. 

Kauneusihanteita on ollut aina

Läpi vuosisatojen on ollut muotivirtauksia ja tyylisuuntia, joiden mukaan kaunistuttiin ja muokattiin ulkonäköä. Joku alitajuinen vietti saa ihmisen valitsemaan kumppanin, joka jatkaa sukua hänen kanssaan ja sen takia halutaan näyttää viehättävältä toisten silmissä. 

Kosmetiikkaa ja ihonhoitomenetelmiä on ollut aina ja suurin osa on ollut ihmiselle vaarallisia. Joten siinä mielessä on turha kauhistella silikonirintoja ja muita kasvokohotuksia. Vyötärön hoikkuus on ollut lähes aina tärkeä kauneusihanne ja 1800-luvulla naiset leikkauttivat alimmaiset kylkiluut pois, jotta uuma saatiin hoikemmaksi. Sitten hienostonaiset sidottiin korsetteihin ja kaiken maailman metallihäkkyröihin, joilla korostettiin vartalon tiimalasimallia. 

Mietin miten kamalaa se on ollut ja sen aikakauden naiset olivat koko ajan raskaana ja varsinaisia synnytyskoneita, niin ihmettelen, että niillä vyötärökiristyksillä on kukaan lapsi syntynyt terveenä. 

Vaalea tai täysin valkoinen iho on ollut kauneusihanne vuosisatoja ja vasta meidän aikana on iskenyt tämä rusketuspakko. Tosin sen aikaiset ihon valkaisumenetelmät aiheuttivat taatusti ainakin yhtä paljon syöpää kuin nykyinen rusketusihanne. 

Kasvot vaalennettiin hyvin myrkyllisillä aineilla, joista imeytyi elimistöön elohopeaa ja muita vaarallisia aineita. Nyt myös selvitin, mitä posliinipinnoite iholla tarkoitti 1900-luvun alussa. Venäjän tanskalaissyntyinen keisarinna Maria Feodorovnan on kerrottu monessa kirjassa käyttäneen posliinipinnoitetta ihollaan. Vasta nyt minulle selvisi sen olleen kumiliimakerroksen, joka teki kasvoista liikkumattomat ja sileät. Ihanne oli jo silloin nuori ja rypytön iho, mutta terveys takuulla kärsi tuollaisista liimakerroksista.

Downton Abbeyn kauniit naiset

Erittäin suosittu tv-sarja ja elokuva Downton Abbey oli upea kuvaus 1900-luvun alun muodista ja kauneuskäsitteistä. Katsoin uudestaan tuon elokuvan ja kiinnitin huomiota siihen, että kamarineiti etsi kartanon tyttären kauneuspilkkurasiaa, jonka pitäisi aina olla peilipöydällä. Minulla meni hetki ennen kuin ymmärsin, mistä siinä oli kyse. Jossain vaiheessa noin satavuotta sitten kauneuspilkut olivat hyvin muodikkaita. Pilkkuja valmistettiin sametista, tai nahasta ja liimattiin sopivaan kohtaan kasvoja. Kauneuspilkkuja käytettiin useita kertoja ja niitä oli monen mallisia, joten tarvitsihan niille olla oma rasia. Näillä kauneuspilkuilla oli aikanaan suuri merkitys, koska niillä pystyttiin viestittämään salarakkaalle joitain asioita. Kauneuspilkuilla oli eri merkitys riippuen kasvojen kohdasta, mihin ne oli liimattu ja näistä tehtiin johtopäätöksiä naisen ajatuksista. 

Downton Abbeyssa tuli hienosti esille aikakauden hiusmuoti ja koko kauneuden historia tuli sarjassa esille hyvin aitona. Tosin ensimmäisen maailmansodan aikoihin muoti muuttui radikaalisti ja poikkeuksellisen nopeassa tahdissa. Muoti myös ilmensi naisten itsenäistymistä ja tasa-arvoa ja täytyy olla kiitollinen näille rohkeille naisille siitä, että he taistelivat naisille oikeuden omaan vartaloonsa ja ulkonäköönsä. Vielä 1800-luvulla hienostonaisten pukeutuminen oli niin rajoittavaa, etteivät he paljon muuhun pystyneet, kuin istumaan tai seisomaan paikallaan. Ensimmäinen maailmansota vapautti naiset ahdistavasta muodista, koska heitä tarvittiin työelämässä miesten ollessa rintamalla.