Taas yksi historiakirjoitus pitää tehdä, kun viikonloppu meni nyt Romanovien kanssa. Luin kaksi kirjaa Romanovien elämästä tsaari Nikolai II vallasta luopumisen jälkeen. Toinen oli Aleksander Mihailovin kirjoittama 1934 ja toinen oli ruotsalaisen toimittajan tekemä 1989. Kumpikin siis ajalta jolloin Neuvostoliitto oli vielä voimissaan. Näin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen kirjat tuntuivat hiukan lapsellisilta. Varsinkin tuo 1989 kirjoitettu, koska siinäkin vielä pidettiin yllä kaikkia Neuvostoliiton suuruuteen liittyviä valheita.
Aleksander Mihailov oli itse Romanov ja tsaari Nikolain hyvä ystävä. Aleksander eli Sandro oli tsaari Aleksanteri II veljenpoika ja naimisissa Nikolai II:n sisaren Ksenjan kanssa. Sandro ja Ksenja olivat Nikolain ja tsaaritar Aleksandran läheisiä ystäviä. Romanoveista säilyi hengissä vallankumouksesta koko Sandron ja Ksenjan lapsikatras puolisoineen ja lapsineen ja he ovat nykyisten Romanovien isovanhempia. Suuri osa tsaarin lähisuvusta murhattiin vallankumouksen yhteydessä. Osa jäi Neuvostoliittoon vallankumouksen jälkeenkin, mutta siitä sukuhaarasta ei oikeastaan tiedetä. Länsimaihin tulleet Romanovit selviytyivät parhaiten tuosta suuresta muutoksesta mitä vallankumous aiheutti.
Aleksader Mihailov eli Sandro korostaa kirjassaan miten moneen kertaan hän varoitti Nikolai II:sta ja tsaaritar Alixia tulevista tapahtumista. Hänen mielestään tsaarittaren suhde Rasputiiniin oli suurin syy vallankumouksen syntyyn. Sandro ehkä ottaa liikaakin kunniaa myös itselleen, murhasihan hänen vävynsä Felix Jusupov Rasputinin. Felix Jusupov ja vaimonsa Irina pääsivät myös länteen ja myöhemmin Yhdysvaltoihin Sandron ja Ksenjan mukana. Kummassakin kirjassa joita luin nousi esiin tsaari Nikolai II:sen kyvyttömyys tehtäväänsä. Hän oli liian aloitekyvytön ja päättämätön pystyäkseen täyttämään vaativan tehtävänsä. Hänen vaominsa tsaaritar Alix oli syntyjään saksalainen ja aivan ymmärtämätön venäläisestä elämänmuodosta. Nikolai II:nen oli täysin vaimonsa mielipiteiden armoilla ja teki niin, kuin hän käski. Siinä oli Romanovien itsensä mielestä syy vallankumoukseen.
Olisi mielenkiintoista lukea kirjaa jossa kerrottaisiin, kuin Venäjän aatelisto sopeutui elämäänsä maanpaossa. Iso osa aatelisista menetti omaisuutensa ja joutui elämään ihan tavallista elämää päästyään maanpakoon. Tietysti osalla oli talot ja omaisuus myös Venäjän ulkopuolella, aatelisethan usein viettivät aikaa Ranska Rivieralla ja Pariisissa. Jos tiedätte hyvän kirjan tästä aiheesta kertokaapa minullekin.
Aleksander Mihailov oli itse Romanov ja tsaari Nikolain hyvä ystävä. Aleksander eli Sandro oli tsaari Aleksanteri II veljenpoika ja naimisissa Nikolai II:n sisaren Ksenjan kanssa. Sandro ja Ksenja olivat Nikolain ja tsaaritar Aleksandran läheisiä ystäviä. Romanoveista säilyi hengissä vallankumouksesta koko Sandron ja Ksenjan lapsikatras puolisoineen ja lapsineen ja he ovat nykyisten Romanovien isovanhempia. Suuri osa tsaarin lähisuvusta murhattiin vallankumouksen yhteydessä. Osa jäi Neuvostoliittoon vallankumouksen jälkeenkin, mutta siitä sukuhaarasta ei oikeastaan tiedetä. Länsimaihin tulleet Romanovit selviytyivät parhaiten tuosta suuresta muutoksesta mitä vallankumous aiheutti.
Aleksader Mihailov eli Sandro korostaa kirjassaan miten moneen kertaan hän varoitti Nikolai II:sta ja tsaaritar Alixia tulevista tapahtumista. Hänen mielestään tsaarittaren suhde Rasputiiniin oli suurin syy vallankumouksen syntyyn. Sandro ehkä ottaa liikaakin kunniaa myös itselleen, murhasihan hänen vävynsä Felix Jusupov Rasputinin. Felix Jusupov ja vaimonsa Irina pääsivät myös länteen ja myöhemmin Yhdysvaltoihin Sandron ja Ksenjan mukana. Kummassakin kirjassa joita luin nousi esiin tsaari Nikolai II:sen kyvyttömyys tehtäväänsä. Hän oli liian aloitekyvytön ja päättämätön pystyäkseen täyttämään vaativan tehtävänsä. Hänen vaominsa tsaaritar Alix oli syntyjään saksalainen ja aivan ymmärtämätön venäläisestä elämänmuodosta. Nikolai II:nen oli täysin vaimonsa mielipiteiden armoilla ja teki niin, kuin hän käski. Siinä oli Romanovien itsensä mielestä syy vallankumoukseen.
Olisi mielenkiintoista lukea kirjaa jossa kerrottaisiin, kuin Venäjän aatelisto sopeutui elämäänsä maanpaossa. Iso osa aatelisista menetti omaisuutensa ja joutui elämään ihan tavallista elämää päästyään maanpakoon. Tietysti osalla oli talot ja omaisuus myös Venäjän ulkopuolella, aatelisethan usein viettivät aikaa Ranska Rivieralla ja Pariisissa. Jos tiedätte hyvän kirjan tästä aiheesta kertokaapa minullekin.
Kommentit
Lähetä kommentti