lauantai 17. lokakuuta 2015

Lemmikkieläin parantaa elämän laatua

Jostain syystä meidän asiakkaiksi on päätynyt paljon ihmisiä joilla on kissa, tai koira, tai molemmat. Tilastojenkin mukaan lemmikkien määrä Suomessa on lisääntynyt 2000-luvulla. Voihan olla, että asiakkaiden kanssa nousee eläimet keskusteluun tavallista helpommin, kun asiakkaat tietävät minun ja Marin lemmikeistä. Meillä on kolme kissaa ja Marin perheellä on Tassunen, joka on kuulemani mukaan ihan harvinaisen sopeutuva ja kiltti kissapoika.

Viimeisen puolenvuoden aikana on monelta läheiseltä asiakkaaltani kuollut lemmikkieläin. Suurin osa ihan tavallisiin vanhuuden vaivoihin, mutta kahden kissan tiedän menehtyneen syöpään parhaassa iässään. Ymmärrän hyvin, että se on todella sydäntä särkevä menetys. Asiakas kertoo tapauksessa yleensä hoidon alkupuolella, kun vaihdamme kuulumisia. Tapaus itkettää asiakasta ja minua. Yritän kuitenkin päätellä asiakkaan käytöksestä haluaako hän puhua asiasta enemmän, vai eikö. Ajattelen itseäni siinä asemassa ja jos lemmikin kuolemasta on vain muutama viikko aikaa se on niin kipeä asia etten siitä haluaisi puhua. Yleensä muutaman kuukauden päästä kuulen mitä oli tapahtunut ja mistä kuolema johtui. Meillä saa hoidossa itkeä eikä siinä ole mitään häpeämistä, koska jokaisella on tilanteita jolloin kokee olevansa heikoilla. En kuitenkaan pitkitä keskustelua lemmikin kuolemasta ellei asiakas sitä itse tee, koska päättelen, että asiakas haluaa rentoutua ja unohtaa hetkeksi tuskaisen menetyksen.

Varmaan on paljon lukijoita jotka eivät ollenkaan ymmärrä miten joku kissan, tai koiran kuolema niin koville ottaa. Ellei ole sellaista tilannetta kokenut, niin se voi olla vaikea ymmärtää. Itse olen saanut täysin ymmärtämätöntä asiakaspalvelua tällaisessa tilanteessa. Noin kymmenisenvuotta sitten vanhempieni Nökö-kissa kuoli maksasyöpään kahdeksan vuotiaana. Se oli koko talon väelle kova paikka. Mehän asumme minun vanhempieni kanssa paritalossa ja vaikka kummallakin puolella on omat kissat, niin kyllä ne naapurinkin kissat tulee rakkaiksi. Nökö oli erityisesti isäni kissa ja hän itki useampaan kertaan menetystä ja me kaikki olimme suruissamme. Menin erääseen kukkakauppaan ja ajattelin viedä vanhemmilleni suruvalittelukukat. Valitsin pienen Nökön oloisen kimpun ja kerroin keski-ikäiselle myyjälle mihin tarkoitukseen kukat tulee. Hän alkoi nauramaan, että ompa hauska jäynä. Hän ei ollenkaan huomannut, että minä itkua pidätellen kerroin asiasta. Kauppiasta tilanne huvitti kovasti ja hän hihitteli pitkän aikaa. Ymmärrätte varmaan, että en ole koskaan sen jälkeen mennyt kyseiseen kukkakauppaan.

Ikinä en haluaisi tuottaa asiakkailleni tuollaista pahaa mieltä ja jos joskus valitsen sanani kömpelösti teen sen tyhmyyttäni enkä tarkoituksella. 

9 kommenttia:

  1. Anonyymi14:40

    Onko kauneushoitolan kävijät kaikki vähä päästään vialla, jos ei muita suruja ole kun jonkun elukan kuolema.

    VastaaPoista
  2. paula15:52

    sulla anonyymi tuntuu viiraavan. hae apua pahaan oloosi niin ei tarvi tulla tänne kirjoittelemaan älyttömyykisiä.

    VastaaPoista
  3. Anonyymi22:43

    Kyllä nämä kissakirjoiukset joskus, niin lapselisilta vaikuttaa että mieleen tule onko kirjoittaja aikuinen. Blogin asiapitoisuus ja ammatillinen uskottavuus kärsii. Eläintarinat kuuluu pikkutytöille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä tämän blogin hyvät puolet tulee oikein kongreettisesti esiin. Lukijat voivat kirjoituksistani päätellä millainen kosmetologi heille kasvohoitoa tekee.
      Ajatelkaas miten kamalaa olisi, jos ihminen tulee kasvohoitoon ja huomaakin vasta sitten, että kosmetologi taitaakin tykätä eläimistä. Sitten pitää vaan kestää ja maksaa kasvohoidon hinta, vaikka tekijä on lapsentasolla eikä ammattitaidosta tietoakaan. Pahimmassa tapauksessa sekä edeltävä ja seuraava asiakas kertoo kissansa, tai koiransa tekemisistä.
      Nyt voi blogia lukemalla tehdä johtopäätöksen ettei tuohon kauneushoitolaan kannata mennä, kun kosmetologi ja suurin osa asiakkaista tykkää lemmikeistä. Näin ei tule ikävää tilannetta, että huomaakin olevansa ainoa täyspäinen koko kauneushoitolassa.


      Inkeri

      Poista
    2. paula20:22

      :D just näin!

      Poista
    3. Anonyymi22:45

      Olen mieluummin lapsellinen ja käyn sellaisella kosmetologilla, joka kyselee myös koiriemme kuulumisia. Ihmiselle on suuri menetys ellei ole koskaan saanut oman lemmikin rakkautta ja läheisyyttä.

      Poista
  4. Anonyymi09:22

    Kukkakauppias käyttäytyi kuin tunnoton tollo. Sellaisia osa ihmisistä vain on, valitettavasti, vaikka mielellään uskoisi jonkinlaiseen tasa-arvoon. Miten hän kykenee toimimaan työssään, kun kukilla nimenomaan nimenomaan ilmaistaan erilaisia tunteita?

    Säälittää ihmiset, jotka eivät ymmärrä, kuinka paljon eläinystävät elämää rikastuttavat. Suruja, murhetta ja elämän eteen heittämiä p*skamaisia ongelmia kohtaa taatusti jokainen, mutta eläimet ovat uskollisia ystäviä.

    Leena

    VastaaPoista
  5. Minusta on mukavaa jutella koirulaisista ja kissoista. Nämä karvaiset perheenjäsenet ovat ihan parhaita lohduttajia ja antavat paljon hauskoja hetkiä elämään. Hau hau ja miau meille eläin rakkaille. Inkeri on paras.

    Päivi

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista