Luin taas eräästä naisten lehdestä miten hehkutettiin ravinnon ja hyvän fyysisen kunnon ihovaikutuksia. Annettiin ymmärtää ettei juuri muuta ihonhoitoa tarvita, jos vaan on vitamiinit ja hivenaineet kohdallaan. Minä en voi allekirjoittaa tätä väitettä.
Viime vuosina on useampi pitkäaikainen vakioasiakkaani kuollut syöpään. Useammilla syöpä on löytynyt vasta siinä vaiheessa, kun sille ei enää mitään voida. Jos iho ja fyysinen terveys kulkisi käsi kädessä miksi ihmeessä en huomaa ihosta, että asiakkaani on kuoleman sairas. Joka kerta, kun kuulen yllättävästä kuolemasta mietin miksi en nähnyt asiakkaan ihossa mitään merkkejä sairaudesta. Tunnen hiukan syyllisyyttäkin, että jätinkö jotain huomioimatta. Jälkikäteenkään en löydä mitään asioita mitkä olisivat voineet kertoa syövästä.
Eniten minua on jäänyt vaivaamaan tapaus, joka sattui 3-4 vuotta sitten. Asiakas oli käynyt minulla kasvohoidossa kymmenkuntavuotta puolentoista kuukauden välein. Viimeisellä käyntikerralla hän kertoi hyvän tuulisena nauttineensa kesästä äärettömästi, koska oli juuri keväällä jäänyt eläkkeelle. Muistan selvästi miten sanoin hänelle, että näkee selvästi miten hyvää vapaus oli hänelle tehnyt ja miten hänen olemuksensa ja ihonsa kertoo hyvästä fyysisestä kunnosta. Jälkikäteen hänen tyttärensä kertoi, että noin kuukauden kuluttua kasvohoidosta asiakkaani oli viety sairaalaan kovissa vatsakivuissa. Hänet oli avattu ja todettu, että mitään ei ollut enää tehtävissä. Maksasyöpä oli levinnyt kaikkialle ja hän kuoli muutaman viikon kuluttua. Olisi voinut luulla, että maksasairaus olisi muuttanut ihon väriä keltaiseksi, mutta mitään tällaista en huomannut.
Eräs asiakkaani taas sairasti useita vuosia syöpää joka pysyi kurissa lääkityksellä. Hänellä oli paljon kipuja ja fyysisiä oireita joita lievitettiin lääkkeillä. Hänenkin iho pysyi ihan hyvässä kunnossa kaikki nämä vuodet ihan kuolemaan saakka. Vasta pari kuukautta ennen kuolemaa ulkonäöstä näki, että hän oli sairas, kun lääkitys oli lakannut tehoamasta. Viimeisestä kasvohoidosta kului noin neljäkuukautta, kun hän kuoli. Tunnen suurta surua, kun tuttu ihminen kuolee pääsemättä vanhuuteen. Onneksi on myös paljon asiakkaita, jotka ovat toipuneet sairauksistaan. Suurimmalla osalla sairaudet näkyvät ihossa, mutta on myös näitä tapauksia ettei mitään muutosta näy ihossa. Siksi minua joskus harmittaa, että kauneustoimittajat korostavat aivan liikaa ravinnon ja muun terveyden vaikutusta ihoon. Iho ei todellakaan pysy kunnossa ravinnolla, vaan aina tarvitaan ihon ulkoista hoitoa.
Viime vuosina on useampi pitkäaikainen vakioasiakkaani kuollut syöpään. Useammilla syöpä on löytynyt vasta siinä vaiheessa, kun sille ei enää mitään voida. Jos iho ja fyysinen terveys kulkisi käsi kädessä miksi ihmeessä en huomaa ihosta, että asiakkaani on kuoleman sairas. Joka kerta, kun kuulen yllättävästä kuolemasta mietin miksi en nähnyt asiakkaan ihossa mitään merkkejä sairaudesta. Tunnen hiukan syyllisyyttäkin, että jätinkö jotain huomioimatta. Jälkikäteenkään en löydä mitään asioita mitkä olisivat voineet kertoa syövästä.
Eniten minua on jäänyt vaivaamaan tapaus, joka sattui 3-4 vuotta sitten. Asiakas oli käynyt minulla kasvohoidossa kymmenkuntavuotta puolentoista kuukauden välein. Viimeisellä käyntikerralla hän kertoi hyvän tuulisena nauttineensa kesästä äärettömästi, koska oli juuri keväällä jäänyt eläkkeelle. Muistan selvästi miten sanoin hänelle, että näkee selvästi miten hyvää vapaus oli hänelle tehnyt ja miten hänen olemuksensa ja ihonsa kertoo hyvästä fyysisestä kunnosta. Jälkikäteen hänen tyttärensä kertoi, että noin kuukauden kuluttua kasvohoidosta asiakkaani oli viety sairaalaan kovissa vatsakivuissa. Hänet oli avattu ja todettu, että mitään ei ollut enää tehtävissä. Maksasyöpä oli levinnyt kaikkialle ja hän kuoli muutaman viikon kuluttua. Olisi voinut luulla, että maksasairaus olisi muuttanut ihon väriä keltaiseksi, mutta mitään tällaista en huomannut.
Eräs asiakkaani taas sairasti useita vuosia syöpää joka pysyi kurissa lääkityksellä. Hänellä oli paljon kipuja ja fyysisiä oireita joita lievitettiin lääkkeillä. Hänenkin iho pysyi ihan hyvässä kunnossa kaikki nämä vuodet ihan kuolemaan saakka. Vasta pari kuukautta ennen kuolemaa ulkonäöstä näki, että hän oli sairas, kun lääkitys oli lakannut tehoamasta. Viimeisestä kasvohoidosta kului noin neljäkuukautta, kun hän kuoli. Tunnen suurta surua, kun tuttu ihminen kuolee pääsemättä vanhuuteen. Onneksi on myös paljon asiakkaita, jotka ovat toipuneet sairauksistaan. Suurimmalla osalla sairaudet näkyvät ihossa, mutta on myös näitä tapauksia ettei mitään muutosta näy ihossa. Siksi minua joskus harmittaa, että kauneustoimittajat korostavat aivan liikaa ravinnon ja muun terveyden vaikutusta ihoon. Iho ei todellakaan pysy kunnossa ravinnolla, vaan aina tarvitaan ihon ulkoista hoitoa.
Joskus iho on hyvä ilman hoitoa (isoäitini navetta-alan tissinkoittaja maatalousyrittäjä eli 98v ja äitini 67v).
VastaaPoistaIhonhoito ollut kummallakin aina palasaippuaa saunassa ja tummelia päälle. Jos ei likaisia hommia huljautus kylmällä vedellä ja sipaisu niveaa siitä sinisestä peltipurkista.
Oma nahkani on samanlainen, nuoruuden näppyjen jälkeen. Aurinkosuojaa YB käytän ja sen pesen pois..valitettavasti marseillepalasaippualla. Ihoni voi hyvin, näpytön/rypytön, sileä.
Voiko kasvohoitoon tulla 40v ilman ongelmia? Vai tuleeko ongelmiahoidon myötä?
Tottakai kasvohoitoon voi tulla, vaikka ei mitään ongelmia ole. Kasvohoitohan tuottaa mielihyvää, rauhoittaa ja rentouttaa. Pidän erittäin tärkeänä, että kasvohoito on myös rentouttava.
VastaaPoistaEn tiedä ymmärränkö nyt oikein kysymystäsi tuleeko kasvohoidon myötä ihoon ongelmia. Tarkoitatko, että kosmetologi voisi keksimällä keksiä ongelmia saadakseen myytyä uusia hoitoja, tai hoitotuotteita? Tähän en voi vastata, kun meidän hoitolan puolesta, että tuskin olisin ollut yrittäjä 36-vuotta, jos en toimisi rehellisesti. Meillä on myös erinomainen työtilanne emmekä hanki asiakkaita vippaskonstein. Toinen tapa saada ongelmia kasvohoidosta on tehdä jotain väärin. Sellaistakaan ei ole kohdallamme koskaan sattunut. Olen aina korostanut sitä ettei kannata mennä kosmetologille ellei luota täysin kyseiseen ihmiseen.
Olen itse asunut koko ikäni maalla ja maalaistalossa. Lapsuuteni vietin navetalla ja mummuni oli nuoruudessaan Ahlbackan kartanon karjapiika. Käytit isoäidistäsi sanaa tissinkoittaja ja en ole sitä nimitystä koskaan kuullut. Olen hyvin kiinnostunut maatalouden historiasta ja osaisitko selittää mitä tuo nimitys tarkoittaa. Itselleni tulee mieleen karjakko, joka on erityisesti oppinut koittamaan onko utaretulehduksia yms. Lapsuudestani muistan, että tuo utaretulehdus oli ainainen pelon aihe, koska silloin ei sen lehmän maitoa voinut viedä meijeriin ja maitotili väheni huomattavasti. Eikä ollut varaa eläinlääkäriin, kuin pakkotilanteessa.
Inkeri
Moi :)
VastaaPoistaKyselisin noista Youngbloodin sävyistä. Meikkivoiteesta on tällä hetkellä käytössä Soft beige ja Honey, kannattaisiko nyt tilata Warm beige, että se kävisi myös kun tulee vähän rusketusta...?
Ja sitten tuo Ultimate concealer, miten iso sävyero Fair:lla ja medium:lla on?
Haluaisin yhden tuotteen millä peittää sekä silmänaluset että näpyt...onkohan medium liian tumma silmänalusille, vaikka sopisikin muuten ihon väriin....?
Vähän hankala tilailla, kun ei nää niitä sävyjä ensin livenä. :)
Värien valinta on hankalanpaa verkkossa, kun niitä ei näe mitä ne todellisuudessa on. YB:n mineraalimeikkien valinta on helpompaa näkemättä, koska mineraalipigmentti muuttuu ihonsävyn mukaan. Periaatteessa kaikki sopii kaikille.
PoistaWarm beige on hyvä sävy tuomaan päivetystä iholle. Se ei ole liian tumma eikä tunkkainen. Suosittelen, että hankkisit sen.
Ultimate Concealerista suosittelen tuon mediumin. Fair on sen verran vaalea, että myymme sitä harvemmin. Medium on luonnollinen silmänympärille ja myös muulle iholle.
Inkeri
Mummo lähti aina tissinkoitolle, kun meni lypsämään lehmiään.
VastaaPoistaAntamani "ammattinimike" mummolle.
No, nyt selkis :)
VastaaPoistaEri kyläkunnilla Hämeessäkin on niin paljon omia sanoja, että ajattelin kyse olevan sellaisesta. Täytyypä kysellä asiakkailtani kenellä on maitotila miten nykyään selvitetään onko lehmällä utaretulehdus, kun käsittääkseni ihminen ei paljoa enää lehmään koske edes lypsytilanteessa.
Inkeri