Lehdissä kirjoitetaan paljon siitä, että nelikymppinen on uusi kaksikymppinen ja kuusikymppinen on uusi nelikymppinen. Sen kokemuksen perusteella mitä työssäni saan olen valmis allekirjoittamaan tuon. Voi myös olla, että olen väärässä ja haluan vaan uskoa tuon, koska itse lähestyn kuuttakymppiä.
Vanhuus alkaa yli kasikymppisenä
Fakta on, että oman hoitolani asiakaskunnan muutos osoittaa vaanhuuden siirtyneen entistä myöhemmäksi. Aloittaessani 1980 minulla kävi ikäihmisiä, mutta he olivat noin seitsemänkymppisiä. Silloin oli harvinaista, että joku yli kahdeksankymppinen asui yksin ja liikkui kaupungilla. Oma isomummuni eli yli yhdeksänkymppiseksi ja se oli 70-luvulla erikoista ja häntä haastateltiin sen vuoksi jopa paikallislehteen. Nykyisin minulla käy useita 85-95-vuotiaita ja suurin osa heistä on käynyt kasvohoidoissani tämän lähes neljäkymmentävuotta. Se on harvinaista, että joku joka ei ole nuorempana itseään hoitanut aloittasi kasvohoidot yli kahdeksankymppisenä. Ne asiakkaani jotka lähestyvät seitsemääkymppiä eivät missään tapauksessa ole vanhuksia. Tuntuu, että he elävät parasta vaihetta elämässään.
Hyvännäköiset kuusikymppiset
Omat asiakkaani jotka ovat 60-70-vuotiaita ovat ihailtavan hyvännäköisiä. He panostavat fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen ja hoitavat itseään monella tapaa. Tämä on kokemus meillä käyvistä ihmisistä, mutta näen myös päinvastaista. Joissakin vanhoissa luokkakavereissani joiden iän hyvin
tiedän ihmettelen miten vanhan näköisiä he ovat. Samoin jossain yrittäjäpäivillä, tai messuilla ihmettelen joitakin viisikymppisiä heidän iäkkäästä ulkomuodostaan. Siihen johtopäätökseen olen tullut, että on aivan itsestä kiinni haluaako näyttää nuorekkaalta. Moni reipas ja hyvännäköinen setsemänkymppinen asiakkaani on käynyt läpi vaikeita sairauksia ja muita rankkoja elämänvaiheita. En siis voi sanoa, että pelkästään helppo elämä pitää ihmisen nuorekkaana.
Liika nuorekkuus on säälittävää
Mielestäni nuorekkuus ei missään tapauksessa ole sitä, että kuusikymppinen yrittää väkisin näyttää kaksikymppiseltä. Minihame seitsemänkymppisellä on aika karmea näky, koska koko vartalon malli on muuttunut. Muuten nuorekkaat farkut ja kesäiset kukkamekot mielestäni sopii kaiken ikäisille. Minulle hyvännäköinen kuusikymppinen tarkoittaa sitä, että hän on muutaman vuoden itseään nuoremman näköinen. Iloinen ja positiivinen olemus on suuri vaikutustekijä siihen minkä ikäiseltä ihminen näyttää. Mikään plastiikkakirurgin toimenpide ei auta, jos ihminen on aina suu mutrussa, näkee vain huonot puolet ja valittaa koko ajan. Hyvin usein viehättävä ja nuorekas ulkonäkö syntyy sisäisestä hehkusta. Kasvot voivat olla ryppyisetkin, kunhan iho on hyvin hoidettu ja ulkomuoto kuvastaa sisäistä tasapainoa. Valitettavasti jotkut lähtevät sille tielle, että kasvoja kiristellään koko ajan ja mihinkään ei olla tyytyväisiä. Koskaan tulos ei ole sitä mitä toivotaan ja meidänkään hoitojen vaikutus ei ole riittävää. Koko ajan pitäisi saada enemmän ja enemmän ja mielessä pyörii jatkuvasti mistä vielä pitäisi kiristää. Kannattaisi pysähtyä miettimään olisiko parempi puhua itsensä hyväksymisestä jonkun asiansa osaavan terapeutin kanssa. Se on aika ikävä loppuelämän ennuste, jos viisikymppisenä joutuu leikkauskierteeseen ja loppuelämä menee ryppyjä harmitellen.
Olen tyytyväinen omaan ikääni
Ilmeisesti joillakin on sellainen käsitys, että minulle vanheneminen olisi erityisen kova pala, koska olen tässä työssä. En ole huomannut siinä mitään erityistä ja minua ei huolestuta oma ikääntymiseni. Koen eläväni elämäni parasta vaihetta ja en missään nimessä haluaisi olla kolmekymppinen. Olen koko ikäni yrittänyt kehittää sisäistä minääni ja tunnen jo itseni aika hyvin. Näen peilistä
rypistymiseni ja vanhentumisen jota seuraan mielenkiinnolla. Tietysti joskus harmittaa miten kulahtaneelta peilikuva näyttää, mutta toisena päivänä kaikki on hyvin. Se on ikävää, että jotkut ikäiseni naiset yrittävät loukata minua huomauttelemalla vanhentumisestani. Muutama viikko sitten eräs tuttava totesi, että näköjään sinäkin rypistyt ja vanhenet ihan kuin kaikki muutkin. Viime kesältä muista miten kadulla vastaan tullut tuttu ripitti minua ettei saa kulkea risaisissa farkuissa ja kuvitella olevansa tyttönen. Hänen mielestään mikään vaate ei muuta sitä, että olen kuitenkin vanha akka. Tämä on aika erikoista tekstiä toisilta saman ikäisiltä naisilta. Sehän kertoo vaan siitä miten kova paikka heidän oma vanheneminen heille on. Itselläni ei ole koskaan ollut mitään harhakuvitelmaa siitä etten vanhenisi niin kuin kaikki muutkin.
Kommentit
Lähetä kommentti