Viron vaikea vuosisata

Alkukesän kesälomareissu suuntautuu Viroon ja Tarttoon. Tunnen todella huonosti Viroa ja nyt halusimme tutustua tämän alueen sotahistoriaan mitä kyllä Virostakin löytyy. Viro ja virolaiset ovat joutuneet kärsimään koko 1900-luvun naapurivaltioiden mielivallasta.

Suomi ja Viro

Suomella ja Virolla on paljon yhteistä esimerkiksi luonto, ilmasto, kansalaiset ja kumpikin itsenäistyi Venäjän vallasta. Muuten koko kehitys onkin täysin erilaista. Voisin sanoa, että suurin erilaisuus tapahtui 1939, kun Viro, Latvia ja Liettua alistuivat Neuvostoliiton määräyksiin, mutta Suomi valitsi toisen tien ja taisteli vastaan. Tämä vallassa olleiden päättäjien tekemä valinta johti maat aivan eri reiteille ja siitä seurasi Virolle viidenkymmenenvuoden kurimus. Viro itsenäistyi keväällä 1918 noin puolivuotta Suomen jälkeen. Myös suomalaisia miehiä eli Pohjan pojat olivat auttamassa Viron itsenäisyystaisteluissa. Haaveet itsenäisyydestä heräsivät jo 1880-luvulla niin kuin Suomessakin. Virossa valta ja omaisuus oli saksalaisen aateliston omimaa ja niin oli ollut vuosisatoja. Jo 1500-luvulla Viroon tuli saksalaisia jotka päätyivät maanviljeliöiksi ja suurtilojen omistajiksi. Käytännössä 1900-luvun alussa kaikki kartanot, metsät ja maatilat olivat näiden saksalaisten omistuksessa ja se herätti valtavaa katkeruutta virolaisissa. Ensimmäistä kertaa virolaiset nousivat vastarintaan 1905, kun Pietarissa oli kuuluisa verisunnuntai. Pietarissahan tsaari Nikolai II sotilaineen avasi tulen kansan rauhallista mielenilmaisua kohtaan ja moni viaton kuoli. Se oli myös alkusoitto tsaarin vallan lopulle ja Virokin alkoi haaveilla itsenäisyydestä.

Viron miehitykset

Virolaiset elivät nousukautta 1920-30-luvun, vaikka presidentti Konstantin Päts hallitsikin diktaattorin ottein. Moni virolainen pakeni Suomeen tuota diktatuuria pakoon. Nykyiset historian tutkijat ovat myös selvittäneet, että Päts oli KGB:n palkkalistoilla ja teki yhteistyötä Neuvostoliiton ja Stalinin kanssa. Saksalaiset maanomistajat siirtyivät Saksaan, koska Hitler houkutteli omia kansalaisia takaisin kotimaahan ja Virostakin heitä lähti kymmeniätuhansia. Toisen maailmansodan aattona 1939 Neuvostoliitto esitti vaatimuksen alueluovutuksista Baltian maille ja Suomelle ja kuten tiedämme Baltia suostui niihin. Tästä seurasi Neuvostoliiton miehitys 1940 ja ensimmäinen suuri kyyditys Siperiaan tehtiin 1941. Kesällä 1941 Saksa hyökkäsikin Neuvostoliittoon ja käveli siinä samalla Baltian maiden ylitse. Saksa miehitti Viroa yli kolmevuotta ja kaikki juutalaiset tuhottiin ja keskitysleirejä pystytetiin Viroonkin. Saksan hävittyä toisen maailmansodan Neuvostoliittolaiset miehittäjät palasivat ja Viroa ryöstettiin kuiviin joka saralla. Viroon perustettiin kymmeniä sotilastukikohtia jotka saastuttivat maat ja vesistöt. Baldiskin ydinsukellusvenesatama saastutti Itämerta viisikymmentävuotta. Tämä Tartto minua kiinnosti siksikin, että koko lapsuuteni tämä oli suljettu kaupunki. Täällä oli Neuvostoliiton sotilastukikohta ja tänne ei päästetty ulkomaalaisia kuin pikaisesti käymään ja yöpyä ei saanut. Tarttolaiset itse eivät juurikaan saaneet matkustaa muualle Viroon tämän salaperäisen sotilaskohteen takia. Tuntuu aivan hullulta, jos meillä olisi ollut, vaikka Tampere jonne ei olisi saanut kukaan mennä eikä sieltä päässyt pois. Muutenkin pienessä maassa ihmiset elivät kuin vankilassa, koska yleensä liikkuminen kaupungista toiseen vaati viramiesten luvan. Onneksi tämä hirmuvalta on ohitettua elämää ja nykyään Tartto kukoistaa ja hyvinvointi on samalla tasolla kuin muuallakin länsimaissa.