En ole vielä tässä blogissa kertonutkaan, että minua haastateltiin Viva lehteen ennen joulua sotahistoriaharrastukseni vuoksi ja nyt lehti on ilmestynyt. Toimittaja Leena Huovila sai kirjoitettua todella hyvän jutun minun sekavasta puhetulvastani.
Sodasta syttynyt kosmetologi
Tästä lehtijutusta kuuluu suuret kiitokset Vääksyläiselle toimittaja Leena Huovilalle joka on pitkään seurannut tätä blogia. Oli ihan hänen ideansa tehdä juttu sotahistoriaharrastuksestani ja itse en olisi sitä ymmärtänyt kenellekään tarjota. Leenalla on hyvin laaja yhteiskunnallisten aiheiden tuntemus ja siksi myös kiinnostusta sotahistoriaa kohtaan. Hän on myös ymmärtänyt ajatukseni siitä, että minun tapa tehdä rauhan työtä on pitää elävänä muistot edellisistä sodista. Joten toivottavasti tuo Viva lehden juttu saa edes muutaman lukijan kiinnostumaan aiheesta ja jatkamaan tätä sodan vastaista ajattelutapaa.
Minullehan sotahistorian harrastus on ollut lähes elämän tehtävä ja iän myötä uppoudun siihen entistä enemmän. En pysty kertomaan syytä siihen miten olen tämän harrastuksen keksinyt, mutta se on ollut osa minua niin kauan, kun olen osannut lukea. Usein luullaan, että se on tullut kotoani, mutta missään tapauksessa se ei ole näin ja perheeni on aina ihmetellyt harrastustani. Lehtijutussa Leena Huovila on hyvin osannut kertoa miten olen edennyt harrastuksessani lapsuudesta nuoruuteen ja sitten tähän ikään.
Viva lehdessä on toimittaja Leena Huovilan kirjoittama juttu
sotahistoriaharrastuksestani.
Valtsu alias Valo Nihtilä
Tietysti rakkaat kissani on myös mainittu lehtijutussa, koska ne ovat aina mukana lukiessani kirjoja ja katsoessani dokumentteja. Välillä on pakko vaan jatkaa lukemista, vaikka itse jo lopettaisin, mutta kun Valtsu ja Jösse on niin sikeässä unessa sylissäni en raaski niitä herättää. Leena on itse kissaihminen ja ymmärtää, että kissat ovat tärkeä osa vapaa-aikaa. Valtsu on myös saanut nimensä eversti Valo Nihtilältä joka oli Päämajassa Mannerheimin arvostama strategi. Valo Nihtilä organisoi asekätkennän kuultuaan rauhan ehdot 1944 ja tämä on syy miksi kunnioita häntä nimeämällä rakkaan kissani hänen mukaansa.
Harmi ettei kissoja saatu livenä tuohon lehtijuttuun, mutta kuvausaikataulu oli sen verran kiireinen ettei kotonani ehditty käymään. Jutun kuvat otti Vivan lehtikuvaaja hoitolassa ja hoitolan edessä olevassa puistossa johon tuli lottapatsas Sota ja Rakkaus viime kesänä. Toivottavasti tuo juttu ja kuvat saavat jonkun innostumaan Hämeenlinnan matkasta ja saisimme tänne muutaman turistinkin. Tämän lehtijutun myötä ihailuni työssään ammattitaitoisia ihmisiä kohtaan lisääntyi huimasti. Lehtikuvaaja oli alle kolmekymppinen nainen, mutta hänellä oli psykologista silmää sille miten hän saa kuvattavan rentoutumaan. Ihmettelen myös miten hyvin nuo kuvat lottapatsaalla onnistui, kun satoi vettä ja räntää ja iltapäivä jo pimeni.
Toimittajia ja kirjoittajia olen ihaillut aina ja sen olen tuonut esiin tässä blogissa aikaisemminkin. Leenan taito saada kaikki asia lyhyeen juttuun on minulle aivan ihmeellistä. Kuten huomaatte itse kerron asiat pitkästi ja monisanaisesti ja lyhyt teksti ei minulta onnistu. Leena pystyy sisällyttämään yhteen lauseeseen useita jutun kannalta oleellisia asioita ja arvostan sitä taitoa kovasti.
Toivottavasti blogin lukijat ja asiakkaat pääsevät jossain lukemaan tuon lehtijutun. Itse yritän selvittää onko minulla mahdollisuus saada useimpia Viva lehtiä jaettavaksi.
Kommentit
Lähetä kommentti