Vanhus ja masennus

Sain eräältä yli kahdeksankymppiseltä asiakkaalta todella kauniin kiitoskirjeen kasvohoidon jälkeen. Se ilahdutti minua kovasti, mutta pisti myös ajattelemaan miten vanhuksia yleensä kohdellaan asiakaspalvelussa.

Vanhukset uupuu ja masentuu

Nämä vanhusasiat ovat nyt itselläni niin pinnalla, kun oma elämän tilanteeni pyörii vanhusten ympärillä. Appivanhempani ovat 87-vuotiaita ja omien vanhempieni lisäksi otan osaa heidän huoliinsa. Kuulen myös yli kahdeksankymppisiltä asiakkailtani miten uupuneita ja ahdistuneita he ovat puolisonsa omaishoitajina. Tapaan myös usein äitini ystäviä joilla kaikilla puoliso on demetoitunut tai sitten he ovat jo leskiä. Heillä on se hyvä puoli, että heitä on ystäväverkosto joka tuo vaihtelua elämään. Hyvin yleisesti vanhus jää yksin, kun ei enää jaksa osallistua tapahtumiin tai kaikki ystävät ovat jo kuolleet.

Erään 83-vuotiaan rouvan tarina kouraisi minua syvältä. Hän jäi leskeksi viime syksynä ja siihen asti hän vuoden verran kävi joka päivä katsomassa miestään hoivakodissa. Heillä on pieni koira joka on myös jo aika vanha ja aika usein sitä piti kantaa lenkiltä kotiin päin. Joka aamu hän ulkoilutti koiran ja ajoi kolmekymmentä kilometriä säässä kuin säässä katsomaan miestään ja viipyi siellä useamman tunnin. Se kuulosti minusta uskomattomalta voiman ponnistukselta. Leskeksi jäätyään hän oli aivan uupunut eikä jaksanut lähteä oikein mihinkään. Lapset asuivat kaukana ja kävivät harvakseltaan. Ainoa ilo oli tuo Ventti koira jonka takia oli aamuisin pakko nousta ylös ja pukeutua. Sitten lokakuussa hän fiksuna ihmisenä tajusi olevansa masentunut ja sen takia, että saa hoidettua koiransa hän varasi lääkäriajan terveyskeskuksesta. Millään muulla ei enää ollut väliä, mutta Ventin takia hän ponnisteli apua hakemaan. Onneksi terveyskeskuksessa oli pätevä lääkäri joka venytti aikatauluaan ja kuunteli rouvaa ja totesi hänen olevan todella masentunut. Lääkitystä rouva ei halunut, mutta lähetteen psykoterapeutille kyllä. Varatessaan aikaa terapeutille hänelle tarjottiin tapaamisaikaa tammikuun alusta eli lähes kolmen kuukauden päähän. Onneksi hän jaksoi Ventin terapialla sinnitellä tammikuulle ja jo tuo lääkärin ystävällisyys oli auttanut. Tällaisia tapauksia saa lukea lehdestä yhtenään, että terapia ajat ovat tukossa ja ihmiset päätyy itsemurhaan. Nyt, kun itse kuuntelin tämän vanhuksen tarinaan minua suututti yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuus. Hän oli jo vuosikausia ollut miehensä omaishoitaja ja säästänyt kunnalta pitkän pennin, kun mies päätyi hoivakotiin vasta viime hetkillä. Nyt, kun hän itse tarvitsi apua sitä ei saanutkaan. Onneksi oli tuo Ventti joka korvasi ihmisten puutteen.

Omaishoitajuus on liian raskasta vanhukselle

Todella moni pienikokoinen iäkäs nainen hoitaa iso kokoista ja painavaa ja usein vielä iäkkäämpää miestään. Olen kuullut monen sanovan, että he ajattelevat usein ettei elämästä tule enää yhtään mitään. Se aiheuttaa heille kauhun ja paniikin tunnetta, kun on epätietoisuus tulevaisuudesta ja pelko omasta jaksamisesta. Tiedän erään joka pitkitti lääkäriin menoaan virtsatietulehduksen takia, kun pelkäsi joutuvansa sairaalaan ja miten sitten olisi miehen käynyt. Tulehdus paheni munuaisaltaan tulehdukseksi ja vei viikoiksi sairaalaan, mutta onneksi lapset ymmärsivät tulla siinä vaiheessa apuun ja huolsivat papan. 

Ilmeisesti lapsetkin jotenkin sokeutuvat tilanteelle ja uskovat omien vanhempien jaksavan mitä vaan. Usein myös tuo hoidettava puoliso on pahan tuulinen ja ilkeä. Yleensä myös mustasukkaisuus kuuluu demetiaan ja toinen ei saisi poistua edes kauppareissulle saati sitten virkistäytymään, vaikka kahvilaan. Monella tuntemallani vanhalla ihmisellä on niin vaikea ja työntäyteinen elämä etten ymmärrä miten he jaksavat. Usein he nukkuvatkin pätkissä, koska puolisoa pitää auttaa vessaan tai hän tarvitsee jotain muuta apua. Nämä ihmiset eivät ole tottuneet valittamaan eivätkä takuulla kehtaa pyytää apua edes suuressa hädässä. 

Nyt olen huomannut selvästi, että meidän hyvinvointivaltiomme on selvästi epäonnistunut vanhusten avun kohdalla. Epäilen myös ettei päättäjillä olekaan todellista tietoa tai tahtoa puuttua näihin asioihin.