Olen nykyisin ollut usein tilanteessa, kun ikäiseni ihmiset luettelevat lukuisia esteitä miksi he eivät lue e-kirjoja. Kuulen heidän puheistaan etteivät he ole edes kokeilleet e-kirjoja, mutta ovat tehneet etukäteen sellaiset ennakkoluulot etteivät ihan äkkiä edes kokeile niitä lukea.
Uutena kokemuksena äänikirjat
Ilmeisesti ihmiset yleensä kokeilevat kuunnella äänikirjoja ennen kuin siirtyvät e-kirjoihin. Minulle on käynyt päinvastoin ja olen vasta tänä talvena löytänyt äänikirjat. Olen kyllä vuosikausia kuunnellut asioita, mutta ne ovat olleet Elävän arkiston tai Yle Areenan radiodokumentteja. Niissä on ollut erinomaisia tietopaketteja sotahistoriasta ja historiasta yleensä. Kuuntelen, tai katson aina jotain samalla, kun askartelen kortteja Kissakoti Kattilaa varten. Jossain vaiheessa minulla oli intohimona piirtäminen ja sitä ennen kutominen joten olen aina tarvinnut jotain kuunneltavaa taustalle, koska en välitä kuunnella musiikkia. Nyt nuo Elävän arkiston dokumentit on kuunneltu loppuun eikä niitä enää oikein löydy ja siksi oli pakko siirtyä äänikirjoihin. Äänikirjoista löytyy hyvin vähän harrastusaiheitani ja nyt olen päätynyt kuuntelemaan dekkaria. Olen ollut pitkään epäluuloinen, että kuinka jännitys säilyy kuunnellessa. Nyt kokemus on se, että kyllä jännitys säilyy hyvinkin, mutta kirja etenee luettuna niin hitaasti ettei sitä ehdi kuuntelemaan kuin pieninä pätkinä. Otin ensimmäiseksi kokemukseksi dekkareista Lisa Jewellin kirjan Löysin sinut jota ei saa kuin äänikirjana. Kirjan kuunteleminen vie yli kaksitoista tuntia ja varmaan aika harva pystyy käyttämään kovin nopeaan tahtiin niin paljon aikaa kuunteluun. Varmaankin minulla menee kirjan kuunteluun viikon verran ja se tuntuu ihan hirveän pitkältä aikaa yhden dekkarin kohdalla jonka yleensä luen muutamassa tunnissa. Katsotaan nyt miten tämä ensimmäinen kokemus muodostuu ja kerron myöhemmin harrastanko äänikirjoja enemmänkin.
Tässä on Storytellin lukulaite. Lukulaitteet maksavat noin satasen
verran ja ovat pieniä ja kevyitä.
Pidän e-kirjoista enemmän kuin paperikirjoista
Aloitin e-kirjojen lukemisen tavallaan pakon edessä. Olimme lähdössä parin viikon lomalle ja niin pitkää lomaa varten tarvitsen lähes kymmenen kirjaa. Kirjojen raahaaminen on työlästä ja ne veivät suuren tilan matkalaukussa. Päätin silloin, että opettelen käyttämään e-kirjoja ainakin matkoilla. Tuon parin viikon aikana huomasin niin monta hyvää puolta e-kirjoissa etten enää niistä luopunut. Ensiksikin ne kulkee helposti mukana varsinkin, kun aluksi luin e-kirjat iPadilta joka on muutenkin aina mukanani. Kirjaimet voi suurentaa niin paljon kuin haluaa ja myös valon voi säätää. Erittäin kätevää on tuo valo, koska yöllä ei tarvita yövaloa lukemiseen ja toinen saa nukkua rauhassa.
Minulla on myös useampi lukulaite ja se onkin yksi minua ärsyttävä aihe. Jokaisella e-kirja firmalla on omat lukulaitteensa. Storytellin kirjat voi lukea vain heidän myymällä lukulaitteella ja samoin Elisan kirjoille on oma lukulaite ja näin on jokaisella firmalla. Lukulaitteissa on se hyvä puoli, että ne ovat pieniä ja kevyempiä kuin iPad ja niiden akku kestää paljon pidempään. Lukulaiteista voi lukea myös auringonpaisteessa mikä ei onnistu iPadilla.
Ilmeisesti osa ihmisistä luulee, että e-kirjat luetaan jostain pöytätietokoneella ja kökötetään huonossa työtuolissa. Eihän sellaista kukaan viitsisi vaan e-kirjat pitää lukea laitteilta joita voit lukea juuri siinä asennossa kuin luet paperikirjojakin. Itse rötkötän sohvalla tai sängyssä selälläni ja pojat nukkuu mahan päällä. Valtsu ja Jösse ovat hyväksyneet ihan hyvin äänikirjat ja e-kirjat, koska heille on tärkeintä, että makaan paikallani enkä häiritse heidän nukkumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti