Eilen 14.2 tuli kuluneeksi seitsemänkymmentäviisivuotta liittoutuneiden tekemästä Dresdenin pommituksesta. Vielä nykyäänkin historian tutkijat kiistelevät siitä miten paljon pommituksissa kuoli ihmisiä ja oliko kysymys sotarikoksesta.
Terroripommitus siviilikohteeseen
Helmikuussa 1945 oli toista maailmansotaa jäljellä ainoastaan kolmisen kuukautta ja liittoutuneet olivat selvästi voittamassa sodan. Viimeinen ”kolmen suuren”yhteistapaaminen oli Jaltalla, kun Churchill, Stalin ja Roosevelt tapasivat helmikuun alussa 1945. Silloin sovittiin siitäkin, että englantilaisten ja amerikkalaisten on helpotettava sitä painetta mikä kohdistui Neuvostoliiton rintamaan ja tämä oli yksi syy miksi päädyttiin Dresdenin massiiviseen pommittamiseen. Dresden oli vuonna 1945 vanha ja vauras kaupunki jossa oli puolimiljoonaa asukasta. Pommitusten ajankohtana väkimäärä oli tuplaatunut, koska Dresden oli rautateiden ja muun liikenteen solmukohta. Itärintamalle matkalla olevat saksalaiset sotilaat vaihtoivat junia Dresdenissä ja pakolaiset tulvivat kaupunkiin vauhdilla etenevän puna-armeijan tieltä.
Dresdenissä ei ollut varsinaista sotateollisuutta eikä se ollut armeijakaupunki joten se oli säästynyt pommituksilta siihen mennessä lähes kokonaan. Liittoutuneiden tiedossa oli, että kaupungissa on pääsääntöisesti siviilejä. Dresdenissä oli muutamia tehtaita joissa käytettiin orjatyövoimana juutalaisia keskitysleirivankeja ja miehitettyjen maiden pakkotyöläisiä ja tietysti hekin kohtasivat kuolemansa tuossa pommituksessa.
Dresdenissä ei ollut varsinaista sotateollisuutta eikä se ollut armeijakaupunki joten se oli säästynyt pommituksilta siihen mennessä lähes kokonaan. Liittoutuneiden tiedossa oli, että kaupungissa on pääsääntöisesti siviilejä. Dresdenissä oli muutamia tehtaita joissa käytettiin orjatyövoimana juutalaisia keskitysleirivankeja ja miehitettyjen maiden pakkotyöläisiä ja tietysti hekin kohtasivat kuolemansa tuossa pommituksessa.
Dresden oli tulipätsi
Liittoutuneiden ilmavoimia johti brittiläinen Arthur Harris joka on nykyäänkin hyvin kiistanalainen sotasankari. Tätä Dresdenin pommitusta edelsi pitkäaikainen suunnittelu ja paloasiantuntijoiden osaamista hyödynnettiin jo hyökkäyksen alkuvaiheessa. Kaupungin karttaa tutkimalla selvitettiin missä on parhaat palokäytävät ja mihin palopommit pitää osuttaa, että tuli leviäisi mahdollisimman laajalle. Liittoutuneiden näkökulmasta hyökkäys onnistui erinomaisesti ja Dresden muuttui hetkessä tulihelvetiksi.
Ensimmäinen pommitusaalto osui Dresdeniin noin kello yhdeksän aikoihin illalla ja siinä lentueessa oli lähes kaikki amerikkalaisia koneita ja lentäjiä. Britit eivät päässeet aluksi kunnolla ilmaan, koska säätila oli niin huono. Toinen pommitusaalto tehtiin puolenyön tienoilla ja siihen pääsi jo brititkin osallistumaan.
Suuri syy pommituksen perusteellisuuteen oli ilmatorjunnan puuttuminen. Vuoden 1944 aikana Hitler vaati, että kaikki siviilikohteiden ilmatorjuntatykistö viedään rintamalle ja liitetään eturintamien aseistukseen ja hyökkäyksiin. Näin Dresden jäi monen muun kaupungin kanssa täysin vaille suojaa ja liittoutuneet saivat hallita ilmatilaa rauhassa.
Toisaalta ymmärrän tuon pommituksen tarkoituksen, mutta toisaalta en ymmärrä. Saksa oli moukaroinut ilmavoimillaan Englantia sodan alussa 1940 ja saanut aikaan suurta tuhoa Lontoossa ja muissa kaupungeissa. Englantilaiset käyttävät tästä vaiheesta nimitystä Blitz ja se kesti kahdeksan kuukautta, kun Göringin lentokoneet pommittivat yöllä ja päivällä englannin kohteita. Ehkä tämä Dresdenin pommitus oli jokin kosto saksalaisia kohtaan.
Dresdenin lisäksi tällaiset suurpommitukset tehtiin Kölniin, Hampuriin, Esseniin ja moneen muuhun pienempään kaupunkiin. Dresdeniläisten kuolema oli järkyttävä, koska suurin osa paloi ja paistui kuoliaaksi. Ihmiset juoksivat maanalaisiin pommisuojiin joihin he jäivät loukkuun ja suurin osa kuoli häkään ja hapen puutteeseen. Jotkut pakenivat tulimerta suihkulähteisiin, mutta siellä he kiehuivat kuoliaaksi. Lopullista kuolleiden määrää saadaan tuskin koskaan selville, koska Dresdenissä oli niin valtavasti muuta väkeä asukkaiden lisäksi. Tuo pommitus hidasti hyvin vähän saksalaisten siirtymistä Neuvostoliiton vastaiselle rintamalle. Koskaan ei ole pystytty tyhjentävästi selittämään oliko näillä siiviilikohteiden tuhoamisella vaikutusta sodan kulkuun ja jouduttiko ne Saksan antautumista.
Aloitin juuri lukemaan Sinclair McKayn kirjaa Dresden 1945 ja se kertoo nykytutkijoiden näkemyksistä näitä liittoutuneiden tekemiä pommituksia kohtaan. Mikäli kirjassa löytyy jotain täysin uutta tietoa kirjoitan siitä tässä blogissa uudestaan.
Toisaalta ymmärrän tuon pommituksen tarkoituksen, mutta toisaalta en ymmärrä. Saksa oli moukaroinut ilmavoimillaan Englantia sodan alussa 1940 ja saanut aikaan suurta tuhoa Lontoossa ja muissa kaupungeissa. Englantilaiset käyttävät tästä vaiheesta nimitystä Blitz ja se kesti kahdeksan kuukautta, kun Göringin lentokoneet pommittivat yöllä ja päivällä englannin kohteita. Ehkä tämä Dresdenin pommitus oli jokin kosto saksalaisia kohtaan.
Dresdenin lisäksi tällaiset suurpommitukset tehtiin Kölniin, Hampuriin, Esseniin ja moneen muuhun pienempään kaupunkiin. Dresdeniläisten kuolema oli järkyttävä, koska suurin osa paloi ja paistui kuoliaaksi. Ihmiset juoksivat maanalaisiin pommisuojiin joihin he jäivät loukkuun ja suurin osa kuoli häkään ja hapen puutteeseen. Jotkut pakenivat tulimerta suihkulähteisiin, mutta siellä he kiehuivat kuoliaaksi. Lopullista kuolleiden määrää saadaan tuskin koskaan selville, koska Dresdenissä oli niin valtavasti muuta väkeä asukkaiden lisäksi. Tuo pommitus hidasti hyvin vähän saksalaisten siirtymistä Neuvostoliiton vastaiselle rintamalle. Koskaan ei ole pystytty tyhjentävästi selittämään oliko näillä siiviilikohteiden tuhoamisella vaikutusta sodan kulkuun ja jouduttiko ne Saksan antautumista.
Aloitin juuri lukemaan Sinclair McKayn kirjaa Dresden 1945 ja se kertoo nykytutkijoiden näkemyksistä näitä liittoutuneiden tekemiä pommituksia kohtaan. Mikäli kirjassa löytyy jotain täysin uutta tietoa kirjoitan siitä tässä blogissa uudestaan.
Kommentit
Lähetä kommentti