Nyt on taas noussut vähän enemmän julkiseen keskusteluun vauvakulujen oikeudenmukainen jakaminen. Suomen Yrittäjänaiset ovat kohta vuosikymmeniä vaatineet ettei pelkästään äidin työnantaja voi olla maksajana vauvakuluissa.
Ministerit lapsentekoiässä
Luulisin, että juuri nyt olisi otollinen aika tarkastella tasa-arvoisesti mitä raskaus ja lapsen hankkiminen maksaa äidin työnantajalle. Hallituksessa on nyt useita lapsentekoiässä olevia naisministereitä ja toivottavaa olisi, että he pysähtyisivät miettimään mikä heidänkin kohtalonsa olisi työmarkkinoilla. Kuka tahansa yrittäjä palkkaisi enemmin nuoren miehen kuin nuoren naisen, jos he muuten olisivat samoilla taidoilla työtä hakemassa. Nuori lapsentekoiässä oleva nainen on niin suuri riski työnantajalle etten itse ainakaan ottaisi sitä riskiä enää koskaan.
Tällä hetkellä Suomen Yrittäjänaiset ovat laskeneet, että yksi vauva tulee maksamaan äidin työnantajalle 14.000€. Muutama vuosi sitten hallitus tuli asiassa vastaan ja lakiin kirjattiin, että äidin työnantajalle maksetaan 2500€. Joten siitä jää vielä työnantajan maksettavaksi 11.500€. Tämän selvän maksettavan rahasumman lisäksi äidin työantaja sukkuloi kiireesti järjestämässä sijaisia ja jakamassa jääneitä töitä jonkun muun tehtäväksi. Pienyrittäjällä harvoin on muuta vaihtoehtoa kuin tehdä työt itse. Joka tapauksessa työntekijän äitiysloma tuo työnantajalle lukuisia töitä ja tehtäviä tuon rahasumman lisäksi. Se riski tulee aina jäämään äidin työnantajalle, mutta toivottavaa olisi, että valtio vihdoinkin poistaisi tämän ”rangaistusmaksun” työnantajilta joka koostuu kolmenvuoden aikana kesälomista ja muista työnantajavelvoitteista.
Olen alkanut kylmän viileästi miettimään, että onko yrittäjien velvollisuus taistella tämän tasavertaisten vauvakulujen puolesta. Muut järjestöt ja nuoret naiset eivät korviaan lotkauta asian eteen mikä suuressa määrin koskee juuri heidän työllistymistä. Elleivät he itse välitä ja herää taistelemaan omista työpaikoistaan niin antaa asian olla. Jätetään työllistämästä näitä lapsentekoiässä olevia naisia, kun kukaan ei muuten meitä kuule. Minun mielestäni kaikkien naisten tulisi nousta barrikadeille vaatimaan tämän epäoikeuden poistamista. Itse olen tehnyt päätöksen etten enää ikinä ota työntekijäkseni alle viisikymppistä naista. Tämän hetkinen työntekijäni Mari on vähän yli nelikymppinen ja hän on ollut työkaverinani yli kaksikymmentävuotta joten tämä ikäsyrjintä ei koske häntä:).
Kolme vauvaa viidessä vuodessa
Nykyisin joka tuutista tulee miten vähän Suomessa tehdään lapsia ja väkimäärä vähenee. Koskaan ei siinä yhteydessä puhuta mitä tuo lapsi maksaa äidin työnantajalle. Omassa yrityksessäni kävi 2000-luvun alkupuolella niin, että myös Marin äitiysloman sijainen tuli raskaaksi. Olin aika pulassa ylipäätänsä, kun palkkasin äitiysloman sijaisia, koska kunnollisella koulutuksella olleita hakijoita oli niin vähän. Viiden vuoden aikana hoitolani työntekijöille syntyi kolme lasta ja se oli hyvin vaikeaa aikaa. Näiden viiden vuoden aikana minulla oli kolme eri ihmistä tekemässä Marin äitiysloman sijaisuutta ja minä itse tein tuplatyötä. Olisin ehkä päässyt jopa helpommalla ja halvemmalla ainakin, jos en olisi sijaisia palkannut ja tehnyt työt itse. Marin jäädessä äitiyslomalle hänellä oli jo laaja määrä vakioasiakkaita, kun hän viiden vuoden jälkeen palasi kokopäivätyöhön heistä ei ollut enää ketään jäljellä. Ensimmäiseksi meidän oli hankittava Marille uusi asiakaspiiri. Kosmetologin työ riippuu hyvin paljon tekijästä ja jos asiakas ei kiinny kosmetologiinsa ei hän kasvohoitoihinkaan sitoudu. Marihan oli äitiyslomiensa välissä työssä ja teki jossain vaiheessa kuuden tunnin päivää ja hän miehensä kanssa hoitivat lapsensa niin ettei se mitenkään kuormittanut äidin työnantajaa. En ole koskaan joutunut perumaan yhtään ainoata asiakasta Marin oman tai lapsen sairastumisen takia. Mari järjesteli työnsä aina miehensä kanssa niin, että hän ehti käydä tekemässä omat asiakkaansa. Joten minulla on Marin kohdalla esimerkki siitä miten hienosti lapset hoituu, kun kummallakin on tahtoa hoitaa asiat. Olen aina sanonut, että tuskin kukaan muistaa viidenkymmenen vuoden päästä minua kosmetologina, mutta Marin lapset muistavat lopun ikänsä ellei äidin työntaja joustanut heidän lapsuudessaan.
Lapset vaativat joustoa puolin ja toisin, mutta pelkkä joustavuus ei palkka-asioissa toimi. Koko ajan luodaan helpotuksia, että pienyrittäjä pystyisi ottamaan työntekijöitä. Arvatkaa vaan, että ottaako kukaan työntekijäkseen kolmekymppistä naista. Miksi ottaisi, jos muita on saatavilla. Esimerkiksi kosmetologin työhön on valmistunut miehiä jo kymmenittäin ja he työllistyvät alalle paljon helpommin kuin naiset.
Ainoa asia minkä takia olen ollut osoittamassa mieltäni eduskuntatalon edessä on ollut tämä vauvaraha. Olisikohan aika tehdä se uudestaan ja kolkutella naisministereiden omaatuntoa jättääkö he toiset naiset tähän epätasa-arvoiseen tilanteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti