Eilen 22.6.2021 tuli kuluneeksi kahdeksankymmentä vuotta, kun Hitlerin Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon ja Suomi aloitti jatkosodan. Tämä hyökkäys aloitti toisen maailmansodan verisimmän vaiheen, jossa kuoli miljoonia ihmisiä.
Vastarintaliike Punainen orkesteri
Luin keväällä ilmestyneen Norman Ohlerin tietokirjan Soluttautujat, joka kertoi suurimman saksalaisen vastarintaliikkeen Punainen orkesteri toiminnasta. Olen usein ihmetellyt sitä, miten vähän on ollut saksalaisia, jotka vastustivat Hitleriä. Länsimaiden historian tietoihin ei paljon muuta ole jäänyt, kuin eversti Claus von Stauffenbergin Hitlerin murhayritys heinäkuussa 1944.
Toinen historiaan jäänyt ryhmittymä oli nimeltään Valkoinen ruusu, joka koostui parikymppisistä yliopiston opiskelijoista. Sen johtohahmoina olivat sisarukset Sophie ja Hans Scholl ja muutama heidän ystävänsä. Heidän toimintansa oli hyvin vaatimatonta ja vailla kunnollista organisaatiota. Tosin kiinni jäädessään kaikkien rangaistus oli teloittaminen, joten kyllä he henkensä menettivät aatteensa puolesta.
Yleensä, kun puhutaan toisen maailmansodan vastarintaliikkeistä, kyse on miehitettyjen maiden vastarinnasta. Joten pidän tätä kirjaa Punaisesta orkesterista erittäin tärkeänä tietona.
Tämän tarinan alkuun lähtö oli minulle syvästi järkyttävä, vaikka olen jo kaikkeen mahdolliseen oppinut suhtautumaan rauhallisen etäisesti. Tietokirjailija Norman Ohler lähti tutkimaan aihetta ja selvittämään tätä tarinaa, koska tapasi erään miehen, joka oli yhden teloitetun poika ja syntynyt 1942. Tämä mies oli Hans Coppi ja saman nimisen miehen poika. Hans Coppin äiti vangittiin ja teloitettiin myös Punaisen orkesterin jäsenenä. Kiinni jäätyään hän oli viimeisillään raskaana ja oli viimeiset raskausajat Gestapon vankina ja kuulusteltavana. Hän sai synnyttää lapsensa Hans Coppi juniorin, mutta viikko sen jälkeen hänet teloitetiin. Tämä nuorempi Hans Coppi, joka on nyt 79-vuotias, menetti Hitlerin hullun natsiaatteen takia kummatkin vanhempansa.
Harmi, ettei kirjassa selvitetä yhtään enempää tämän pojan tarinaa, mutta oletettavasti hän jäi isovanhempiensa hoiviin. Hitlerin kuoltua Neuvostoliitto Itä-Saksan puolella nosti suureen arvoon tämän Punaisen orkesterin ja siellä nimitettiin katuja, kouluja ja puistoja näiden teloitettujen sankareiden mukaan. Tämä johtuu siitä, että Punainen orkesteri antoi tietoja liittoutuneille juuri Neuvostoliiton kautta ja heidät myös tuomittiin kommunismimielisinä maanpettureina teloitettavaksi.
Kunnioitettavan rohkeita ihmisiä
Punaisen orkesterin perustaja oli Harro Schultze -Boysen aristokraattisukuun syntynyt nuori mies, joka päätyi Saksan Ilmailuministeröön työhön. Hän oli naimisissa Libertas nimisen naisen kanssa, jonka isoisä oli keisari Vilhelm II:n hyvä ystävä. Jo tässä kohtaa Punainen orkesteri eroaa yleisestä käsityksestä vastarintaliikkeen jäsenistä, koska Harro Schutze-Boysen keräsi liikkeeseen itsensä kaltaisia koulutettuja ja sivistyneita nuoria ihmisiä.
Tunnen suurta kunnioitusta tätä Harroa ja Libertasia kohtaan, koska he systemaattisesti rakensivat vastarintaliikettään. Yleensä ihmiset vaan ajautuvat vastarintaan tilanteen ollessa jo paha, mutta Harro alkoi vastustamaan jo 1930-luvun alussa juuri valtaan noussutta Hitleriä. Ensimmäisen kerran hänet vangittiin ja pahoinpideltiin Gestapon vankina jo 1933, kun sota oli vielä kaukana. Ilmeisesti tämä tapaus vain vahvisti hänen inhoaan natseja kohtaan, koska hänen hyvä ystävänsä pahoinpideltiin kuoliaaksi hänen silmiensä edessä.
Minusta on uskomatonta, että ihmiset kestivät sellaista painetta elämässään, mitä vastarintaliikkeen toiminta vaati. He tiesivät olevansa vaarassa joka hetki ja kiinni jääminen tiesi kivuliasta kuolemaa. Tästä huolimatta Harro ja Libertas keräsivät noin 150 jäsentä tähän Punaiseen orkesteriin, joten he käännyttivät ihmisiä Hitleriä vastaan jatkuvasti ja altistivat itsensä kiinni jäämiselle koko ajan. Tätä kesti melkein kymmenen vuotta ennen kuin he jäivät kiinni 1942. Paljastuminen johtui neuvostoliittolaisista, jotka vahingossa töpeksivät niin, että melkein kaikki Punaisen orkesterin jäsenet vangittiin yhtä aikaa. Tällainen rohkeus ja itsensä vaarantaminen koko ajan vaatii todellista palavaa uskoa toimintaansa ja suuria henkisiä voimavaroja.
Onneksi heidän tarinansa tuotiin nyt esiin, kun ihmiskunta alkaa unohtamaan toisen maailmansodan kauhut. Sitten, kun kaikki sotakokemukset unohdetaan, onkin taas vaarana uuden sodan syntyminen. Suomessakin äärioikeisto vahvistuu koko ajan, mutta nyt menee sekaisin koronarokotusten vastustaminen, juutalaisviha ja natsiliikkeen ihailu. Pidän aika kummallisena, että nämä hullut salaliittoteoriat koronarokotteen mukana tulevasta mikrosirusta, uppoavat juuri näihin äärioikeistolaisiin ja nyt on saatu jotenkin sekoitettua juutalaisviha koronarokotteeseen.
Kirja sattui eteeni ihan sattumalta ja sitä oli vielä saatavilla kirjastosta!
VastaaPoistaHuikea tarina Hitlerin siksista rohkeista idealisteista!!