sunnuntai 20. helmikuuta 2022

Ihonhoito ei saa mennä överiksi

Ulkonäkömuodissa ja ihonhoidossa ihmisten toimintatavat ja tarpeet ovat muuttuneet yllättävän nopeasti. Jos en seuraisi oman työni muutoksia olisin ulkona kuin lumiukko niiden oppien kanssa, mitä sain 1980-luvulla, kun työni aloitin.



Puoli vuosisataa on muuttanut ulkonäkökäsityksiä 

Olen tehnyt ulkonäön kanssa töitä kohta puoli vuosisataa ja kuvittelen kokeneeni jo lähes kaiken, mitä ulkonäköön liittyy. Nyt rupeaa tuntumaan siltä, että työni alkaa kääntymään päälaelleen. Aloittaessani kosmetologina 1980 päätyöni oli neuvoa ihmisiä huolehtimaan ulkonäöstään, mutta nyt saa varoitella, ettei ulkonäköön suhtauduta liian fanaattisesti. 
Varsinkin jalkahoidoissa piti aikoinaan lähteä ihan perusasioista ja neuvoa ihmisiä pesemään itseään. Silloin käytiin vielä saunassa vain kerran viikossa ja kaikki pesu oli siinä. Asiakkaiden jaloissa oli ongelmia ihan perushygienian puutteen vuoksi ja opin hyvin putsaamaan paiseita ja mätiviä varpaankynsiä. Sellaista mätäpaisetta ei eteeni tule, ettenkö sitä kykenisi putsaamaan. Nykyisin ihmiset menisivät jo lääkäriin, mutta 80-luvulla asiakkaat eivät olisi menneet lääkäriin, vaan asia olisi jäänyt hoitamatta, ellen olisi tulehduksia itse puhdistanut. 
Vielä neljäkymmentä vuotta sitten suomalaiset naisetkin olivat suuresti jäljessä ulkonäköasioissa verrattuna italialaisiin ja ranskattariin. Deodorantinkin käyttöä vasta harjoiteltiin ja ihonhoito oli lastenkengissä. Nyt alkaa olla melkeinpä päinvastoin eli pitää toppuutella, ettei ulkonäön merkitystä korostettaisi liikaa. Osalla ihmisistä alkaa mennä jo överiksi, kun kaikki huomio kiinnitetään vain ulkonäköön. Nykyisin antaessani ihonhoito-ohjeita asiakkaille kuulostelen herkällä korvalla, miten ihminen suhtautuu omaan ulkonäköönsä. Yritän kaikin tavoin välttää sitä, etten ohjaisi ketään fanaattiseen itsensä ja ulkonäkönsä tarkkailuun, vaan antaisin mallin kultaisesta keskitiestä.


Ulkonäkö ei ole maailman tärkein asia

Toivoisin voivani antaa mallin rennosta ja mielihyvää tuottavasta ihonhoidosta. Mielestäni ulkonäkö ja sen hoitaminen ei saa olla elämän pääasia. Joka aamuinen ja iltainen kotihoito ei saa viedä aikaa muulta elämältä, vaan muutama minuutti aamulla ja toinen illalla riittää hyvään ihonhoitoon. Meikin ja hiusten laittaminen aamuisin vie puolisen tuntia, mutta sitten niitä ei tarvitsekaan kohennella koko päivänä. 
Nykyään, kun naistenlehdistä lukee suoria käännösjuttuja ulkomaisista lehdistä, niin ainakin jenkkien ohjeissa varoitetaan aina liiallisesta ihonhoidosta. Itse en ole vielä koskaan nähnyt asiakkaalla tilannetta, että ihoa olisi hoidettu liikaa. Ulkonäön merkitys ja sen huomioiminen saattaa olla liiallista, mutta meillä se ei vielä mene tolkuttomaan hoitamiseen. 
Amerikassa on jo arkipäivää, että liiallinen kuoriminen ja puunaaminen on rikkonut ihon normaalin tasapainon. Onneksi en ole vielä nähnyt liikaa kuorittua ihoa omilla asiakkaillani ja en ole kollegoiltakaan tätä kuullut. Tätä liikahoitamista rajoittaa myös rahan käyttö ja ajan puute. Harvalla naisella Suomessa on aikaa ja rahaa maata kosmetologilla happokuorinnassa joka päivä. 
Tietysti joskus kuulen asiakkaan tilanneen netistä jonkun supertuhdin happokuorinnan, mikä on aiheuttanut hilseilyn ja punoituksen moneksi viikoksi. Yleensä sellainen jää yhteen kertaan ja iho saa rauhassa parantua. Jenkeissä kotihoidot ovat menneet sen verran överiksi, että jotain ammattivahvuista kuorintaa käytetään joka päivä kuukausi tolkulla niin, ettei ihossa ole kuin riekaleet jäljillä.
Itse kuulen lähinnä tarinoita jonkilaisesta pakkotoiminnasta, että asiakas jumittuu päiväksi tuijottamaan peiliä tai tutkii ihoaan jatkuvasti suurentavalla peilillä. Sitäkin tapahtuu, että aikuinenkin ihminen saattaa linnoittautua päiviksi kotiinsa siksi, kun ihossa on joku näppy väärässä kohtaa. Näissä on kyse psyykkisestä ongelmasta ei ihonhoidosta. Tietysti tässäkin tapauksessa on vaikea tehdä rajaa, mikä on tervettä ihon hoitoa ja mikä menee jo överiksi.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti