Venäjän hyökkäys Ukrainaan oli yllättävää

Olen seurannut Ukrainan ja Venäjän tilannetta koko talven vähintään tunnin verran joka päivä ja olen selvittänyt itselleni tilannetta monelta kantilta. Eipä ollut siitä paneutumisesta mitään hyötyä, kun Putinin ratkaisu hyökätä Ukrainaan yllätti täysin.

Maailman tilanne muuttui täysin

Itselläni oli vielä maanantaisen separatistialueen tunnustamisen jälkeen mielikuva, että neuvottelut Venäjän ja länsimaiden välillä voisivat jatkua. Näin luuli moni asiantuntijakin, koska kukaan ei halunnut uskoa Putinin olevan niin hullu, että hän rikkoisi maailman rauhan. 

Nyt tuli kertaheitolla selväksi, ettei hän kaihda mitään keinoja, eikä ihmishengillä ole hänelle merkitystä. Sain Putinin puheesta sen vaikutelman, että hän oli ihan vainoharhainen Ukrainan suhteen. Hänen väitteensä kansanmurhasta, mitä Ukraina muka kohdistaa venäläisiin, oli aivan absurdi ja on vaikea ymmärtää venäläisten olevan niin uutispimennossa, että he uskoisivat tällaiset väitteet. Omasta mielestään Putin on pelastaja, joka turvaa oman kansansa pahoilta natseilta, joita hän on näkevinään Ukrainassa. 

Nyt tilanne on niin epävakaa, että Putin voi todellakin seurata ihailemansa Stalinin jalanjälkiä ja lähteä rakentamaan Neuvostoliittoa uudelleen. Mikäli näin käy, Baltian maat ovat seuraavaksi vaaravyöhykkeessä. Virossa on noin 340.000 hengen venäläisvähemmistö, jota on ihan oikeasti kohdeltu huonosti viime vuosikymmeninä. 

Suomi ei ole uhattuna

Itse en näe tässä tilanteessa mitään uhkaa Suomelle, koska me emme ole koskaan kuuluneet Neuvostoliittoon. Ymmärtääkseen tämän hetken tilannetta pitää olla selvillä historiasta ja huomioida, että Suomen menneisyys on täysin erilainen kuin Ukrainan tai Baltian. 

Venäjän vallan alla ollessaankin Suomi oli autonominen ja meillä oli oma rahayksikkö, puolustusvoimat ja senaatti. Ukraina taas oli 1920-luvulla ainoastaan 2-3 vuotta itsenäinen ja sen jälkeen se päätyi Neuvostoliiton perustajavaltioksi. 

Suomi on myös jo sotinut sotansa Venäjää vastaan ja onnistui torjumaan silloisen Neuvostoliiton pyrkimykset. Olen sen verran perehtynyt Suomen puolustustilanteeseen, että uskon meillä olevan erinomaisen toimintakykyinen armeija. Aseistus on kohtuullisen uutta ja koulutus sekä osaaminen ensiluokkaista. Lisäksi puolustustahto on korkein mahdollinen, kun puolustetaan omaa isänmaata. Siksi en mitenkään haikaile Naton perään, koska siihen liittyessä me menettäisimme omat puolustusvoimamme. 

Päästäkseen Natoon pitää maksaa sen verran suuria summia, että onko Suomella siihen varaa? Keskustelu Natoon liittymisestä on tällä hetkellä mielestäni turhaa, koska emme edes tiedä, otetaanko meitä jäseneksi ja mitä se maksaa. Tällä hetkellä se on myös turha ärsyke Putinille, koska koko sotatilanne on lähtöisin Ukrainan natohaaveista. 

Tärkein kohde Putinille onkin Nato ja sitä kautta USA ja Ukraina on vain askel sinne päin. Oletettavasti Putin pakottaa Ukrainalle venäläismielisen hallinnon ja siihen loppuu natopyrkimykset. Ihmettelen myös, miten Ukrainan puolustus on organisoitu. Miten Venäjä pääsi näin helposti ylittämään rajan ja pommittamaan Kiovankin lähistöä. Missä Ukrainan ilmapuolustus on? Miksi he jakavat aseita koko kansalle? Mitä virkaa on aseella, ellei sitä osaa käyttää ja ole sen kanssa oikeassa kohdassa. Eihän siinä tule kuin vahinkoa, jos kuka tahansa alkaa hosumaan kovat piipussa. Minulle on herännyt monia mielenkiintoisia kysymyksiä ja jatkan tilanteen seuraamista.