Rakkaan Jösse-kissan eutanasiasta on nyt kulunut puolitoista kuukautta ja suru menetyksestä on läsnä koko ajan. Viimeiset vuotensa Jösse vietti pääasiassa keittiössä nukkumapaikalla, josta pääsi nopeasti jääkaapille ja nyt keittiö huutaa tyhjyyttään.
Jösse oli suuri persoona
Jokainen kissa on oma persoonansa, mutta jotkut ovat ylitse muiden. Jösse oli meidän kissaperheen erityisin jäsen. Se ei ollut porukan pomo, niin kuin Valtsu, vaan muuten näkyvä kissa. Jösse oli eniten minun kissani ja siksi koen menetyksen vielä suurempana.
Olen ennenkin kertonut, että muut kissat ovat selvästi mieheeni kiintyneitä ja varsinkin Jössen veli Valtsu on elänyt aina symbioosissa mieheni kanssa. Jostain syystä nuoremmat kissat Vinski, Allu ja Vote eivät ole sellaisia sylikissoja, kuin Jösse ja Valtsu.
Aina, kun hetkeksikin istuin, Jösse pomppasi syliini eli istuin kuusitoista vuotta Jösse sylissä ja nyt syli on tyhjä. Jössestä tuli meille siksikin niin rakas, että se oli niin pelokas ja ongelmallinen aluksi. Jouduimme muuttamaan omaa liikkumistapaammekin ja puheääntä, jottei Jösse pelästynyt. Kaikki piti tehdä hitaasti ja rauhallisesti ilman ylimääräisiä ääniä, ettei Jösse pelästynyt ja sännännyt sängyn alle kyhjöttämään.
Meille tullessaan Jösse päätti elää vain sängyn alla, eikä liikkunut kuin öisin veljensä Valtsun kanssa. Valtsu taas oli ihan helppo ja tosi rohkea ja utelias ja se sähläsi mieheni mukana ilman mitään ongelmia. Aluksi minä makoilin illat lattialla sängyn vieressä ja juttelin Jösselle, joka oli piilossa viimeisessä peränurkassa. Monen viikon jälkeen se antoi koskea itseensä ja lopulta sain sitä jo silittääkin. Vihdoin, kun sain sen syliini, Jösse makasi olkapäälläni ja piilotteli hiusteni seassa ja sieltä arvioi uutta kotiaan.
Ruoka oli Jössen tärkeä harrastus
Lapsuuden nälkiintyminen oli Jössen trauma monet vuodet. Meille tullessaan se murisi ja sähisi Valtsulle ja Hertalle aina syödessään. Huomasimme myös, että Jösse teki ruokajemmoja kuin koira eli se piilotti ruuanpaloja minun kenkiini ja mattojen alle.
Puolessa vuodessa pahin murina syödessä alkoi helpottamaan ja Jösse alkoi pikkuhiljaa luottamaan, että ruokaa riitti. Hauskin tapa Jössellä oli anoppini kanssa, koska jostain syystä Jösse päätti, että juuri anoppi syö hänen ruuat. Aina, kun appivanhempani tulivat kylään kahville tai syömään, Jösse parkkeerasi anoppini viereen ja sen pää liikkui samassa tahdissa kuin lusikka. Välillä ihan hävetti tämä kyttääminen.
Meille oli suuri ilon aihe, että viimeiset kymmenen vuotta Jösse oli reipas ja rohkea. Kaikki vieraat hän tervehti ja oli itsevarmasti kotonaan. Samoin ruokaan suhtautuminen normalisoitui. Hiukan pelkäsimme, miten Jösse reagoi, kun Vote ja Allu olivat aluksi ihan törkeän ahneita. Ne tulivat pentueesta, jossa oli viisi poikakissaa ja olivat tottuneet pitämään puolensa. Ruokakupilla ne kävelivät täysin Jössen ja Valtsun ylitse ja vahdimme ruokailua, kun pelkäsimme Jössen reaktiota.
Jösse väistyi ruokakupilta ja antoi Allun ja Voten rohmuta rauhassa. Ilmeisesti Jösse ymmärsi, ettei ruoka lopu ja siirtyi rennosti syrjään, eikä hermostunut pikkupoikien ahneudesta. Jösse ja Valtsu odottivat rauhassa vuoroaan, eikä mitään riitaa tullut. Muutamassa kuukaudessa Allu ja Votekin rauhoittuivat ja hoksasivat, että ruokaa kyllä riittää kaikille ja sitä tulee lisää, jos joku loppuu.
Moni asiakkaani kysyy, miten muut kissat ovat ottaneet Jössen poistumisen. Valtsusta on tullut selvästi levoton ja se kulkee huoneesta huoneeseen ihan kuin jotain etsien. Siitä on myös tullut äkäinen vanha herra, joka saattaa läpsäistä pikkupoikia ihan ilman syytä. Onneksi pikkupojat vetäytyy heti taaksepäin, jos Valtsu niitä läppäisee, eikä tule tappelua. Ihmeen hienosti nuoremmat antavat Valtsun äkäillä ja onneksi Valtsunkin reaktio jää vain yhteen pikkuläpsäykseen.
Tiedän, että omaan suruuni auttaa aika. Toinen sydäntä kaihertava asia on, että Valtsukin on sairas ja senkin menettäminen on vain ajan kysymys. Miehelleni se on kova paikka, koska Valtsu on kuusitoista vuotta osallistunut kaikkeen, mitä mieheni tekee. Nykyisin huomaan, että heillä on entistä enemmän yhteisiä juttelu- ja pusutushetkiä kahdestaan.
Ihanat muistot. Miten rikasta elämää ihminen saakaan viettää kissojen kanssa kissan päivillä. Kaipaus on sitten suuri.
VastaaPoistaLeena
Voi Jösse ❤️. Tyhjä syli on pahinta ikinä. Ja sitten tuo mitä miehesi kokee nyt, yrittää ottaa viimeiset parhaat hetket talteen rakkaan Valtsun kanssa. Mulla oli kaks koiraa ja he oli meille kaikki kaikessa. Edelleen heitä päivittäin muistetaan. Vaikka nuoremman kuolemasta 6 ja vanhemman kuolemasta 8 v. Voimia teille kummallekin❤️
VastaaPoista