Näin pienessä kaupungissa kuin Hämeenlinna yrittäjät tulee helposti tutuiksi muillekin kuin asiakkailleen. Varsinkin minä joka olen tehnyt iät ja ajat kosmetologin työtä. Vuosien varrella minusta on ollut hyvin monta lehtihaastatelua ja niistäkin kaupunkilaiset tuntee minut.
Kosmetologin työ kiinnostaa
Olen jo kahdeksankymmentäluvulla todennut sen, että jos liikun kaupungilla olen aina työroolissa. Joskus tuntuu etten pääse Raatihuoneenkatua eteenpäin, kun niin monta tuttua tulee vastaan. Tämän takia Mari yleensä hoitaa meidän kaupunkiasiat, koska hän tekee sen huomattavasti nopeammin kuin minä. Jos minä lähden käymään Goodmanissa ostamassa kirjakaupasta, vaikka klemmareita voi viipyä reissussa tunnin, kun pysähdyn niin usein juttelemaan. Tästä syystä vietänkin lomani lähes aina matkoilla ettei minun tarvitse lomaillessani tehdä asiakaspalvelua. Tottakai se on kivaa, kun omat asiakkaat ja muut tutut pysähtyy juttelemaan, mutta sitä ihmettelen miten usein ventovieraat pysäyttävät minut kysyäkseen ihonhoitoneuvoja. Yleensä heillä on tapana työtää kasvonsa ihan lähelle minun naamaani ja säihkähdän tätä joka kerta. Se tuntuu aika erikoiselta, kun kaikessa rauhassa esimerkiksi kirjakaupassa selailee kirjoja ja yhtä äkkiä joku työntää kasvonsa nenän eteeni. En oikein tiedä haluaako ihmiset jonkun ilmaisen ihoanalyysin vai mikä tarkoitus heillä on, koska en muista tapahtuman jatkuneen kasvohoitoon asti. Varmaan tämä on monen muunkin ammattikunnan vitsaus ja ainakin lääkäreiltä pyydetään usein terveystarkastusta vapaa-ajallakin.
Asiakaspalvelussa hoidetaan oma työ
Eniten minua ärsyttää, kun hoidan jotain omaa asiaani ja kesken kaiken minulta kysytään paljonko kasvohoito maksaa. Minusta se on äärimmäisen suuri virhe, että livetään omasta asiakaspalvelijan roolista ja heittäydytään itse asiakkaaksi. Tuntui todella pahalta joskus vuosikymmeniä sitten eräällä lääkäriasemalla, kun hoitaja alkoi kyselemään neuvoja. Olin menossa päivystävälle lääkärille, kun suorastaan luulin saaneeni aivoinfarktin niin kova päänsärky minulla oli. Se selvisi vaan poskiontelotulehduksen aiheuttamaksi, mutta olin aivan reporankana. Siinä tilanteessa, kun vastaanoton hoitaja tuli odotustilaan tivaaman eri hoitojen hintoja meinasin kyllä räjähtää. Teki mieli tiuskaista, että anna minun edes kuolla rauhassa. Näistä tapahtumista olen sen oppinut etten koskaan rasita asiakkaitani kyselemällä tietoja heidän työstään. Eräälle Marin sijaiselle se oli hyvin hankala ymmärtää, mutta onneksi hoksasin sen selittää hänelle tarpeeksi ajoissa. Tämä kosmetologityttö ei millään meinannut muistaa, että asiakkaan tarpeet menee työaikana aina omien tarpeiden edelle. Tästäkin opin ettei ihmisille ole ollenkaan selvää mikä kuuluu hyvään asiakaspalveluun ja mikä ei. Varmaan olin tämä kosmetologin mielestä pilkunviilaaja, mutta toivotaan, että hän edes vanhemmiten hoksasi tarkoitukseni.
Kommentit
Lähetä kommentti