Olen muistaakseni joskus aikasemmin maininnut tämän Pamela kissan joka on meillä välillä hoidossa. Kirjoitan tästä siksi, että muut vastaavissa tilanteissa olevat lukijat voisivat saada jotain vinkkejä meidän kokemuksista.
Pamela on kaunis kissa.
Pamela on rauhallinen ja viisas kissaneiti
Tämä hoitokissasysteemi on sujunut ihan hämmästyttävän helposti ja se johtuu Pamelan hyvästä luonteesta. Silloin, kun Pamela otettiin Kissakoti Kattilasta ei meillä ollut mitään käsitystä sen luonteesta. Pamela haettiin Kattilasta noin yksitoistavuotta sitten ja se on meidän Herttaa ja poikia vuoden verran nuorempi. Jo siinä vaiheessa, kun ystävämme suunnitteli kissan hankkimista sovimme siitä, että sen voi tuoda meille hoitoon. Moni joutuu luopumaan lemmikin hankkimisesta juuri näiden hoitovaikeuksien takia. Ihmiset matkustaa ja on monia rientoja jolloin lemmikillä pitää olla hoitopaikka. Koira on ilmeisesti helpompi viedä eläinhoitolaan, mutta epäilen kissan sopeutumista sellaiseen paikkaan. Ainakaan meidän pojat eivät kestäisi mitään eläinhoitolaa ja Jösse olisi takuulla karvaton pois hakiessa, kun stressi olisi liian kova. Korostan sitä, että ennen lemmikin hankkimista pitää olla järkevä hoitosuunnitelma matkojen ajaksi eikä sitä aleta pohtimaan vasta siinä vaiheessa, kun ensimmäinen lomamatka varataan. Meillähän on aina ollut helppoa järjestää omien kissojemme hoito, koska vanhempani asuvat seinän takana ja he tuntevat meidän kissat ja Pamelan yhtä hyvin kuin mekin. Tämän takia meidän oli helppo luvata Pamelalle hoitopaikka, koska voimme ottaa sen
vastaan milloin vaan ilman etukäteissuunnitelua. Sillä ei ole merkitystä olemmeko itse kotona vai matkoilla, koska hoito pelaa aina samalla tavoin. Sitäkin pidän hyvin tärkeänä, että äitini tuntee
Pamelankin todella hyvin ja osaa seurata käyttäytymistä ja on pystyväinen arvioimaan eläinlääkärinkin tarvetta, jos sairaustilanne tulisi. Onneksi mitään sellaista ei ole tapahtunut, mutta kaikkeen pitää varautua. Nythän nämä meidän kissat ja Pamela alkavat olla senioreita ja kissoille tulee samoja sairauksia iän myötä kuin ihmisillekin. Diabetes, kilpirauhasen liikatoiminta ja sydänviat on yleisiä ja kissa voi saada päivittäisen lääkityksen tai insuliinipiikin. Minä ja äitini olemme hyvin tottuneita erilaisiin lääkityksiin, koska meillä on aina ollut useita kissoja. Edellisen kissasukupolven Mörripoika sairasti kilpirauhasen liikatoimintaa ja annoin sille vuosikausia pillerin aamulla ja illalla. Kissan hoitopaikkaa järjesteltäessä pitää huomioida myös nämä vanhuuden vaivat, koska 10-15-vuotta kuluu nopeasti ja iäkkään kissan hoito on vaativampaa kuin nuoren. Tosin Pamelassa ei näy mitään vanhenemisen merkkejä vielä, mutta meidän pojat alkaa olla jo vähän pappamaisia.
Yleensä kissojen on vaikea sopeutua toisiinsa
Aikoinaan, kun Pamelan hoidosta sovittiin olimme varautuneet siihen, että meidän kissat eivät hyväksy Pamelaa. Silloin olisi pitänyt Pamelalle antaa oma huone johon meidän kissat eivät pääsisi ja hoito olisi paljon monimutkaisempaa. Tiesin kokeneena kissaihmisenä, että on oletettavaa jatkuva tappelu ja kärhämä kissojen välillä. Ihmetyksemme on ollut suuri, kun kaikki ovat sopeutuneet toisiinsa niin hyvin. Mielestäni tässä on ollut ratkaisevana tekijänä Pamelan luonne. Se ei ole yhtään pelokas eikä arastele ketään, mutta ei myöskään haasta riitaa. Pamelasta näkee, että sillä on
tasapainoinen ja hyvä kotielämä ja se on oppinut luottamaan ihmiseen. Toinen syy tähän sopeutumiseen on se, että Pamela on yleensä meillä useamman viikon kerralla ja kissat ehtivät tottua toisiinsa kunnolla. Yleensä Pamela on ollut kerran vuodessa muutaman viikon ja sekin on hämmästyttävää miten hyvin kissat muistaa vuoden takaiset asiat. Parina ensimmäisenä hoitokertana meni useampi päivä sihistessä ja muristessa ja toistensa kyttäilyssä. Onneksi kaikki jäi aina uhoamisen asteelle eikä kunnon tappelua tullut, koska siinä olisi voinut käydä tosi pahasti. Vuosi vuodelta tuo sihinän määrä väheni ja lyheni ja viimeisinä vuosina sitä ei olle ollut enää ollenkaan. Nyt Pamela oli meillä maaliskuun hoidossa ja edellinen kerta oli vuosi sitten. Nykyisin Pamela tulee kuin kotiinsa ja käy heti tarkistamassa vakio nukkumispaikat. Ihmettelen aina sitä miten hyvin se aina muistaa mitä missäkin on. Sekin on hassua, että Pamelan poissa ollessa kukaan meidän kissoista ei mene nukkumaan näihin Pamelan paikkoihin. Aina, kun Pamela meiltä lähtee tulee haikea olo, kun yksi talon väestä puuttuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti