Kevään aikana olen käynyt lukuisia keskusteluja asiakkaiden kanssa vanhusten hoidosta. Moni asiakkaani hoitaa iäkästä puolisoaan kotona, tai auttaa vanhoja vanhempiaan selviämään arjesta. Yleensä suurimmat hankaluudet johtuu muistisairauksista.
Vanhus hoitaa toista vanhusta
Tunnen suurta myötätuntoa ja huoltakin näitä asiakkaitani kohtaan jotka ovat omaishoitajia, vaikka itsekin ovat jo kahdeksankymppiä ylittäneet. Olen nämä asiakkaat tuntenut kymmeniä vuosia ja tiedän heillä itselläänkin olevan sairauksia ja erilaisia kremppoja. Se on järkyttävä tilanne, että siinä vaiheessa, kun pitäisi viettää rauhallista vanhuutta joutuukin työhön 24/7. Joidenkin kohdalla suuri rasitus näkyy laihtumisena. Yleensä on niin ettei tuo fyysinen työ niinkään rasita vaan muistisairaan persoonallisuuden muutokset. Hoidettava ei enää olekaan se mukava ihminen jonka kanssa aikanaan perustettiin perhe vaan sairaus voi tehdä väkivaltaiseksi, ilkeäksi ja monella tavalla arvaamattomaksi. Nyt vasta, kun näen tilanteen omien vanhempieni kohdalla ymmärrän miten rankasta elämänvaiheesta on kysymys. Tosin äitini ei ole enää omaishoitaja, kun vanhuspalveluissa katsotiin, että isäni tulee hyvin toimeen itsekseenkin. Ainoa hankaluus vaan on ettei isääni voi jättää yksin kolmea tuntia pidemmäksi aikaa, koska hän unohtaa syödä ja ottaa lääkkeensä ja insuliinit. Äitini totesikin, että kunnalle on ihan kannattavaa poistaa hänen omaishoitajuutensa, koska hän takuulla tekee saman työn ilman korvaustakin.
Muistisairaus tekee ihmisestä hankalan
Muistisairauksia on monia ja eri ihmisillä ne vaikuttavat eri tavalla. Muistan jo 80-luvulla miten järkyttynyt olin, kun joku iäkäs asiakas saattoi soittaa ja haukkua minut ihan lättänäksi kiroillen ja nimitellen. Silloin ei demetiasta vielä puhuttu yleisesti ja minullekin selvisi vasta paljon myöhemmin, että kyse oli sairaasta vanhuksesta eikä minun huonosta työstäni. Tietenkään kaikki ei muutu negatiisesti, vaan minullakin käy muutamia vakioasiakkaita jotka ovat itse demetikkoja ja ovat oikein mukavia iloisia ihmisiä. Se on myös hienoa, että omaiset tuovat heidät kasvohoitoon, kun he ovat palveluitani käyttäneet kymmeniä vuosia. Demetikoilla ja omaishoitajilla on aika vähän mitään iloja joten kasvohoidon merkitys on heille todella suuri. Koskaan ei pidä ajatella, että kuormittaisi minua liikaa omilla asioillaan. Se ei todellakaan ole niin vaan itselleni on ilo pohtia ja keskustella elämän menosta. Olen myös saanut asiakkailta lukuisia hyviä neuvoja ja tietoa erilaisista vanhusten palveluista. Minulla on myös vaitiolovelvollisuus joten sitä ei pidä pelätä, että laulaisin kaikki tietoni keskellä kaupunkia. Joskus asiakas pahoittelee, että käyttää minua terapeuttinaan, mutta sellaiset ajatukset saa unohtaa. Osaan kyllä vaihtaa puheenaihetta enkä yrittäkään olla mikään terapeutti vaan kuuntelija ihmiselle jolla on tarve keskustella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti