Kuuntelin radiokuunnelman Svetlana Aleksandrowan kirjasta Tsernobylistä nousee rukous. Olin joskus yrittänyt lukea sitä kirjana, mutta koin sen liian raskaaksi. Kuunnelma olikin nopeampi tapa kuin äänikirja päästä selville mistä kirja kertoo.
Tsernobylin ydinonnettomuus
Kaikki yli nelikymppiset muistaa tuon kevään 1986, kun Tsernobylin ydinonnettomuus tapahtui 26.4. Olen hyvin kiinnostunut entisestä Neuvostoliitosta ja ihmisten sopeutumisesta täydelliseen diktatuuriin. Tsernobyl oli viimeisiä suurtuhoja joihin vaikutti Neuvostoliiton välinpitämättömyys ihmishenkeä kohtaan. Voisi jopa olla, että koko onnettomuus olisi vältetty, jos Neuvostoliitossa olisi toimittu ihmishenkeä arvostaen. Tuon kirjan Tsernobylistä nousee rukous kertoja oli 23-vuotias nainen joka oli juuri mennyt naimisiin palomiehen kanssa ja odotti ensimmäistä lastaan. Svetlana Aleksandrowna haastattelee yleensä kirjojaan varten 400-600 ihmistä ja tutkii aiheen perusteellisesti. Tsernobylin räjähdys johtui siitä, että siellä tehtiin koetta jota ei olisi pitänyt edes yrittää sen tyyppisessä laitoksessa. Kokeen takia kaikki varajärjestelmät ja turvatekniikka oli sammutettu. Ilmeisesti ensin ei kukaan edes käsittänyt miten vakava tilanne oli. Kuunnelmassa kuvattu palomies luuli lähtevänsä sammuttamaan tavallista tulipaloa eikä heillä ollut mitään suojavaatetusta. Nämä palomiehet ja voimalan työntekijät saivatkin suurimmat säteilymäärät. Onnettomuudesta ei ensin ilmoitettu kenellekään ja ihmiset jatkoivat normaalia elämäänsä ydinreaktorin läheisyydessä. Vasta 36-tuntia räjähdyksen jälkeen asiasta ilmoitettiin Tsernobylin asukkaille, mutta mitään turvaohjeita ei annettu. Kaupungissa oli myös varasto joditabletteja varten ja ne olisivat riittäneet kaikille, mutta jostain syystä niitä ei jaettu. Olisi auttanut myös paljon, jos ihmiset olisivat pysytelleet sisätiloissa ikkunat suljettuina. Tiedotuksesta vastaava virkamies puolustautui sillä ettei halunut häiritä Vapun juhlintaa. Vasta 4-5 päivän kuluttua Tsernopylistä evakuoitiin noin 200,000 asukasta, mutta saman verran sotilaita ja muita työläisiä pakotettiin tekemään ydinreaktorin puhdistusta.
Svetlana Aleksandrowna on Nobel kirjailija
Kirjailija Svetlana Aleksandrowna sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 2015, mutta nuoruudessaan Neuvostoliitossa hän koki kaiken sen painostuksen mitä totuuden puhuja sai siellä tuntea. Tuon kirjan sankarina ollut nuori nainen menetti miehensä ja lapsensa Tsernobyl onnettomuuden takia. Nämä evakuoidut asukkaat pyrittiin sijoittamaan uusiin kaupunkeihin ja heille maksettiin korvauksia menetyksistä. Neuvostoliiton kaaduttua heitä ei enää juuri muisteta ja länsimaat pitää heitä koekaniineina ja tutkimuskohteina. Aika karmiva oli kuvaus miten tuo palomies kuoli parissa viikossa säteilyvaurioihin. Iho irtosi levyinä, lihakset sulivat pois ja ihminen oli yhtä kokonaista tulehtunutta haavaa. Lähes kaikki töihin komennetut palomiehet kuolivat muutamassa viikossa. Syy tähän kaikkeen oli yleinen välinpitämättömyys kaikesta ja ihmisen tai yksilön väheksyminen. Tsernobyl avattiin 1977 eli se ei ollut mitenkään vanhentunut laitos. Kuitenkin jo asennusvaiheessa tiedettiin ettei tämä ydinreaktorimalli täyttänyt länsimaissa olevia standardeja ja sitä ei olisi ikinä asennettu länsimaihin. Sen lisäksi joka ainoa vaihe tehtiin vähän sinne päin. Jo suunnitteluvaihe petti, käyttötapojen turvallisuutta ei valvottu ja kaikki turvatoimenpiteet laiminlyötiin. Siksi kenellekään ei löytynyt suojavaatetusta ja hengityssuojaksi kiedottiin sideharsoa suun ja nenän ympärille. Nykyisin väitetään ettei Tsernobyl lisännyt mitenkään syöpäkuolleisuutta eikä alueella olleiden sairastaminen lisääntynyt. Kuitenkin tuossa kirjassa Aleksadrova kertoi kilpirauhassyöpää sairastavista lapsista ja epämääräisistä kivuista ja sairauksista kärsivistä ihmisistä.
Kommentit
Lähetä kommentti