Olen luullut olevani jo niin karaistunut sodan pahuudesta ja ihmisten julmuudesta ettei mikään enää järkytä minua. Nyt kuitenkin järkytyin, kun luin tutkimuksen toisen maailmansodan aikaisesta tanskalaisten operaatiosta nimeltään Valkoiset bussit.
Tanskalaiset keskitysleirivankeina
Syksyllä 1944 oli kaikille jo selvää, että Saksa tulee häviämään sodan. Kuitenkin Hitlerin vaatimuksesta saksalaiset taistelivat jokaisesta maapalasta ja koko Itä-ja Keski-Eurooppa oli kaaoksessa. Tanska oli myös yhtä tiukasti saksalaisten miehittäjien armoilla kuin ennenkin. Tanskan omat virkamiehet ja älymystön jäsenet pohtivat kiivaasti mitä tapahtuu niille tanskalaisille jotka ovat Saksan keskitysleireillä ja vankiloissa. Pohjoismaista Tanskasta ja Norjasta oli vangittu paljon ihmisiä jotka kuljetettiin Saksan keskitysleireihin. Näissä maissa oli vahva vastarintaliike ja sen kiinni jääneet jäsenet joko teloitettiin tai vangittiin. Samoin kaikki valta-asemassa olleet ihmiset kuten poliisit vietiin keskitysleireihin. Onneksi Tanska ehti pelastaa omat 7000 juutalaista ennen kuin saksalaiset alkoivat heitä vaatia ja heidät kuljetettiin meriteitse Ruotsiin. Nyt pohjoismaalaiset pelkäsivät, että Hitler voisi tapattaa kaikki keskitysleirivangit, kun liittoutuneet lähestyy. Vangit olivat myös nälkiintyneitä ja sairaita eivätkä kestäisi taistelutilannetta saksalaisten ja liittoutuneiden keskellä. Tanskalaiset olivat hyvin selvillä missä heidän maamiehiään oli ja heille oli toimitettu sodan aikana paketteja joissa oli lääkkeitä ja ruokaa. Tanska päätti kääntyä Ruotsin Punaisen Ristin johtajan Folke Bernadotten puoleen ja pyytää häneltä apua.
Yhteistyötä Himlerin kanssa
Ruotsi oli puolueeton maa ja Folke Bernadottella joka oli kuninkaan lähisukulainen omasi hyvät yhteydet saksalaisiin. Tehtiin suunnitelma pelastusretkikunnasta joka hakisi Punaisen Ristin nimissä pohjoismaalaiset vangit kotiin ja samalla Saksassa naimisissa olleet ruotsalaisnaiset kuljetettiin Ruotsiin ja heitä oli noin 1500. Nimitys operaatio Valkoiset bussit tuli retkikunnan busseista jotka maalattiin valkoisiksi ja niihin tehtiin isot punaiset ristit myös kattoon. Bussit joutuivat operoimaan alueella jota liittoutuneet pommittivat jatkuvasti eivätkä he juurikaan pystyneet busseja välttämään. Folke Bernadotte neuvotteli suoraan Himlerin kanssa joka vastasi kaikista keskitysleireistä ja hyvänä apuna neuvotteluissa oli suomalainen Felix Kersten joka oli Himlerin henkilääkärin ominaisuudessa, vaikka oli hieroja. Himler antoi lopuksi luvan vankien siirtoon ensin Neuengammen keskitysleirille Saksan ja Tanskan rajalla ja siitä lopulta Tanskaan. Joka toisessa bussissa oli SS-mies vahtimassa, että pelastajat toimivat Himlerin käskyn mukaisesti ja tästä ei kerrottu Hitlerille mitään. Ehkä Himler yritti turvata selustaansa, kun liittoutuneiden voitto oli selvä asia. Retkikunnat tekivät kymmeniä matkoja halki pommitetun Saksan pelastaakseen noin 15.000 vankia. Busseja oli satoja ja ne ajoita parinkymmenen auton ryhmissä. Suurin osa busseista oli tehty maakuupaikoiksi, koska vangit olivat hyvin huonossa kunnossa ja muutamat kuolivat jo kuljetuksen aikana. Viimeiset kuljetukset tehtiin huhtikuun lopulla, kun aselepo tehtiin 8.5.1945. Eniten minua järkytti se, että saksalaiset jatkoivat tappamista ihan viime hetkiin asti. Olisi luullut, että siinä vaiheessa, kun heidän häviö oli selvä he olisivat alkaneet peittämään tekojaan. Kuitenkin koko ajan keskitysleirivankeja kuljetetiin jalkaisin ja junilla Saksan sisämaahan päin kauaksi liittoutuneiden armeijasta. Moni muutenkin puolikuollut vanki nääntyi näihin matkoihin. Ahdistavaa oli myös, että bussien henkilökunta joutui valitsemaan ketä he ottivat, vaikka kaikki olisivat tarvinneet apua. Mikä pettymys on ollut niillä vankeilla jotka huokasivat helpotuksesta nähdessään Punaisen ristin autot ja tajutessaan ettei itse pääsisikään kyytiin. Tämä viimeinen vaihe keskitysleirien toiminnassa oli raadollisin, koska kuoleman tehtaat kävi täydellä teholla sodan viimeiseen päivään asti. Eikö kukaan edes häviön häämöttäessä ymmärtänyt rikoksensa määrää.
Maailmansodat ovat kyllä olleet karseita - on ihme, että Eurooppa on noussut raunioista ja kaaoksesta yhtään mihinkään.
VastaaPoistaOlen katsonut keskiviikkoisin Das Boot - U-612 -sarjaa ykköseltä. Se on kokonaan Areenassa, ja taidan katsoa sen loppuun yhdeltä istumalta.
Sarjan taphtumat sijoittuvat La Rochelleen Ranskassa. Juoni on niin jännittävä, ja se kutoo saksalaismiehittäjän, ranskalaisten ja vastarintaliikkeen suhteet puhuttelevaksi sodanvastaiseklsi kudelmaksi.
Ehkä oletkin sitä katsonut, mutta laitoin muutaman sanan mainokseksi kuitenkin, ehkä jollekin muulle.
Leena
Das Boot-U-612 on oikein hyvä sodan kuvaus ja myös vastarintaliikkeen tarinaa. Katsoin sen keväällä lähes yhdellä istumisella, kun en malttanut jättää kesken.
PoistaSarja oli siitä hyvä ettei väkivallalla mässäilty joten uskoisin, että herkätkin ihmiset voisivat sitä katsoa. Tällaiset hyvät sarjat ovat meidän kissojen mieleen. Niistä on oikein mukavaa, kun me kökötetään tuntikaupalla sohvalla ja ne saa nukkua rauhassa sylissä. Tosin välillä olen ihan puuduksissa ja kuumissani, kun kissat eivät suostu siirtymään yhtään.
Inkeri
Arvasinkin, että olit sen jo löytänyt.
PoistaSain sen loppuun liki yhdellä istumalla ja olen pyörällä päästäni; niin hyvä se oli. Herätti suuresti ajatuksia. Minua ei mikään saisi sukellusveneeseen ja välillä jouduin keskeyttäömään, kun tuli niin kova ahtaan paikan kammo. Saksallahan oli sukellusveneitä noin 1 200 ja about 700 menetetiin.
Kakkoskausi on tulossa, googlettelin. Mutta sitä saa tässä pari vuotta odotella.
Leena
Koin tuota samaa ahtaanpaikan kammoa katsellessani tätä sarjaa. Olisi ihan kamalaa, jos sellaiseen joutuisi töihin. Miten ihmeessä nämä nuoret pojat kestivät jatkuvan pelon henkensä menettämisestä. Sukellusveneessä, kun moottorit menee tilttiin niin mitään ei voi tehdä kuin odotella kuolemaa. Järkyttävää.
PoistaSuomellakin oli sodan aikana viisi sukellusvenettä Vetehinen, Saukko, Iku-Turso, Vesihiisi ja Vesikko. Tuo Vesikko on entisöity täysin pari vuotta sitten ja se on ollut jo kahtena kesänä suosituin sotahistoriakohde Suomessa. Vesikko on Suomen linnassa ja neljä muuta on romutettu. Pariisin rauhansopimuksessa 1947 Suomelta kiellettiin sukellusveneiden käyttö sotilaallisiin tarkoituksiin.
Toinen hyvä sarja tämän Das Bootin lisäksi on Charite sairaalasarja joka kuvaa saksalaisten sairaalan henkilökuntaa ja heidän ongelmiaan, kun sota kääntyykin tappioksi. Siinä tulee ilmi miten Saksassa suhtauduttiin homoseksuaalisuuteen ja myös kehitysvammaisten eutanasia ohjelma.
Inkeri
En ymmärrä miksi haluat leikkiä jotain sotatieteilijää. Ymmärtääkseni et ole käynyt armeijaa ja tuskinpa kuntosi kestää sotapelejä. Mitenkähän paljon menetät asiakkaita, kun mainostat rentouttavia hoitoja ja samalla hehkutat sotaa. Suurin osa jutuistasi on keksittyjä ja tuskin tuollaistakaan kirjoittamaasi operaatiota edes on ollut.
VastaaPoistaIhmettelen yleensäkin mikä naisia vaivaa, kun pitää harrastaa jotain miehistä lajia niin kuin nyrkkeilyä ja jääkiekkoa.
Kenenkään ei pidä ihannoida sotaa!!
http://www.minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=1302
PoistaVoi kauhistus! Nyt minä paljastuin. Kaikki asiakkaat ja lukijat luulee minua ammattisotilaaksi nähdessään pitkän huiskean lihaksikkaan vartaloni ja maastopukutyylini.
PoistaEnsin mietin, että viitsinkö tätä kommenttia edes julkaista, mutta haluan, että tässä blogissa on mielipiteiden vapaus. Tulen aina pitämään yllä näitä sotaan liittyviä asioita. Se on minun tapani tehdä työtä rauhan puolesta ja olen oikein harkitusti tehnyt näitä kirjoituksiani muistuttamaan, että sota on pahin katastrofi mikä voi ihmiskuntaa kohdata. Silloin, kun ihmiset alkaa unohtamaan edellisen sodan kauheudet alkaa syntymään tilaa uudelle sodalle. Itseäni on jo pitkään huolestuttanut miten paljom netistä löytyy suomenkielisiäkin yhteisöjä jota kieltävät holokaustin olemassa olon. Nyt uudessa eduskunnassa on viisi ihmistä jotka kuuluvat Suomen Sisuun joka julkaisee Sarastus verkkolehteä. Lehden jutut ovat hyvin naisvastaisia ja ne ylläpitää tätä kummallista vääristymää ettei keskitysleireillä kuollut ketään.
Inkeri