Nyt, kun aloin enemmän paneutumaan Hämeenlinnan Seudun Yrittäjänaisten menneisyyteen nousi mieleeni pitkäaikainen pohdinnan aihe. Olen jo vuosikymmenet toivonut, että joku tekisi tutkimusta siitä miten paljon lotat vaikuttivat Yrittäjänaisten Keskusliiton perustamiseen vuonna 1947.
Vaaran vuodet
Olen aina ihmetellyt miksi Yrittäjänaisten Keskusliitto nykyisin Suomen Yrittäjänaiset perustettiin niin vaikeana ajankohtana. Järjestö perustettiin 1947, kun Neuvostoliiton Valvontakomisio oli vielä Suomessa. Sodan jälkeisinä vuosina 1944-1949 Suomessa pelättiin Neuvostoliiton miehitystä tai suomalaisten kommunistien vallankaappausta ja siksi ajankohtaa kutsuttiin vaaran vuosiksi. Pariin otteeseen Suomen armeija oli täydessä valmiudessa rauhoittamaan tilannetta. Mikäli jompi kumpi näistä peloista olisi toteutunut yrittäjyys olisi loppunut siihen, koska se ei kuulunut kommunistiseen aatteeseen. Yleensä vaikeissa tilanteissa naiset säilyttävät yhteiskunnan menneitä toimintatapoja. Esimerkiksi Venäjällä ortodoksiuskonto nousi heti esiin, kun Neuvostoliitto hajosi. Uskonnollisuus ei ollutkaan kuollut vaan naiset pitivät sitä yllä perheen sisällä. Nyt pelätään, että ääri-islamistisen Isisin kaaduttua aate elää, koska naiset ja äidit opettavat sitä lapsille. Olisiko ollut yksi keskusliiton perustamisajatus siinä, että jos Suomi pakotetaan luopumaan markkinataloudesta ja yksityisyrittäjyydestä se jäisi kuitenkin elämään naisten mukana. Toinen tutkimisen arvoinen asia on se, että miten paljon perustajajäsenissä oli entisiä lottia. Lotilla oli jo yritystoiminta hallussa ja osaamista ja halua pitää yhdistystoimintaa yllä. Rauhan tultua 1944 syksyllä Valvontakomisio määräsi Lotta Svärd järjestön lopetettavaksi ja yli 220.000 naista jäi ilman omaa yhdistystä. Lotat olivat oppineet toimimaan yhdessä vaikeina sodan vuosina ja nyt he jäivät tyhjän päälle. Loogista olisi, jos he olisivat perustaneet uuden yhdistyksen, mutta eri nimellä.
Lotat olivat myös yrittäjiä
Todella moni yritystoiminta on saanut alkunsa Lotta yhdistyksen toiminnasta. Lotat leipoivat kaiken leivän mitä Suomen armeija tarvitsi ja leipomoita oli sadoittain. Rauhan tultua oli selvää, että joku lotista jäi pitämään leipomoa yrittäjänä sopeutti sen normaaliin elämään. Muonituslottia oli noin 70.000 joista yli puolet oli koulutettuja ja he vastasivat ruokahuollosta työmailla ja osassa sotatoimialuetta. Lotilla oli sotatoimialueella 358 kanttiinia ja ympäri Suomea yli 220 muuta yritystä. Nuo yritykset olivat majataloja, kahviloita, ravintoloita, kukkakauppoja ja kampaamoita ja nämä kaikki jäi toimimaan sodan jälkeenkin. Sodan jälkeen Lottien työmaaruokalat irroitettiin järjestöstä ja perustettiin Työmaahuolto oy ja muutaman vuoden päästä siitä erityi osa valtion ravitsemuskeskukseksi. Vuonna 1978 Työmaahuolto myytiin Fazerille ja ruokalat muuttui Amica nimisiksi. Me siis syömme edelleen Lottien alkuun laittamissa ruokapaikoissa. Pidän ihan loogisena, että nuo naisyrittäjät jotka olivat lottina pitäneet yhtä ja tunsivat toisensa hyvin halusivat jatkaa verkostoaan ja perustivat yrittäjänaisyhdistyksiä. Minulle on mysteeri miksi tehdaspaikkakunnilla Valkeakoskella, Riihimäellä ja Forssassa perustettiin yrittäjänaiset heti 1947, mutta ei meillä Hämeenlinnassa. Olisi ollut ymmärrettävää, jos asia olisi mennyt päinvastoin. Vasemmistolaiset tehdaskaupungit olisivat voineet olla nihkeitä naisyrittäjyydelle, mutta nihkeä olikin vanha sivistynyt koulukaupunki Hämeenlinna. Siksi mielestäni kannattaisi tutkia millaisia naisia aloitti noiden paikkakuntien yrittäjänaisyhdistyksiä ja oliko niin ettei Hämeenlinnassa vaikuttaneet lotat olleet yrittäjähenkisiä. Yrittäjyyttähän ei välttämättä pidetty hienolle naiselle sopivana elinkeinona tai pitkälle koulutetut naiset rivät yrittäjiksi lähteneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti