Orjatyöllä tekoripsiä

Olen pohjattoman tiedonhaluinen ja imen itseeni asioita laidasta laitaan. Moni tuttu ja ystävänikin ihmettelee, mitä minä siitä hyödyn. Mielestäni ei kaikesta tekemisestä tarvitse olla konkreettista hyötyä, vaan minulle riittää se mielihyvä, mitä harrastuksestani saan.

Pohjois-Korean vankileirit

Minulle on ollut suuri ilo, kun olen voinut viime aikoina lisätä harrastukseeni käytettyä aikaa äänikirjojen avulla. Äänikirjat eivät mielestäni voita lukukokemusta, mutta voin kuunnella niitä työmatkalla, siivotessani tai hoitolassa tehdessäni verkkokauppapaketteja. 

Viimeisen vuoden aikana olen lukenut tai kuunnellut useampia kirjoja Pohjois-Koreasta ja nyt luen toimittaja Anna Fifieldin kirjaa Loistava toveri. Ansioitunut toimittaja Anna Fifield on kerännyt vuosikausia tietoa Pohjois-Koreasta ja heidän nykyisestä johtajastaan Kim Jong Unista. 

Pohjois-Korea on diktatuuri, jossa ei ole ihmisoikeuksia. Kim Jong Unia pitää palvoa ja häntä ei saa arvostella. Pienestäkin arvostelusta voi joutua vankileirille ja pahimmassa tapauksessa rangaistus ulotetaan sukuun, vanhempiin ja isovanhempiin asti. 

Ihmisoikeusjärjestöt epäilevät leireillä olevan noin 150.000-200.000 vankia, joka on suuri määrä, koska asukkaita Pohjois-Koreassa on noin 25 miljoonaa. Uskonnonvapautta ei Pohjois-Koreassa ole ja epäillään, että vankileireillä on noin 50.000 kristittyä, joita maassa on noin 200.000 yhteensä. 

Järkytyin kovasti, kun kirjassa kerrottiin, että kiinalaisten myymät tekoripset, peruukit ja ripsipidennykset on tehty Pohjois-Korean vankileireillä. Kiinasta voi tilata monenlaista tavaraa, mitä kosmetologitkin käyttävät ja tiedän monen nuoremman kosmetologin käyttävän paljonkin kiinalaisia verkkokauppoja. 

Näillä Pohjois-Korean vankileireillä vangit ovat orjien asemassa ja kidutus, nälkä ja sairaudet tappavat vankeja sadoittain. Siksi tuntuu todella pahalta, jos eurooppalaisissa hyvinvointivaltioissa käytetään näiden ihmisparkojen työtä hyväksi. 

Ripsi- ja kynsibisnes on harmaata taloutta Suomessakin

Suomessa on tehty ripsienpidennyksiä ja tekokynsiä noin kymmenisen vuotta ja aluksi vaadittiin kosmetologin koulutus, jotta tarvittavia tuotteita sai ostaa. Aika pian keksittiin ripsi- ja kynsiteknikkojen ammattikunta ja tämän nimityksen sai parin päivän kurssilla. Sitten nämä työt alkoivat valumaan harmaan talouden puolelle. 

Hintakilpailu koveni ja halpoja hintoja pystyttiin pitämään yllä, kun "unohdettiin" kirjanpito ja verojen maksu. Nykyisin arvioidaan, että yli puolet tekoripsistä ja tekokynsistä tulevasta tuotosta jää harmaan talouden piiriin. Tietysti asiakkaat ovat tyytyväisiä, jos saavat halvalla vaikka uudet tekoripset. Kuitenkin tämä voi kostautua, jos vahinkoja sattuu. Mitään vakuutuksia näillä pimeillä markkinoilla ei tunneta ja asiakas jää oman onnensa nojaan, jos jotain menee pieleen.

En ymmärrä, miten joku uskaltaa tehdä niin vaativaa ja tarkkaa työtä aivan olemattomalla koulutuksella ja kokemuksella. Nyt, kun itse teemme ripsien kestotaivutuksia, ymmärrän miten vaativaa työtä se on. Koen, että siinä kokemuksella on suuri vaikutus. Käsien ja silmien yhteistyö pitää toimia täydellisesti ja pienikin kömpelyys kostautuu heti. Asiakas ottaa todella suuren riskin mennessään tällaiseen pimeän kaupan firmaan. Nyt kun vielä kuulin, että osa materiaalista, joka tulee Kiinasta voi olla vankityöllä tehtyä, suorastaan ahdistun ripsipidennyksistä.