Kevät oli niin kiireinen, että harrastukset jäivät ihan liian vähäiselle. Rakasta kirjallisuutta en kuitenkaan ole jättänyt, vaan olen kokeillut äänikirjoja, joita voi kuunnella jotain muuta tehdessään ja autossakin.
Jännittävä tositarina
Vakooja ja petturi on Ben Macintyren kirjoittama kirja Oleg Gordijevskin uskomattomasta elämästä. Kirjan lukijana on mainio Jukka Pitkänen. Gordijevski oli kylmän sodan tunnetuin vakooja, joka toimi kaksoisagenttina. Hän oli KGB:n eversti, mutta samalla Englannin agentti ja hänen tarinansa on aivan uskomaton. Ensimmäisenä ihmettelin sitä, miten ihmisen paineensietokyky voi kestää jatkuvan varuillaanolon ja herpaantumattoman itsekontrollin. Gordijevskin venäläinen vaimokaan ei tiennyt tästä kaksoisroolista, mutta siksikin hän ilmeisesti selvisi agenttina parikymmentävuotta, koska kukaan Neuvostoliitossa ei tiennyt hänestä.
Gordijevski oli ensimmäisellä ulkomaanpestillä Berliinissä, kun muuria rakennettiin vuonna 1961. Seuraavaksi hän joutui tai pääsi Kööpenhaminaan ja siellä hän alkoi mielessään vastustamaan Neuvostoliiton autoritääristä komentoa. Prahan kevät ja Tšekkoslovakian miehitys vuonna 1968 teki hänestä toisinajattelijan ja hän suostui Englannin tiedustelupalvelun värväykseen.
Gordijevskin paljastamat tiedot ovat vaikuttaneet maailman politiikkaan merkittävän paljon ja onneksi hänen tarinansa on kerrottu. Minusta hän ansaitsee suuret kiitokset rohkeudestaan.
Gordijevski oli ensimmäisellä ulkomaanpestillä Berliinissä, kun muuria rakennettiin vuonna 1961. Seuraavaksi hän joutui tai pääsi Kööpenhaminaan ja siellä hän alkoi mielessään vastustamaan Neuvostoliiton autoritääristä komentoa. Prahan kevät ja Tšekkoslovakian miehitys vuonna 1968 teki hänestä toisinajattelijan ja hän suostui Englannin tiedustelupalvelun värväykseen.
Gordijevskin paljastamat tiedot ovat vaikuttaneet maailman politiikkaan merkittävän paljon ja onneksi hänen tarinansa on kerrottu. Minusta hän ansaitsee suuret kiitokset rohkeudestaan.
Kylmän sodan sankari
Gordijevski oli Lontoon palveluksessa jo 60-luvulta lähtien, mutta vasta 80-luvulla hän pystyi antamaan tietoja, jotka vaikuttivat maailman politiikkaan. Ehkä suurin asia, minkä hän selvitti oli se, että 80-luvun alussa Neuvostoliiton vainoharhaiset päättäjät luulivat Englannin ja USA:n yhteistä sotaharjoitusta todelliseksi hyökkäykseksi Neuvostoliittoa vastaan. Gordijevskin tietojen pohjalta länsimaat liennyttivät sotilaallista toimintaa, etteivät provosoineet Neuvostoliittoa ydinsotaan. Tätä kirjaa lukiessani vasta ymmärsin, miten lähellä ydinsotaa maailma oli 80-luvun alussa. Gordijevskin paljastamat tiedot auttoivat paljon Margaret Thatcheria ja Gorbatšovia hyvän suhteen luomisessa ja kylmä sota läheni loppuaan.
Koko ajan Gordijevski eli paljastamisuhan alla ja hänelle luotiin pakosuunnitelma, miten hän paljastuttuaan pääsisi Neuvostoliitosta pois. Oli äärimmäisen pieni mahdollisuus saada hänet Neuvostoliitosta ulos, jos hänet olisi paljastettu, mutta kaiken varalta suunnitelma tehtiin.
Sitten tuli päivä vuonna 1986, kun Gordijevski yllättäen kutsuttiin takaisin Moskovaan. Hän tiesi, että paljastumisesta seuraisi kidutus ja kuolema. Kuitenkin hän päätti luottaa hyvään onneensa, ettei olisikaan paljastunut ja lähti Moskovaan. Siellä häntä kuulusteltiin, mutta ei ehditty vangita ja hän ehti käynnistää pakosuunnitelman.
Monen karmaisevan jännittävän vaiheen jälkeen Gordijevski selvisi Suomen rajan läheisyyteen, josta hänet vietiin rajan yli auton takakonttiin piilotettuna. Suomen puolelle selvittyään kuski alkoi soittamaan kasetilta Sibeliuksen Finlandiaa ja niin Gordijevski tiesi päässeensä vapauteen. Suomalaiselle lukijalle se tuntuu juhlalliselta, mutta surullista on, ettei silloin voinut turvautua suomalaisiin, vaan oli pakko jatkaa Ruotsiin. Suomi palautti kaikki loikkarit, jotka jäivät kiinni, takaisin Neuvostoliittoon, pitääkseen yllä hyviä välejä itänaapuriin.
Tällä hetkellä Gordijevski asuu Lontoon esikaupungissa omakotitalossa yksinään ja hoitaa puutarhaansa. Talo on tiukan vartioinnin ympäröimä, koska Putinin Venäjä yrittää edelleen tappaa ja myrkyttää näitä toisinajattelijoita.
Koko ajan Gordijevski eli paljastamisuhan alla ja hänelle luotiin pakosuunnitelma, miten hän paljastuttuaan pääsisi Neuvostoliitosta pois. Oli äärimmäisen pieni mahdollisuus saada hänet Neuvostoliitosta ulos, jos hänet olisi paljastettu, mutta kaiken varalta suunnitelma tehtiin.
Sitten tuli päivä vuonna 1986, kun Gordijevski yllättäen kutsuttiin takaisin Moskovaan. Hän tiesi, että paljastumisesta seuraisi kidutus ja kuolema. Kuitenkin hän päätti luottaa hyvään onneensa, ettei olisikaan paljastunut ja lähti Moskovaan. Siellä häntä kuulusteltiin, mutta ei ehditty vangita ja hän ehti käynnistää pakosuunnitelman.
Monen karmaisevan jännittävän vaiheen jälkeen Gordijevski selvisi Suomen rajan läheisyyteen, josta hänet vietiin rajan yli auton takakonttiin piilotettuna. Suomen puolelle selvittyään kuski alkoi soittamaan kasetilta Sibeliuksen Finlandiaa ja niin Gordijevski tiesi päässeensä vapauteen. Suomalaiselle lukijalle se tuntuu juhlalliselta, mutta surullista on, ettei silloin voinut turvautua suomalaisiin, vaan oli pakko jatkaa Ruotsiin. Suomi palautti kaikki loikkarit, jotka jäivät kiinni, takaisin Neuvostoliittoon, pitääkseen yllä hyviä välejä itänaapuriin.
Tällä hetkellä Gordijevski asuu Lontoon esikaupungissa omakotitalossa yksinään ja hoitaa puutarhaansa. Talo on tiukan vartioinnin ympäröimä, koska Putinin Venäjä yrittää edelleen tappaa ja myrkyttää näitä toisinajattelijoita.
Kommentit
Lähetä kommentti