Asioiden merkityksen ymmärtää yleensä vasta, kun ne menettää ja minäkin huomaan nyt, miten tärkeä osa elämääni on taide ja kulttuuri. Koen aivotoimintani homehtuneen paikalleen, kun en päässyt koko keväänä taidenäyttelyihin, teattereihin ja museoihin.
Taidekasvatusta
Olen kotoisin hyvin vaatimattomista oloista enkä voi ylpeillä akateemisesti sivistyneellä suvulla. Kuitenkin lapsuudenkodissani kädentaidot, musiikki ja kirjat olivat aina läsnä. Pienessä maalaistalossa samassa pihapiirissä asui monta sukupolvea äitini puolelta.
Pappani oli erityisen musikaalinen ja musiikki oli hänelle suuri voimavara. Hän sanoi usein, ettei olisi kestänyt viittä vuotta etulinjan joukkosidontapaikalla ilman musiikkia. Tiedän, että hän haaveili ammattimuusikon urasta ja hänen serkkunsa Valto Laitinen elätti itsensä pianistina Pariisin Ritzissä, mikä oli meille suuri ihailun aihe.
Valitettavasti minä olen täysin epämusikaalinen ja koen itselleni paljon tärkeämmäksi kuvataiteen, kirjat ja teatterin. Kirjat ja lukeminen ovat olleet aina intohimoni ja oikeastaan kaikki harrastukseni toimivat yhdessä. Sotahistoriaa harrastan suureksi osaksi kirjojen kautta ja aina istuessani lukemassa kissat kiipeävät päälleni. Yhtäaikaa harrastan kirjoja, kissoja ja sotahistoriaa.
Minulla on paljon muistikuvia äidistäni ja kirjoista. Jokaisen kesälomansa aluksi hän luki aina samat kirjat jotka olivat Francoise Saganin Sydämen vartija, Axel Munthen Huvila meren rannalla, Niko Kazanzakisin Kerro minulle Zorbas ja Picasson erään vaimon kirjoittama Elämä Picasson rinnalla. Yleensä näiden jatkoksi tuli Leo Tolstoin Anna Karenina ja muut venäläiset klassikot.
Näistä kirjoista ainoa, joka on ollut itselleni merkittävä, on tuo Axel Munthen Huvila meren rannalla ja olen käynyt joskus parikymmentä vuotta sitten tuossa Caprin huvilassa. Toivon voivani vielä joskus viedä äitini sinne, mutta ehkä hän ei enää jaksa lähteä.
Haluan teatteriin ja taidemuseoihin
Tänä kesänä ei ulkomaille päässyt, mutta kotimaassakin riitti katsottavaa. Kesäteattereita ei juurikaan ole, mutta onneksi museot ja osa taidenäyttelyistäkin avautuivat. Itse en ole mitenkään taiteellinen, vaikka minulla on kausia jolloin piirrän paljon. Piirustukseni ovat vain erilaisia pyörylöitä, neliöitä ja viivoja, joiden värit ovat minulle tärkeimmät. Askartelen myös paljon ja nythän on menossa varsinainen korttiaskartelubuumi.
Ehkä joskus menen vielä johonkin maalauskurssille, mutta sitä ennen haluan oppia kirjoittamisesta lisää. Olen aina kirjoittanut päiväkirjaa ja minulle on hyvin tärkeää jaotella ajatuksiani kirjoittamalla. Tämä blogi on minulle hyvin tärkeä harrastus ja olen jo pitkään haaveillut jostain kansanopiston kesäkurssista, jotta saisin opetusta kirjoittamiseen.
Tosin sellaisen kurssin varmaan löytää myös netistäkin, joten voisin kokeilla verkkokurssiakin. Varmaan kaikkea muutakin löytyisi verkkokursseina ja varsinkin nyt, kun kaikki on ollut pakko siirtää nettiin.
Tällä hetkellä meillä on kiireet sillä mallilla, etten paljoakaan ehdi museoita ja matkailua ajatella, mutta kirjathan kulkevat minulla aina mukana. Niin kiirettä työaikaa ei minulla olekaan, että en ennen nukkumaan menoa lukisi edes puolta tuntia. Lukeminen pitää minut henkisesti vireänä, vaikka joskus pitkät työpäivät käyvät muuten voimille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti