Hyvää Yrittäjänaisten päivää!

Tänään 24.10. vietetään Yrittäjänaisten päivää! Tämä Yrittäjänaisten päivä on saanut harmillisen vähän julkisuutta siihen nähden, että sitä on vietetty jo vuodesta 1973. Tänä vuonna päivää kannattaa viettää juhlallisesti, koska tämän pahempaa vuotta ei yrittäjä enää voisi kokea, mitä korona on pakottanut kokemaan. 

Suomen Yrittäjänaiset

Yrittäjänaisten Keskusliitto eli nykyinen Suomen Yrittäjänaiset perustettiin jo 1947. Tuo perustamisvuosi on merkittävä, koska silloin elettiin sodanjälkeisiä ns.vaaran vuosia. Liittoutuneiden eli käytännössä Neuvostoliiton Valvontakomissio oli juuri poistunut Suomesta ja poliittinen valta oli kommunisteilla. Juuri tuolloin 1947 Suomi oli lähellä sortua sisällissotaan. Siksi onkin todella mielenkiintoista, että yrittäjäyhdistys perustettiin niissä oloissa.

Suomen Yrittäjänaiset on täysin epäpoliittinen yhdistys ja kenenkään poliittinen kanta ei tässä toiminnassa merkitse mitään. Tuolloin 1947 Suomessa oli lopetettu lukuisia yhdistyksiä ja naisjärjestöjä Neuvostoliiton määräyksestä. Tunnetuin näistä lopetetuista ja myöhemminkin kielletyistä naisjärjestöistä oli Lotta-Svärd yhdistys johon kuului satoja tuhansia naisia. Tuohon Lottien toimintaan liittyi paljon osa-alueita, mistä myöhemmin sodan jälkeen kehittyi yksityisiä yrityksiä. Lotat leipoivat kaiken rintamalla tarvittavan leivän ja ylläpitivät kanttiineita sotatoimialueillakin. Amican työpaikkaruokalat ovat alunperin lähtöisin Lottien työmaaruokaloiden toiminnasta. Olen itse todella kiinnostunut siitä, miten paljon Lottien toiminnassa mukana olleista siirtyi Yrittäjänaisten yhdistystoimintaan. Valitettavasti minulla ei ole mahdollisuutta selvittää, miten moni yrittäjänaisten jäsenistöstä oli ollut Lottien toiminnassa mukana. Lottien kaikki paperit ovat hyvinkin saatavilla Kansallisarkistossa, mutta tietysti vain siltä osin, mitä ei hävitetty sodan loputtua. Toivottavasti joskus joku tutkii tämän vaiheen yrittäjyyden ja naisjärjestöjen historiasta. 

Lottatoiminnan loputtua joka paikkakunnalla oli useita riuskoja naisia, jotka olivat tottuneet yhdistystoimintaan ja heidän varaansa oli helppo perustaa yrittäjänaisten yhdistyksiä. Tuona vuonna 1947, kun keskusliitto perustettiin, alkoi yli neljälläkymmenellä paikkakunnalla oma yrittäjänaisten yhdistystoiminta. 

Yrittäjänaisten päivä 24.10.

Tämän Yrittäjänaisten päivän perustamisajankohta 1973 oli kaikkea muuta kuin seesteinen vaihe Suomen historiassa. Valitettavasti mitään asiakirjoja ei ole helposti saatavissa siitä, mitkä asiat johtivat tämän merkkipäivän perustamiseen, mutta toivottavasti sekin vielä selviää. Joka tapauksessa tämän merkkipäivätradition aloittaminen oli hieno teko. 

Vuonna 1973 elettiin kylmän sodan jäätävintä ajankohtaa. Suurvallat USA ja Neuvostoliitto mittelivät voimiaan Vietnamin maaperällä ja samoin Chile ajautui amerikkalaisten pönkittämän sotilasjuntan valtaan. 

Suomessa oli vallassa niille ajoille tyypillinen punamultahallitus eli keskustan ja sosiaalidemokraattien yhteenliittymä. Pääministerinä oli Kalevi Sorsa (sdp) ja oli hallituksessa myös kokonaista kaksi naisministeriä. Juuri hiljattain menehtynyt Marjatta Väänänen oli opetusministeri ja Seija Kärkinen sosiaali- ja terveysministeri. Jo tämäkin epäkohta oli hyvä perusta nostaa naisten asemaa ja toimintaa parempaan tietoisuuteen. 

Presidentiksi oli juuri valittu poikkeuslailla Urho Kekkonen ties kuinka monetta kertaa. Suurin juhlinnan aihe vuonna 1973 oli YYA-sopimuksen 25-vuotisjuhla. Ne tapahtumat muistan itsekin, kun olin kaksitoistavuotias. Koulullamme kävi sen vuoden aikana lukuisia Neuvostoliiton ryhmiä esiintymässä laulaen ja tanssien, mutta myös pitkäveteisiä puheita pitäen. 

Nyt harmittelen sitä, että en aikanani Hämeenlinnan Seudun Yrittäjänaisten alkuvuosina puheenjohtajana ollessani 80-luvun lopussa järjestänyt jotain traditiota Yrittäjänaisten päivän juhlintaan. Tiedän, että vanhemmissa yhdistyksissä, jotka on perustettu 40-luvun lopulla, päivää juhlistetaan kukkien viennillä sankarihaudoille. Vasta 1990-luvulla, kun olin Yrittäjänaisten keskusliiton varapuheenjohtajana opin tavan, että me laskimme liiton seppeleen Hietaniemen sankarihaudoille Helsingissä. 

Näin jälkikäteen ymmärrän hyvin, miksi sellainen traditio ei Hämeenlinnaan syntynyt 1980-luvun loppupuolella.  Me olimme Hämeenlinnan yhdistyksen hallituksessa oman aikamme lapsia, siis syntyneet 1950-60-luvuilla. Meidän ikäpolven tapana oli sivuuttaa ja unohtaa sotaveteraanit ja sankarihautausmaat kokonaan. Se kertoo omaa tarinaansa suomettumisesta, mutta tiedän, että silloin olisi noussut kohu ja vastustus sankarihautojen muistamisesta. Muut yrittäjänaisten yhdistykset oli perustettu jo 1940-luvun lopulla ja perustajina olivat ihmiset, jotka olivat itse kokeneet sodan. Heille oli varmaankin itsestään selvää luoda tällainen traditio. Sitten, kun se oli kerran luotu, sitä oli helppo jatkaa näihin päiviin asti. 

Mitenkään myöhäistä ei ole tehdä Hämeenlinnaankin tällainen toimintatapa, koska meidän on syytä muistaa, ettei ilman näitä sotasankareita meillä olisi ollenkaan Yrittäjänaisten päivää eikä mitään yrittäjäyhdistyksiäkään. 

Toivon, että kaikki yrittäjänaiset kiittäisivät itseään siitä työstä, mitä ovat tehneet tämän vuoden aikana. Ellemme me itse arvosta itseämme, ei meitä kukaan muukaan arvosta.