Tarina sotahistoriaharrastuksestani

Minulta on kysytty varmaan satoja kertoja, miksi harrastan sotahistoriaa, enkä osaa siihen vastata tyhjentävästi. Yleensä se on kysyjien mielestä outo harrastus ja he haluaisivat jonkun selityksen sille, miksi olen siihen päätynyt. 

Chief Little Wound, Ogalalla Sioux. © 1898 (Boston Public Library)

Harrastus alkoi intiaanisodista

Sen voin heti kertoa, ettei harrastus ole ainakaan kotoani lähtöisin, koska kukaan perheestänikään ei ymmärrä, miten sellaiseen harrastukseen olen päätynyt. Isälleni kaikki sotaan liittyvä on suorastaan vastenmielistä ja hän ei halua olla tekemisissä koko aiheen kanssa. Pappani eli äitini isä oli itse sodassa viisi vuotta lääkintämiehenä ja hänkin aina ihmetteli, miksi en harrastanut mitään kevyempää ja hauskempaa. Kuitenkin voi olla, että hänen lukemattomat sotajuttunsa vaikuttivat minuun alitajuisesti. 

Historian harrastamiseen minua kuitenkin kannustettiin ja erityisesti siitä lukemiseen. Äitini ohjasi minua lukuharrastuksen pariin jo heti lukemaan opittuani ja luin hänelle monta kirjaa ääneen sillä aikaa, kun hän teki kotihommia.

Aku Ankka oli hyvin tärkeä luettava lapsuudessani ja kyllähän siinäkin välillä historiaan viitattiin. Kuitenkin ensimmäinen selvä kosketus sotimiseen oli Zane Greyn kirjat valkoisten ja intiaanien taisteluista. Olin ehkä noin kymmenen ikäinen, kun hurahdin näihin inkkarikirjoihin. Sen jälkeen seurasi Yhdysvaltojen itsenäistyminen ja sota emämaa Englantia vastaan. Tästä ei ollut enää pitkä matka Yhdysvaltojen sisällissotaan ja siihen päästyäni ymmärsin jo itsekin, että haluan tietää sodista lisää. Olin varmaankin noin 12-13 vuotias, kun luin iki-ihanan Tuulen viemää ja rakastuin Rhett Butleriin. Silloin minulle kelpasi vielä nämä fiktiiviset seikkailut, mutta niitä en enää tuon Amerikan sisällissodan jälkeen lukenut. 

Talvi- ja jatkosota koskettivat liikaa

Ensimmäinen sota, johon perehdyin oikein tietokirjojen kautta, oli Korean sota 1950-luvun alkupuolella. Siitä seurasi Kamputsean sisällissota sekä Vietnamin sota ja koko Aasian tilanne. Parikymppisenä välttelin ilmeisesti alitajuisesti Suomen omaa talvi- ja jatkosotaa, koska se kosketti minua aivan liikaa. Siksi olikin turvallisempaa pysyä näissä kaukaisemmissa tapahtumissa. Euroopasta ensimmäisenä kiinnostuin toisesta maailmansodasta ja Hitlerin noususta. Aloin jo keräämään kirjallisuutta ja materiaalia talvisodasta, mutta en pystynyt lukemaan niitä ennen kuin täytin neljäkymmentä. 

Toisen maailmansodan kävin hyvin perusteellisesti läpi 90-luvulla ja perehdyin joka maan tilanteeseen erikseen. Jossain vaiheessa selvitin itselleni Venäjän sisällissodan ja Neuvostoliiton synnyn, joista oli vielä 90-luvulla vaikea saada tietoa. Samoin Neuvostoliiton olemassaolon aikana oli paljon väärää tietoa toisesta maailmansodasta, koska Neuvostoliito valehteli monessa kohtaa. Tutkimusmateriaali oli myös lukkojen takana ja todenmukaista tietoa Neuvostoliitosta oli lähes mahdotonta saada. 

Siinä vaiheessa kävin läpi myös Itä-Euroopan maiden kansannousut ja toisen maailmansodan jälkeiset tapahtumat. Vasta tästä siirryin taaemmaksi ensimmäiseen maailmansotaan. Myös Lähi-Itä ja Israelin synty kiinnosti ja niitä selvittelin paljon 80-luvulla ja silloin pääsin jo matkustamaan näihin paikkoihin. 

Vasta 2000-luvun alkupuolella kävin kiinni Suomen sotiin: ensin jatkosotaan ja vasta sitten talvisotaan. Suomen sisällissota on minulle myös niin tunteisiin käyvä asia, etten ole sitä pystynyt vieläkään käymään läpi. 

Kaikkien näiden vaiheiden aikana olen samalla perehtynyt sen hetkisiin sotatiloihin ja niitähän riittää. Afganistanin ja Neuvostoliiton sota oli pitkä sekä verinen ja samoin koko Neuvostoliiton hajoaminen kiinnosti minua kovasti. Viimeisen kolmekymmentä vuotta olen pystynyt myös matkustamaan harrastuskohteisiini ja olen käynyt suurimmassa osassa Euroopan pääsotamuseoita.

Joku kysyi, eikö ne sodat jo lopu ja tietoa ei enää löytyisi. Valitettavasti sitä pelkoa ei ole, että materiaali loppuisi, koska uutta tulee lisää koko ajan. Nyt minua polttelee päästä keskittymään siirtomaasotiin ja Afrikan maiden itsenäistymiseen. Siinä on kokonainen maanosa, jonka sodat ovat vielä läpikäymättä, joten kyllä harrastukseni tulee jatkumaan lopun elämääni.